Pakko kai se on alkaa uskoa kummituksiin

hyytikyppynen

Aktiivinen jäsen
30.10.2006
26 410
8
38
puurajan takana
Täällä landella meän kotitalossa kummittellee. Kummittelijat taitaa olla isä ja äiti :D

Ku on tapahtunu vaikka mitä... Ensin oon aatellu että minun päässä asiat vaan tapahtuu mutta nyt ko veliki on alkanu huomata outoja juttuja ja tuo minun mieski niin pakko se on uskoa.

Esim. joku aika sitte oltiin miehen ja veljen lapsen kans keittiössä. Selitin miehelle jotaki, kumpiki oltiin selin lapseen. Molemmat kuultiin jonku kuiskaavan minun nimeä, käännyin ympäri ja viime hetkellä pelastin pikkuneitin polttamasta itteään, oli vetämässä tulikuumaa vedenkeitintä päällensä, jotaki tavaraa tavotteli pöydältä joka oli takertunu siihen johtoon. Tuli vähän hämmentyny olo, ko lapsiki tuijotteli seinää suu auki. Näkikö sitte jotaki mitä me aikuset ei. :/

Navetassa tunnen koko ajan jonku olevan lähellä, ihan niinki että tuntuu ko joku välillä koskettais. Tiättehän miltä tuntuu ko joku ihminen on lähellä, samalta tuntuu vaikka olisin ainoa ihminen koko navetassa. Oon aatellu että äiti se on vahtimassa että teen työt kunnolla, sille ko tuo navetta oli koko elämä :D

Sillon viime vuonna ko putosin jäihin tuossa rannalla ja alko jo voimat loppua ko yritin kiskoa itteä kuiville, jostaki yhtäkkiä tuli semmonen energiapuuska että jaksoin taas.

Öisin kuuluu askeleita rappusissa, veljen makkari ko on keittiön vieressä nii on sanonu että monena yönä on luullu että mie tai mies keittiössä ko kaapinovien ääniä kuuluu ja lattian narinaa, mut satavarmaan ollaan nukuttu yläkerrassa eikä kumpikaan olla käyty keittiössä.

Täällä olkkarissa istuessa ollaan monesti seurattu ko pirtin ovi aukeaa, mennee kiini ja aukeaa, jos joku kulkis ulko-ovesta niin tuohon kävis selitykseksi ilmavirta mutta ko ulko-ovi on visusti ollu kiini ja eteisenki ovi.

Tavaroita on joskus siirtyny, mie ko olen kokkaillu täällä yksin ollessa niin joku on sammuttanu hellan.

Kaikilla meillä jopa pikkusiskoa myöten on tosi usein semmonen olo ettei olla täällä yksin. Jännää tavallaan... Jos äiti ja isä täällä meijän kanssa :heart:
 
Minä kanssa menetin todella läheisen ihmisen 3 vuotta sitten. Välillä vaan tulee edelleen tunne, että hän on hyvin, hyvin lähellä... Ei silleen pelottava olo ollenkaan, vaan hyvä, lämmin ja turvallinen.

 
Juu, vanhempasi eivät ole vielä jatkaneet matkaa. Ovatko kuolleet lähiaikoina?
Mun isä kävi täällä kuolemansa jälkeen monesti, ja sitten vielä kun sain lapsen, tapahtu outoja asioita.
Nyt on ilmeisesti jo jatkanu matkaansa, kunnei ole vuosiin enää tehnyt temppujaan täällä.
Asun siis myös isäni entisessä asunnossa.

Sä voisit sanoa vanhemmilles että "jatkakaa vaan matkaa, kyllä mä pärjäilen!" tms. Jossain ohjelmassa käskettiin sanoa niin sielulle, joka ei uskalla lähteä eteenpäin vaan junnaa vanhassa. :)
 
oon tippunu jo kärryiltä, kun en tiennyt, että teiän äitinnekin on jo kuollut. En oo pitkiin aikoihin siun juttuja täältä lukenut. Asutteko te nyt siellä teidän vanhempienne kotipaikassa? Entäs se siun sisko?

Sori, jos kuulostaa utelulta, ei ole pakko vastata.
 
Isän kuolemasta on nyt reilu vuosi ja äiti kuoli viime vuonna. Ja siis veli lapsineen ja nuorempi pikkusisko asuu tässä talossa, mulla ja miehellä on kaupungissa asunto mutta suurimmaksi osaksi ollaan täällä kyllä.

Kerran navetassa kyllä totesin ko rupes ahistaan se "läsnäolo" että painu muualle siitä :D Ja siihen se olo loppuki.
 
Toisaalta kuulostaa pelottavalta, toisaalta suloselta.. Josko ne ois sun vanhemmat siellä :heart: Ainakin tuntuu että pelkkää hyvää tahtovat =)

Koskas sinä oot muuten palannut? Mä palstailen niin vähän nykyään että taas ihan pihalla..
 
Veli tuossa totesi että monesti sivusilmällä kattellu että joku on vieressä mutta kunnolla ko kattonu niin ei ole kettään ollu. Sanoin sille että meän pittää käskeä niitten jatkaa matkaa, nii totesi että höpö höpö, kiva vain ko ei tartte ikinä olla yksin kotona :xmas:
 

Yhteistyössä