Pakko kysyä (kun vauva tulee taloon, isompi päiväkotiin->)

[Kowalski]

Kiinnostaa, että mitä te äidit, jota viette lapset hoitoon, kuvittelette että siellä tapahtuu??
Meillä ryhmässä 14 1-3 vuotiasta. Se "virike" mitä te niin kovasti haette, sisältää seuraavaa:
Kerran viikossa n. 15 min lauluhetki, ehkä kerran kolmessa viikossa lapsi pääsee liimaamaan jonkun syttyrän paperiin - sitten on seuraavan vuoro. Muu aika menee siihen, että hoitajat vaihtaa vaippoja, antaa ruokaa, pukee, riisuu ja yrittää pitää lapset irti toistensa niskoista. Kaikkea tätä säestää jatkuva "ei, ei saa, istu alas, ei juosta, et lyö ketään, nyt olette kyllä nätisti, syö, pää tyynyyn..." rallatus. Mahtavaa virikettä. Ette varmasti pysty kotona parempaan.......

Mun tytön ryhmässä askarrellaan ja piirretään päivittäin, lauletaan ja loruillaan päivittäin, opetellaan kirjaimia ja numeroita yms, joka viikko on eri teema ja luetaan teeman mukaisia kirjoja jne. Vaippoja ei ole kenelläkään, ja kaikki syövät itse. Yhtenä päivänä on jumppaa tai muuta urheilua joko salissa tai kentällä, yhtenä päivänä on tunnin mittainen lauluhetki, lähes viikottain tehdään retkiä lähistön metsiin, jne.

Sinä lastenhoitajanakin varmaan tiedät, että ei 1-3 v pikkuiset mitään virikehoitoa vielä kaipaakaan, vaan vasta hieman isommat lapset. Tytön ryhmän lapset ovat noin nelivuotiaita.

Meidän pienempi lapsi on 1-3 v ryhmässä, eikä heillä onneksi ole kuvaamasi kaltaista toimintaa, vaan he askartelevat ja piirtävät päivittäin, laulutunti on kerran viikossa 1 h ja joka päivä on musiikkia, yms. Eli vissiin hieman laadukkaampi päiväkoti kyseessä =). Kyllä, tiedän mitä siellä päivisin tapahtuu.

 

[Annu]

Muistaako kukaan ajatella sitä lasta. Tässä hoetaan vaan äidin jaksamista. ENTÄ se lapsi! Vaikka lapsi kaipaisikin kavereitaan ekat pari päivää, niin vuorenvarmasti lapsi nauttii pitkistä aamuista ja rauhallisesta olemisesta äidin ja sen vauvan kanssa.

Ja jos se lapsi on päivät hoidossa niin vuorenvarmasti hakee sen huomionsa iltaisin vanhemmiltaan. Ja taas on elämä raskasta.

Nykyaikana vaan kaiken pitää olla niin helppoa ja se pää prakaa vähemmästäkin. Miten lie olis nykyajan mammat selvinneet 50 vuotta sitten 10 lapsen pyöriessä jaloissa. Ei mitenkään.

Että mua sitten suoraan sanottuna vituttaa tällainen.
Joo ei olisi varmaan pää kestänyt ei. Meillä ei ole MINKÄÄNLAISTA tukiverkkoa, ei minkäänlaista. Mies on ainoa jos jossain haluan käydä. Lapsi on 5 ja on ollut kerran yöhoidossa. Pienempi on 8 kk ja on ollut kerran yhden ainoan tunnin hoidossa kun mä jouduin sairaalaan.. Kun mä sairastuin pahasti, olin 2 päivää lasten kanssa kotona ja oksensin koko ajan. Vasta sitten pystyi mies jäämään kotiin. Ei kukaan voi edes kuvitella millaista on elää ilman tukiverkkoa kun lasten kanssa on oltava aina, oli tilanne mikä hyvänsä. Yleensä näillä jeesustelijoilla on itsellään mummot, papat sun muut lähellä. Ei kestä minun pää tätä, ei voi mitään. Ja siksi meille tulee päiväkoti mukaan lapsen elämään

Mistäs päättelit, että mulla on tukiverkko? Mun äitini on kuollut, isäni alkoholisti. Miehen vanhemmat lähemmäs 80 ja asuvat kaukana meiltä. Poika 2v ei ole koskaan ollut yökylässä, eikä näiltänäkymin tule olemaankaan. Hoidan itse lapseni. Ja juuu mulla on krooninen sairaus, joka vetää mahan veteläksi usein ja istun paskalla myös öisin. Silti hoidan lapseni.

Mikset vie lastasi hoitoon, jos et jaksa hoitaa.

 

[Kowalski]

Muistaako kukaan ajatella sitä lasta. Tässä hoetaan vaan äidin jaksamista. ENTÄ se lapsi! Vaikka lapsi kaipaisikin kavereitaan ekat pari päivää, niin vuorenvarmasti lapsi nauttii pitkistä aamuista ja rauhallisesta olemisesta äidin ja sen vauvan kanssa.

Ja jos se lapsi on päivät hoidossa niin vuorenvarmasti hakee sen huomionsa iltaisin vanhemmiltaan. Ja taas on elämä raskasta.

Nykyaikana vaan kaiken pitää olla niin helppoa ja se pää prakaa vähemmästäkin. Miten lie olis nykyajan mammat selvinneet 50 vuotta sitten 10 lapsen pyöriessä jaloissa. Ei mitenkään.

Että mua sitten suoraan sanottuna vituttaa tällainen.
Joo ei olisi varmaan pää kestänyt ei. Meillä ei ole MINKÄÄNLAISTA tukiverkkoa, ei minkäänlaista. Mies on ainoa jos jossain haluan käydä. Lapsi on 5 ja on ollut kerran yöhoidossa. Pienempi on 8 kk ja on ollut kerran yhden ainoan tunnin hoidossa kun mä jouduin sairaalaan.. Kun mä sairastuin pahasti, olin 2 päivää lasten kanssa kotona ja oksensin koko ajan. Vasta sitten pystyi mies jäämään kotiin. Ei kukaan voi edes kuvitella millaista on elää ilman tukiverkkoa kun lasten kanssa on oltava aina, oli tilanne mikä hyvänsä. Yleensä näillä jeesustelijoilla on itsellään mummot, papat sun muut lähellä. Ei kestä minun pää tätä, ei voi mitään. Ja siksi meille tulee päiväkoti mukaan lapsen elämään

Mistäs päättelit, että mulla on tukiverkko? Mun äitini on kuollut, isäni alkoholisti. Miehen vanhemmat lähemmäs 80 ja asuvat kaukana meiltä. Poika 2v ei ole koskaan ollut yökylässä, eikä näiltänäkymin tule olemaankaan. Hoidan itse lapseni. Ja juuu mulla on krooninen sairaus, joka vetää mahan veteläksi usein ja istun paskalla myös öisin. Silti hoidan lapseni.

Mikset vie lastasi hoitoon, jos et jaksa hoitaa.

Kärsi, kärsi, kirkkaamman kruunun saat....
P.S. Jos osaat lukea, lue tuo kohta jonka tummensin.

 

[vieras]

Nykyaikana vaan kaiken pitää olla niin helppoa ja se pää prakaa vähemmästäkin. Miten lie olis nykyajan mammat selvinneet 50 vuotta sitten 10 lapsen pyöriessä jaloissa. Ei mitenkään.

Helposti, ihan kuten silloinkin. Jätetään lapset pärjäämän keskenään ja lähdetään tilan töihin. Jos vauva itkee niin kyllä se aikanaan lopettaa ja karaistuu siinä samalla.

Nykyaikana ei taideta ymmärtää, minkälaista elämä todellisuudessa oli 50 vuotta sitten.

 

[Annu]

Muistaako kukaan ajatella sitä lasta. Tässä hoetaan vaan äidin jaksamista. ENTÄ se lapsi! Vaikka lapsi kaipaisikin kavereitaan ekat pari päivää, niin vuorenvarmasti lapsi nauttii pitkistä aamuista ja rauhallisesta olemisesta äidin ja sen vauvan kanssa.

Ja jos se lapsi on päivät hoidossa niin vuorenvarmasti hakee sen huomionsa iltaisin vanhemmiltaan. Ja taas on elämä raskasta.

Nykyaikana vaan kaiken pitää olla niin helppoa ja se pää prakaa vähemmästäkin. Miten lie olis nykyajan mammat selvinneet 50 vuotta sitten 10 lapsen pyöriessä jaloissa. Ei mitenkään.

Että mua sitten suoraan sanottuna vituttaa tällainen.
Joo ei olisi varmaan pää kestänyt ei. Meillä ei ole MINKÄÄNLAISTA tukiverkkoa, ei minkäänlaista. Mies on ainoa jos jossain haluan käydä. Lapsi on 5 ja on ollut kerran yöhoidossa. Pienempi on 8 kk ja on ollut kerran yhden ainoan tunnin hoidossa kun mä jouduin sairaalaan.. Kun mä sairastuin pahasti, olin 2 päivää lasten kanssa kotona ja oksensin koko ajan. Vasta sitten pystyi mies jäämään kotiin. Ei kukaan voi edes kuvitella millaista on elää ilman tukiverkkoa kun lasten kanssa on oltava aina, oli tilanne mikä hyvänsä. Yleensä näillä jeesustelijoilla on itsellään mummot, papat sun muut lähellä. Ei kestä minun pää tätä, ei voi mitään. Ja siksi meille tulee päiväkoti mukaan lapsen elämään

Mistäs päättelit, että mulla on tukiverkko? Mun äitini on kuollut, isäni alkoholisti. Miehen vanhemmat lähemmäs 80 ja asuvat kaukana meiltä. Poika 2v ei ole koskaan ollut yökylässä, eikä näiltänäkymin tule olemaankaan. Hoidan itse lapseni. Ja juuu mulla on krooninen sairaus, joka vetää mahan veteläksi usein ja istun paskalla myös öisin. Silti hoidan lapseni.

Mikset vie lastasi hoitoon, jos et jaksa hoitaa.

Kärsi, kärsi, kirkkaamman kruunun saat....
P.S. Jos osaat lukea, lue tuo kohta jonka tummensin.

No, hyvä! Onpahan aikaa palstailla.

 

[Pahapaha maailma]

Muistaako kukaan ajatella sitä lasta. Tässä hoetaan vaan äidin jaksamista. ENTÄ se lapsi! Vaikka lapsi kaipaisikin kavereitaan ekat pari päivää, niin vuorenvarmasti lapsi nauttii pitkistä aamuista ja rauhallisesta olemisesta äidin ja sen vauvan kanssa.

Ja jos se lapsi on päivät hoidossa niin vuorenvarmasti hakee sen huomionsa iltaisin vanhemmiltaan. Ja taas on elämä raskasta.

Nykyaikana vaan kaiken pitää olla niin helppoa ja se pää prakaa vähemmästäkin. Miten lie olis nykyajan mammat selvinneet 50 vuotta sitten 10 lapsen pyöriessä jaloissa. Ei mitenkään.

Meidän touhukas melkein 4 vee ei ainakaan mitenkään rasitu kuuden tunnin osa-aikahoitopäivästä eikä ole mitenkään ylenpalttisen huomionkipeä hoidosta tullessaan. Eikä meillä nekään aamut ole mitään kamalia "revitään sängystä ylös puoliunessa, raahataan hoitoon" -vääntöjä, vaan ihan rauhallisia. Lapsi nukkuu niin pitkään kuin nukkuu, syödään aamupala rauhassa ja sitten pikku hiljaa valmistaudutaan lähtöön.

Entä mietitkö ikinä, millaisen kuvan fanaattiset kotiäidit antavat lapsilleen kodin ulkopuolisesta maailmasta jos se on niin pelottava ja kamala, ettei kenenkään muun hoitoon voi luottaa kuin oman äidin tai isän? Mä ainakin haluan viestittää lapsilleni, että kodin ulkopuolinen maailma on turvallinen, ja että sielläkin on aikuisia joiden hoitoon voi luottaa. Lapsi suhtautuu hoitopaikkaansakin tosi paljon samalla tavalla kuin vanhempansa. Mä oon luottavainen ja niin on lapsikin.

 

[Annu]

Muistaako kukaan ajatella sitä lasta. Tässä hoetaan vaan äidin jaksamista. ENTÄ se lapsi! Vaikka lapsi kaipaisikin kavereitaan ekat pari päivää, niin vuorenvarmasti lapsi nauttii pitkistä aamuista ja rauhallisesta olemisesta äidin ja sen vauvan kanssa.

Ja jos se lapsi on päivät hoidossa niin vuorenvarmasti hakee sen huomionsa iltaisin vanhemmiltaan. Ja taas on elämä raskasta.

Nykyaikana vaan kaiken pitää olla niin helppoa ja se pää prakaa vähemmästäkin. Miten lie olis nykyajan mammat selvinneet 50 vuotta sitten 10 lapsen pyöriessä jaloissa. Ei mitenkään.

Meidän touhukas melkein 4 vee ei ainakaan mitenkään rasitu kuuden tunnin osa-aikahoitopäivästä eikä ole mitenkään ylenpalttisen huomionkipeä hoidosta tullessaan. Eikä meillä nekään aamut ole mitään kamalia "revitään sängystä ylös puoliunessa, raahataan hoitoon" -vääntöjä, vaan ihan rauhallisia. Lapsi nukkuu niin pitkään kuin nukkuu, syödään aamupala rauhassa ja sitten pikku hiljaa valmistaudutaan lähtöön.

Entä mietitkö ikinä, millaisen kuvan fanaattiset kotiäidit antavat lapsilleen kodin ulkopuolisesta maailmasta jos se on niin pelottava ja kamala, ettei kenenkään muun hoitoon voi luottaa kuin oman äidin tai isän? Mä ainakin haluan viestittää lapsilleni, että kodin ulkopuolinen maailma on turvallinen, ja että sielläkin on aikuisia joiden hoitoon voi luottaa. Lapsi suhtautuu hoitopaikkaansakin tosi paljon samalla tavalla kuin vanhempansa. Mä oon luottavainen ja niin on lapsikin.

Mun lapseni on hoidossa, ku ite oon töissä. Mutta ei silloin, ku ite oon lomalla. Tietenkään.

 

[vieras]

Jatkan Kimpan ajatuksiin vielä sen verran, että joko tai -ajattelu johtuu osittain siitä, että Suomessa on niin kannattamatonta tehdä osa-aikaisesti töitä, joka taas olisi varsin ihanteellista monen perheellisen ja ennenkaikkea lapsen kannalta.

On ajauduttu älyttömään tilanteeseen, jossa puhutaan työ- ja uraäideistä sekä kotiäitiydestä ja päivähoitolapsista. Kun vanhemmat joutuvat valitsemaan joko tai, syntyy laajempi käsitys, että täytyy omistautua kokonaan jos omistautuu tai muuten on luuseri. Kotiäidit potevat huonoa omatuntoa jaksamattomuudestaan ja työäidit työnteostaan. Isät eivät edelleenkään pode mitään.

Suomessa on aina arvostettu työntekoa niin, että ihmisen arvostus on syntynyt hänen tekemänsä työn kautta. Kun siihen lisätään vielä suorituskeskeiseksi muuttunut elämä, on omituista vain 'jäädä kotiin'. Monen kiihkomielisen hoitovastaisen mielipiteen taustalla on todellisuudessa alitajuinen fiilis omasta 'tekemättömyydestään'.

Vaikka jokainen kotiäitinä ollut tietää, että töitä tehdään kotonakin, ulkopuolelle sitä on vaikea näyttää. Niinpä piiskaaminen tulee sisältäpäin. Minun on näytettävä itselleni ja muille, että pärjään lasten kanssa, että teen jotain enkä vie heitä muille hoitoon. Miten tuo naapurin Sari onkin noin saamaton, ettei pärjää edes omien lastensa kanssa? (Ja se häiritsee minua, koska...? Niinpä, meitä ärsyttävät asiat, jotka tunnistamme itsestämme).

Tosiasiassa toimivia ratkaisuja ja lapsen etua palvelisivat kautta linjan joustavammat mallit, joissa osa-aikaista hoitoa voisi käyttää eri tilanteissa ilman sen kummempaa pällistelyä. Erityisesti näin siksi, että Suomessa perheet ovat erillisiä, itsenäisiä yksiköitä ja monella avun ja tuen saaminen esim. sukulaisista on mahdotonta.

Tuntuu, että nykyäideillä on vahva huonouden tunne omasta äitiydestään ja sitä sitten ruokitaan pärjäämällä. Muualla maailmassa on täysin luvallista, hyväksyttyä ja tavallista ottaa vastaan apua lasten hoitoon ja kasvatukseen. On sukua, naapureita, ystäviä, hoitopaikkoja. Täällä vaan pärjätään ja sitten manataan, kun tulee karjuttua lapsille ja pää hajoaa.

Mitä tulee paikkojen viemiseen niin faktaa vaan on se, että jos hoitopaikat ovat tiukissa, on kunta sössinyt. Lasten määrä ei ole kasvanut räjähdysmäisesti, mutta mitä on tapahtunut palveluille ja tuille? Neuvolalle, kotipalvelulle, kuntalisälle laajemmin katsottuna? Onko tullut pienempiä ryhmiä, pieniä päivähoitoyksiköitä, sijaisia? Ei kannata sokeutua syyttämään naapuria lapsiperheiden palveluiden alasajosta.

 

[Vieras]

Muistaako kukaan ajatella sitä lasta. Tässä hoetaan vaan äidin jaksamista. ENTÄ se lapsi! Vaikka lapsi kaipaisikin kavereitaan ekat pari päivää, niin vuorenvarmasti lapsi nauttii pitkistä aamuista ja rauhallisesta olemisesta äidin ja sen vauvan kanssa.

Ja jos se lapsi on päivät hoidossa niin vuorenvarmasti hakee sen huomionsa iltaisin vanhemmiltaan. Ja taas on elämä raskasta.

Nykyaikana vaan kaiken pitää olla niin helppoa ja se pää prakaa vähemmästäkin. Miten lie olis nykyajan mammat selvinneet 50 vuotta sitten 10 lapsen pyöriessä jaloissa. Ei mitenkään.

Että mua sitten suoraan sanottuna vituttaa tällainen.
Joo ei olisi varmaan pää kestänyt ei. Meillä ei ole MINKÄÄNLAISTA tukiverkkoa, ei minkäänlaista. Mies on ainoa jos jossain haluan käydä. Lapsi on 5 ja on ollut kerran yöhoidossa. Pienempi on 8 kk ja on ollut kerran yhden ainoan tunnin hoidossa kun mä jouduin sairaalaan.. Kun mä sairastuin pahasti, olin 2 päivää lasten kanssa kotona ja oksensin koko ajan. Vasta sitten pystyi mies jäämään kotiin. Ei kukaan voi edes kuvitella millaista on elää ilman tukiverkkoa kun lasten kanssa on oltava aina, oli tilanne mikä hyvänsä. Yleensä näillä jeesustelijoilla on itsellään mummot, papat sun muut lähellä. Ei kestä minun pää tätä, ei voi mitään. Ja siksi meille tulee päiväkoti mukaan lapsen elämään

Mistäs päättelit, että mulla on tukiverkko? Mun äitini on kuollut, isäni alkoholisti. Miehen vanhemmat lähemmäs 80 ja asuvat kaukana meiltä. Poika 2v ei ole koskaan ollut yökylässä, eikä näiltänäkymin tule olemaankaan. Hoidan itse lapseni. Ja juuu mulla on krooninen sairaus, joka vetää mahan veteläksi usein ja istun paskalla myös öisin. Silti hoidan lapseni.

Mikset vie lastasi hoitoon, jos et jaksa hoitaa.

No, mahtava juttu jos et ikinä tule tarvitsemaan kodin ulkopuolista hoitoa. Onko sun lapsi ikinä hoidossa? Miten parisuhde voi kun ikinä ette ole kahden? Meillä nyt 5 vuoden jälkeen kyllä tuntuu siltä että pitäisi joskus saada olla ihan kaksinkin. Ihan voin kyllä rehellisesti myöntää senkin. Sulla on yksi ja vieläpä vasta 2-vuotias joten saattaahan se mieli vielä muuttua. Ei mullakaan tuossa vaiheessa ollut vielä hoidossa lapsi ollut eikä tuossa vaiheessa ollut tietoa että tulen väsymään niin pahasti että mietin kaikenlaisia pahoja ajatuksia. Vielä äitiyslomalle jäädessä mä suunnittelin että mitä kaikkea tulen lasten kanssa tekemään ja nyt en sitten jaksakaan.
Ja mitenkään vähättelemättä vaivojasi, paskalla istuminen on aika pientä.
Ja kuten sanoin, isompi on menossa päiväkotiin.

 

[pk:n hoitaja]

Kiinnostaa, että mitä te äidit, jota viette lapset hoitoon, kuvittelette että siellä tapahtuu??
Meillä ryhmässä 14 1-3 vuotiasta. Se "virike" mitä te niin kovasti haette, sisältää seuraavaa:
Kerran viikossa n. 15 min lauluhetki, ehkä kerran kolmessa viikossa lapsi pääsee liimaamaan jonkun syttyrän paperiin - sitten on seuraavan vuoro. Muu aika menee siihen, että hoitajat vaihtaa vaippoja, antaa ruokaa, pukee, riisuu ja yrittää pitää lapset irti toistensa niskoista. Kaikkea tätä säestää jatkuva "ei, ei saa, istu alas, ei juosta, et lyö ketään, nyt olette kyllä nätisti, syö, pää tyynyyn..." rallatus. Mahtavaa virikettä. Ette varmasti pysty kotona parempaan.......

Mun tytön ryhmässä askarrellaan ja piirretään päivittäin, lauletaan ja loruillaan päivittäin, opetellaan kirjaimia ja numeroita yms, joka viikko on eri teema ja luetaan teeman mukaisia kirjoja jne. Vaippoja ei ole kenelläkään, ja kaikki syövät itse. Yhtenä päivänä on jumppaa tai muuta urheilua joko salissa tai kentällä, yhtenä päivänä on tunnin mittainen lauluhetki, lähes viikottain tehdään retkiä lähistön metsiin, jne.

Sinä lastenhoitajanakin varmaan tiedät, että ei 1-3 v pikkuiset mitään virikehoitoa vielä kaipaakaan, vaan vasta hieman isommat lapset. Tytön ryhmän lapset ovat noin nelivuotiaita.

Meidän pienempi lapsi on 1-3 v ryhmässä, eikä heillä onneksi ole kuvaamasi kaltaista toimintaa, vaan he askartelevat ja piirtävät päivittäin, laulutunti on kerran viikossa 1 h ja joka päivä on musiikkia, yms. Eli vissiin hieman laadukkaampi päiväkoti kyseessä =). Kyllä, tiedän mitä siellä päivisin tapahtuu.

Kyllä, sä TIEDÄT.. mistä sä tiedät? Loistavat suunnitelmat on asia erikseen, kuin se, mitä pystytään toteuttamaan. Laadukasta hoitoa on minun mielestä se, että lapset on turvassa ja syliä on saatavilla, ei se, onko lauluhetki tunnin mittainen... (mitä se ei muuten ole.. ei edes eskariryhmissä.... )

 

[Vieras]

Muistaako kukaan ajatella sitä lasta. Tässä hoetaan vaan äidin jaksamista. ENTÄ se lapsi! Vaikka lapsi kaipaisikin kavereitaan ekat pari päivää, niin vuorenvarmasti lapsi nauttii pitkistä aamuista ja rauhallisesta olemisesta äidin ja sen vauvan kanssa.

Ja jos se lapsi on päivät hoidossa niin vuorenvarmasti hakee sen huomionsa iltaisin vanhemmiltaan. Ja taas on elämä raskasta.

Nykyaikana vaan kaiken pitää olla niin helppoa ja se pää prakaa vähemmästäkin. Miten lie olis nykyajan mammat selvinneet 50 vuotta sitten 10 lapsen pyöriessä jaloissa. Ei mitenkään.

Että mua sitten suoraan sanottuna vituttaa tällainen.
Joo ei olisi varmaan pää kestänyt ei. Meillä ei ole MINKÄÄNLAISTA tukiverkkoa, ei minkäänlaista. Mies on ainoa jos jossain haluan käydä. Lapsi on 5 ja on ollut kerran yöhoidossa. Pienempi on 8 kk ja on ollut kerran yhden ainoan tunnin hoidossa kun mä jouduin sairaalaan.. Kun mä sairastuin pahasti, olin 2 päivää lasten kanssa kotona ja oksensin koko ajan. Vasta sitten pystyi mies jäämään kotiin. Ei kukaan voi edes kuvitella millaista on elää ilman tukiverkkoa kun lasten kanssa on oltava aina, oli tilanne mikä hyvänsä. Yleensä näillä jeesustelijoilla on itsellään mummot, papat sun muut lähellä. Ei kestä minun pää tätä, ei voi mitään. Ja siksi meille tulee päiväkoti mukaan lapsen elämään

Mistäs päättelit, että mulla on tukiverkko? Mun äitini on kuollut, isäni alkoholisti. Miehen vanhemmat lähemmäs 80 ja asuvat kaukana meiltä. Poika 2v ei ole koskaan ollut yökylässä, eikä näiltänäkymin tule olemaankaan. Hoidan itse lapseni. Ja juuu mulla on krooninen sairaus, joka vetää mahan veteläksi usein ja istun paskalla myös öisin. Silti hoidan lapseni.

Mikset vie lastasi hoitoon, jos et jaksa hoitaa.

No, mahtava juttu jos et ikinä tule tarvitsemaan kodin ulkopuolista hoitoa. Onko sun lapsi ikinä hoidossa? Miten parisuhde voi kun ikinä ette ole kahden? Meillä nyt 5 vuoden jälkeen kyllä tuntuu siltä että pitäisi joskus saada olla ihan kaksinkin. Ihan voin kyllä rehellisesti myöntää senkin. Sulla on yksi ja vieläpä vasta 2-vuotias joten saattaahan se mieli vielä muuttua. Ei mullakaan tuossa vaiheessa ollut vielä hoidossa lapsi ollut eikä tuossa vaiheessa ollut tietoa että tulen väsymään niin pahasti että mietin kaikenlaisia pahoja ajatuksia. Vielä äitiyslomalle jäädessä mä suunnittelin että mitä kaikkea tulen lasten kanssa tekemään ja nyt en sitten jaksakaan.
Ja mitenkään vähättelemättä vaivojasi, paskalla istuminen on aika pientä.
Ja kuten sanoin, isompi on menossa päiväkotiin.

Ja pakko vielä jatkaa kun olit laittanut viestiä että siinä taas yksi hyvä esimerkki siitä, kun itsellä kaikki on mennyt niin nappiin ettei millään voida tajuta kun jollain muulla ei menekään. Ja tällä hetkellä rakas mieheni on lasteni kanssa että voin koneella istua. Ehkäpä se elämä vielä sinuakin karaisee. Minä olin ennen aivan samanlainen.

 

[Annu]

Muistaako kukaan ajatella sitä lasta. Tässä hoetaan vaan äidin jaksamista. ENTÄ se lapsi! Vaikka lapsi kaipaisikin kavereitaan ekat pari päivää, niin vuorenvarmasti lapsi nauttii pitkistä aamuista ja rauhallisesta olemisesta äidin ja sen vauvan kanssa.

Ja jos se lapsi on päivät hoidossa niin vuorenvarmasti hakee sen huomionsa iltaisin vanhemmiltaan. Ja taas on elämä raskasta.

Nykyaikana vaan kaiken pitää olla niin helppoa ja se pää prakaa vähemmästäkin. Miten lie olis nykyajan mammat selvinneet 50 vuotta sitten 10 lapsen pyöriessä jaloissa. Ei mitenkään.

Että mua sitten suoraan sanottuna vituttaa tällainen.
Joo ei olisi varmaan pää kestänyt ei. Meillä ei ole MINKÄÄNLAISTA tukiverkkoa, ei minkäänlaista. Mies on ainoa jos jossain haluan käydä. Lapsi on 5 ja on ollut kerran yöhoidossa. Pienempi on 8 kk ja on ollut kerran yhden ainoan tunnin hoidossa kun mä jouduin sairaalaan.. Kun mä sairastuin pahasti, olin 2 päivää lasten kanssa kotona ja oksensin koko ajan. Vasta sitten pystyi mies jäämään kotiin. Ei kukaan voi edes kuvitella millaista on elää ilman tukiverkkoa kun lasten kanssa on oltava aina, oli tilanne mikä hyvänsä. Yleensä näillä jeesustelijoilla on itsellään mummot, papat sun muut lähellä. Ei kestä minun pää tätä, ei voi mitään. Ja siksi meille tulee päiväkoti mukaan lapsen elämään

Mistäs päättelit, että mulla on tukiverkko? Mun äitini on kuollut, isäni alkoholisti. Miehen vanhemmat lähemmäs 80 ja asuvat kaukana meiltä. Poika 2v ei ole koskaan ollut yökylässä, eikä näiltänäkymin tule olemaankaan. Hoidan itse lapseni. Ja juuu mulla on krooninen sairaus, joka vetää mahan veteläksi usein ja istun paskalla myös öisin. Silti hoidan lapseni.

Mikset vie lastasi hoitoon, jos et jaksa hoitaa.

No, mahtava juttu jos et ikinä tule tarvitsemaan kodin ulkopuolista hoitoa. Onko sun lapsi ikinä hoidossa? Miten parisuhde voi kun ikinä ette ole kahden? Meillä nyt 5 vuoden jälkeen kyllä tuntuu siltä että pitäisi joskus saada olla ihan kaksinkin. Ihan voin kyllä rehellisesti myöntää senkin. Sulla on yksi ja vieläpä vasta 2-vuotias joten saattaahan se mieli vielä muuttua. Ei mullakaan tuossa vaiheessa ollut vielä hoidossa lapsi ollut eikä tuossa vaiheessa ollut tietoa että tulen väsymään niin pahasti että mietin kaikenlaisia pahoja ajatuksia. Vielä äitiyslomalle jäädessä mä suunnittelin että mitä kaikkea tulen lasten kanssa tekemään ja nyt en sitten jaksakaan.
Ja mitenkään vähättelemättä vaivojasi, paskalla istuminen on aika pientä.
Ja kuten sanoin, isompi on menossa päiväkotiin.

Minä olen päivät töissä, ja lapseni hoidossa. Toki olisi mukava jos sitä tukiverkkoa olisi, en kai minä sitä kiellä, mutta sitä ei vain ole ja that's it.

Totta kai se tekisi parisuhteellekin hyvää olla joskus kaksin, mutta kun ei niin ei. Ehkä joskus 20 vuoden päästä.

Olen vain yksinkertaisesti sitä mieltä, että jos äiti on kotona, niin silloin lapsia ei vielä päiväkotiin. Ja jos joskus toisen lapsen saan niin vuorenvarmasti vanhempi jää kotiin.

Mutta enhän minäkään ole täydellinen, olenhan mennyt töihin .

 

[Vieras]

Kyllä, sä TIEDÄT.. mistä sä tiedät? Loistavat suunnitelmat on asia erikseen, kuin se, mitä pystytään toteuttamaan. Laadukasta hoitoa on minun mielestä se, että lapset on turvassa ja syliä on saatavilla, ei se, onko lauluhetki tunnin mittainen... (mitä se ei muuten ole.. ei edes eskariryhmissä.... )

Kolmas pyörä puuttuu tähän: Eikö tuollainen normaali 4v. osaa jo kertoa, mitä päivien aikana on tapahtunut vai onko meillä ollut poikkeuksellisia lapsia? Eikö normaalijärkinen vanhempi erota hyvää hoitopaikkaa huonosta? Miksi itse työskentelet paikassa, joka ei vastaa käsitystäsi hyvästä päiväkodista? Minä en ainakan työskentelisi.

 

[Kimppa]

Nykyaikana vaan kaiken pitää olla niin helppoa ja se pää prakaa vähemmästäkin. Miten lie olis nykyajan mammat selvinneet 50 vuotta sitten 10 lapsen pyöriessä jaloissa. Ei mitenkään.

Helposti, ihan kuten silloinkin. Jätetään lapset pärjäämän keskenään ja lähdetään tilan töihin. Jos vauva itkee niin kyllä se aikanaan lopettaa ja karaistuu siinä samalla.

Nykyaikana ei taideta ymmärtää, minkälaista elämä todellisuudessa oli 50 vuotta sitten.

Joo, mainiosti ne selvisivät. Osa lapsista kuoli kuitenkin tapaturmaisesti tai muuten vain. Isommat sisarukset katsoivat vähän pienempien perään ja olihan siinä se puolisokea ja -kuuro mummokin auttamassa. Pieni lapsi löytyi talon katolta keikkumasta kun äiti palasi navetasta. Lapsi löytyi kakkaansa syömästä sisältä kun äiti palasi navetasta, jonne tuli äkkilähtö. Lukemattomia kertoja vauva vain huusi, mutta ei sitä ole ollut aikaa jäädä hyssyttelemään jnejnejne. Että osittain hyvällä tuurillakin ovat pysyneet hengissä. Niin hienosti ne selvisivät. Otetaan oppia!

 

[Vieras]

Muistaako kukaan ajatella sitä lasta. Tässä hoetaan vaan äidin jaksamista. ENTÄ se lapsi! Vaikka lapsi kaipaisikin kavereitaan ekat pari päivää, niin vuorenvarmasti lapsi nauttii pitkistä aamuista ja rauhallisesta olemisesta äidin ja sen vauvan kanssa.

Ja jos se lapsi on päivät hoidossa niin vuorenvarmasti hakee sen huomionsa iltaisin vanhemmiltaan. Ja taas on elämä raskasta.

Nykyaikana vaan kaiken pitää olla niin helppoa ja se pää prakaa vähemmästäkin. Miten lie olis nykyajan mammat selvinneet 50 vuotta sitten 10 lapsen pyöriessä jaloissa. Ei mitenkään.

Että mua sitten suoraan sanottuna vituttaa tällainen.
Joo ei olisi varmaan pää kestänyt ei. Meillä ei ole MINKÄÄNLAISTA tukiverkkoa, ei minkäänlaista. Mies on ainoa jos jossain haluan käydä. Lapsi on 5 ja on ollut kerran yöhoidossa. Pienempi on 8 kk ja on ollut kerran yhden ainoan tunnin hoidossa kun mä jouduin sairaalaan.. Kun mä sairastuin pahasti, olin 2 päivää lasten kanssa kotona ja oksensin koko ajan. Vasta sitten pystyi mies jäämään kotiin. Ei kukaan voi edes kuvitella millaista on elää ilman tukiverkkoa kun lasten kanssa on oltava aina, oli tilanne mikä hyvänsä. Yleensä näillä jeesustelijoilla on itsellään mummot, papat sun muut lähellä. Ei kestä minun pää tätä, ei voi mitään. Ja siksi meille tulee päiväkoti mukaan lapsen elämään

Mistäs päättelit, että mulla on tukiverkko? Mun äitini on kuollut, isäni alkoholisti. Miehen vanhemmat lähemmäs 80 ja asuvat kaukana meiltä. Poika 2v ei ole koskaan ollut yökylässä, eikä näiltänäkymin tule olemaankaan. Hoidan itse lapseni. Ja juuu mulla on krooninen sairaus, joka vetää mahan veteläksi usein ja istun paskalla myös öisin. Silti hoidan lapseni.

Mikset vie lastasi hoitoon, jos et jaksa hoitaa.

No, mahtava juttu jos et ikinä tule tarvitsemaan kodin ulkopuolista hoitoa. Onko sun lapsi ikinä hoidossa? Miten parisuhde voi kun ikinä ette ole kahden? Meillä nyt 5 vuoden jälkeen kyllä tuntuu siltä että pitäisi joskus saada olla ihan kaksinkin. Ihan voin kyllä rehellisesti myöntää senkin. Sulla on yksi ja vieläpä vasta 2-vuotias joten saattaahan se mieli vielä muuttua. Ei mullakaan tuossa vaiheessa ollut vielä hoidossa lapsi ollut eikä tuossa vaiheessa ollut tietoa että tulen väsymään niin pahasti että mietin kaikenlaisia pahoja ajatuksia. Vielä äitiyslomalle jäädessä mä suunnittelin että mitä kaikkea tulen lasten kanssa tekemään ja nyt en sitten jaksakaan.
Ja mitenkään vähättelemättä vaivojasi, paskalla istuminen on aika pientä.
Ja kuten sanoin, isompi on menossa päiväkotiin.

Minä olen päivät töissä, ja lapseni hoidossa. Toki olisi mukava jos sitä tukiverkkoa olisi, en kai minä sitä kiellä, mutta sitä ei vain ole ja that's it.

Totta kai se tekisi parisuhteellekin hyvää olla joskus kaksin, mutta kun ei niin ei. Ehkä joskus 20 vuoden päästä.

Olen vain yksinkertaisesti sitä mieltä, että jos äiti on kotona, niin silloin lapsia ei vielä päiväkotiin. Ja jos joskus toisen lapsen saan niin vuorenvarmasti vanhempi jää kotiin.

Mutta enhän minäkään ole täydellinen, olenhan mennyt töihin .

Joo, silloin kun mä olin töissä niin lapsi ei ollut koskaan hoidossa. Ei sitä silloin kaivannut omaa / parisuhdeaikaa kun olin lapsesta erossa muutenkin päivät. Kaikki aika vietettiin perheen kera. Toista se on nyt, kun on kotona sen 24/7 lasten kanssa. Ja tokihan minäkin olen ollut fanaattinen virikehoidon vastustaja, mutta niin ne tilanteet saattaa muuttua vaikka kuinka olisi vuorenvarmasti jotain mieltä. Aiemmin minäkin ajattelin että ehtii olla miehen kanssa kahdenkin sitten joskus mutta jos me IKINÄ käydä missään kahden niin tuskin on koko parisuhdetta 20 vuoden päästä. Kyllä se kerran 5 vuodessa kannattaa yö kahden viettää.
Sulla on lapsi päivät hoidossa ja siinä oli ainakin mulle tosi paljon omaa aikaa.
Miten sä muuten voit käydä töissä jos olet pahasti kroonisesti sairas?

 

[Kowalski]

Kiinnostaa, että mitä te äidit, jota viette lapset hoitoon, kuvittelette että siellä tapahtuu??
Meillä ryhmässä 14 1-3 vuotiasta. Se "virike" mitä te niin kovasti haette, sisältää seuraavaa:
Kerran viikossa n. 15 min lauluhetki, ehkä kerran kolmessa viikossa lapsi pääsee liimaamaan jonkun syttyrän paperiin - sitten on seuraavan vuoro. Muu aika menee siihen, että hoitajat vaihtaa vaippoja, antaa ruokaa, pukee, riisuu ja yrittää pitää lapset irti toistensa niskoista. Kaikkea tätä säestää jatkuva "ei, ei saa, istu alas, ei juosta, et lyö ketään, nyt olette kyllä nätisti, syö, pää tyynyyn..." rallatus. Mahtavaa virikettä. Ette varmasti pysty kotona parempaan.......

Mun tytön ryhmässä askarrellaan ja piirretään päivittäin, lauletaan ja loruillaan päivittäin, opetellaan kirjaimia ja numeroita yms, joka viikko on eri teema ja luetaan teeman mukaisia kirjoja jne. Vaippoja ei ole kenelläkään, ja kaikki syövät itse. Yhtenä päivänä on jumppaa tai muuta urheilua joko salissa tai kentällä, yhtenä päivänä on tunnin mittainen lauluhetki, lähes viikottain tehdään retkiä lähistön metsiin, jne.

Sinä lastenhoitajanakin varmaan tiedät, että ei 1-3 v pikkuiset mitään virikehoitoa vielä kaipaakaan, vaan vasta hieman isommat lapset. Tytön ryhmän lapset ovat noin nelivuotiaita.

Meidän pienempi lapsi on 1-3 v ryhmässä, eikä heillä onneksi ole kuvaamasi kaltaista toimintaa, vaan he askartelevat ja piirtävät päivittäin, laulutunti on kerran viikossa 1 h ja joka päivä on musiikkia, yms. Eli vissiin hieman laadukkaampi päiväkoti kyseessä =). Kyllä, tiedän mitä siellä päivisin tapahtuu.

Kyllä, sä TIEDÄT.. mistä sä tiedät? Loistavat suunnitelmat on asia erikseen, kuin se, mitä pystytään toteuttamaan. Laadukasta hoitoa on minun mielestä se, että lapset on turvassa ja syliä on saatavilla, ei se, onko lauluhetki tunnin mittainen... (mitä se ei muuten ole.. ei edes eskariryhmissä.... )

Nuo toteutuu. Mä tiedän, mulla on omat lähteeni päiväkodin sisällä ja vien/tuon lapsia mihin aikaan milloinkin, joten näen muutakin kuin sen aamupalalle tuomisen ja pihalta hakemisen.

Ja laulutunti alkaa kello 9 ja loppuu kello 10. Senkin mä tiedän.
Syliäkin saa. Sen tiedän ja olen monta kertaa nähnyt. Onneksi pienten ryhmässä on yleensä vain 1-3 lasta per aikuinen, jos sitäkään.

 

[vieras]

En hae riitaa aikaiseksi (mikä nyt varmaan kuitenkin tulee)

Mutta PERUSTELKAA mulle miksi hankkia useampia lapsia jos laittaa vanhemmat päiväkotiin niin että on aikaa hoitaa yhtä lasta kerrallaan?


En hyväksy perusteluja, että lapsi tarvitsee kavereita ja virikkeitä, koska niitä voi kyllä hommata kerhoista, avoimista päiväkodeista, puistoista, yms... rajattomat mahdollisuudet!

KIITOS!

Miksi sun mielestä on ok etsiä virikkeitä kerhoista yms mutta ei PÄIVÄKODISTA?? Mikä ihme rutto siinä päiväkodissa on? Voihan lapsen viedä päiväkotiin vain osa-aikaisesti tai sitten välillä jättää päiviä välistä yms. Itse vien esikoisen 2v tarhaan kun vauva syntyy tammikuussa. Onhan esikoisenikin saanut jakamatonta huomiota vauvana, miksi kakkoselle ei suotaisi samaa ihanuutta vauva-aikana? Ei esikoista hylätä vaikka hän päiväkodissa onkin.

 

[pk:n hoitaja]

Päiväkoti on hyvä, henkilökunta motivoitunutta ja lapset mukavia.. (perheet ei aina..) Tuo on realistinen kuva päiväkotipäivästä. Tottakai mukaan mahtuu paljon iloisia hetkiä ja mukavaa yhdessäoloa, mutta paljon päivään sisältyy kieltämistä, estämistä, päivittäisiä rutiineja. Pointti oli se, että lapsi pystyy saamaan sen kaiken kotonakin ja paljon enemmän -jos vaan lapsen vanhemmalla (siis sillä, jolla kasvatusvastuu on) on yhtään intoa hoitaa omaa lastansa.
Ja kyllä lapsi kertoo -milloin mitäkin. Kertoo myös kotoa mitä omituisimpia asioita.. kaikki ei toivottavasti pidä aina paikkaansa.

 

[Kimppa]

Jatkan Kimpan ajatuksiin vielä sen verran, että joko tai -ajattelu johtuu osittain siitä, että Suomessa on niin kannattamatonta tehdä osa-aikaisesti töitä, joka taas olisi varsin ihanteellista monen perheellisen ja ennenkaikkea lapsen kannalta.

On ajauduttu älyttömään tilanteeseen, jossa puhutaan työ- ja uraäideistä sekä kotiäitiydestä ja päivähoitolapsista. Kun vanhemmat joutuvat valitsemaan joko tai, syntyy laajempi käsitys, että täytyy omistautua kokonaan jos omistautuu tai muuten on luuseri. Kotiäidit potevat huonoa omatuntoa jaksamattomuudestaan ja työäidit työnteostaan. Isät eivät edelleenkään pode mitään.

Suomessa on aina arvostettu työntekoa niin, että ihmisen arvostus on syntynyt hänen tekemänsä työn kautta. Kun siihen lisätään vielä suorituskeskeiseksi muuttunut elämä, on omituista vain 'jäädä kotiin'. Monen kiihkomielisen hoitovastaisen mielipiteen taustalla on todellisuudessa alitajuinen fiilis omasta 'tekemättömyydestään'.

Vaikka jokainen kotiäitinä ollut tietää, että töitä tehdään kotonakin, ulkopuolelle sitä on vaikea näyttää. Niinpä piiskaaminen tulee sisältäpäin. Minun on näytettävä itselleni ja muille, että pärjään lasten kanssa, että teen jotain enkä vie heitä muille hoitoon. Miten tuo naapurin Sari onkin noin saamaton, ettei pärjää edes omien lastensa kanssa? (Ja se häiritsee minua, koska...? Niinpä, meitä ärsyttävät asiat, jotka tunnistamme itsestämme).

Tosiasiassa toimivia ratkaisuja ja lapsen etua palvelisivat kautta linjan joustavammat mallit, joissa osa-aikaista hoitoa voisi käyttää eri tilanteissa ilman sen kummempaa pällistelyä. Erityisesti näin siksi, että Suomessa perheet ovat erillisiä, itsenäisiä yksiköitä ja monella avun ja tuen saaminen esim. sukulaisista on mahdotonta.

Tuntuu, että nykyäideillä on vahva huonouden tunne omasta äitiydestään ja sitä sitten ruokitaan pärjäämällä. Muualla maailmassa on täysin luvallista, hyväksyttyä ja tavallista ottaa vastaan apua lasten hoitoon ja kasvatukseen. On sukua, naapureita, ystäviä, hoitopaikkoja. Täällä vaan pärjätään ja sitten manataan, kun tulee karjuttua lapsille ja pää hajoaa.

Mitä tulee paikkojen viemiseen niin faktaa vaan on se, että jos hoitopaikat ovat tiukissa, on kunta sössinyt. Lasten määrä ei ole kasvanut räjähdysmäisesti, mutta mitä on tapahtunut palveluille ja tuille? Neuvolalle, kotipalvelulle, kuntalisälle laajemmin katsottuna? Onko tullut pienempiä ryhmiä, pieniä päivähoitoyksiköitä, sijaisia? Ei kannata sokeutua syyttämään naapuria lapsiperheiden palveluiden alasajosta.

Huh, miten kiinnostavaa tekstiä! Näinhän se tosiaan on. Kiitos! :flower: :flower:

 

[Kowalski]

Kolmas pyörä puuttuu tähän: Eikö tuollainen normaali 4v. osaa jo kertoa, mitä päivien aikana on tapahtunut vai onko meillä ollut poikkeuksellisia lapsia? Eikö normaalijärkinen vanhempi erota hyvää hoitopaikkaa huonosta? Miksi itse työskentelet paikassa, joka ei vastaa käsitystäsi hyvästä päiväkodista? Minä en ainakan työskentelisi.

Mun 4 v ainakin osaa kertoa kaiken, samoin ystävieni samassa päiväkodissa olevat 4-6- vuotiaat.
Lisäksi kaksi kaveriani on ollut lasteni päiväkodissa harjoittelijana, yksi sijaisena, yksi työntekijä & yksi sijainen ovat äitini ystäviä. Puhumattakaan siitä, että keskustelen lasten hoitajien kanssa paljon, käyn siellä kesken hoitopäivän palavereissa ja viittomia opettelemassa ja näen mitä lapset sillä aikaa tekee, jne. Eli aika hyvin tiedän mitä siellä tapahtuu.

 

[Maamikki]

Mun poika jatkoi hoitoa vauvan synnyttyä muutamana päivänä viikosta, omasta tahdostaan.
Oli päiväkodissa, jossa 12 lasta ja ikähaitari 1v-6v. Elikkäs pieniä (alle 3v) ei ollut kuin 2. Siksi lapselle oikeasti jää aikaa siellä ja huomiota ja todellakin tekivät kaikkea mahdollista mihin ei olisi omat resurssit riittäneet.

Ja meillä oli silti kiireettömät aamut; poika sai nukkua rauhassa niin pitkään kuin halusi (heräsi itsekseen 8-9 maissa) ja sitten sai päättää lähteekö hoitoon vai ei. Aina halusi lähteä. Hain hoidosta pois aina 14-15.30 välillä ja aina oli surku lähteä kotiin kun rakkaat kaverit jäi sinne vielä ja leikit oli kesken.

Eli vaikka kuin väitätte että mun poika olis tuosta tilanteesta kärsinyt, niin ei takuulla kärsinyt. Mentiin täysin hänen ehdoillaan. Amen.

 

[mikrokitumoppi]

Muistaako kukaan ajatella sitä lasta. Tässä hoetaan vaan äidin jaksamista. ENTÄ se lapsi! Vaikka lapsi kaipaisikin kavereitaan ekat pari päivää, niin vuorenvarmasti lapsi nauttii pitkistä aamuista ja rauhallisesta olemisesta äidin ja sen vauvan kanssa.

Ja jos se lapsi on päivät hoidossa niin vuorenvarmasti hakee sen huomionsa iltaisin vanhemmiltaan. Ja taas on elämä raskasta.

Nykyaikana vaan kaiken pitää olla niin helppoa ja se pää prakaa vähemmästäkin. Miten lie olis nykyajan mammat selvinneet 50 vuotta sitten 10 lapsen pyöriessä jaloissa. Ei mitenkään.

Että mua sitten suoraan sanottuna vituttaa tällainen.
Joo ei olisi varmaan pää kestänyt ei. Meillä ei ole MINKÄÄNLAISTA tukiverkkoa, ei minkäänlaista. Mies on ainoa jos jossain haluan käydä. Lapsi on 5 ja on ollut kerran yöhoidossa. Pienempi on 8 kk ja on ollut kerran yhden ainoan tunnin hoidossa kun mä jouduin sairaalaan.. Kun mä sairastuin pahasti, olin 2 päivää lasten kanssa kotona ja oksensin koko ajan. Vasta sitten pystyi mies jäämään kotiin. Ei kukaan voi edes kuvitella millaista on elää ilman tukiverkkoa kun lasten kanssa on oltava aina, oli tilanne mikä hyvänsä. Yleensä näillä jeesustelijoilla on itsellään mummot, papat sun muut lähellä. Ei kestä minun pää tätä, ei voi mitään. Ja siksi meille tulee päiväkoti mukaan lapsen elämään

Mistäs päättelit, että mulla on tukiverkko? Mun äitini on kuollut, isäni alkoholisti. Miehen vanhemmat lähemmäs 80 ja asuvat kaukana meiltä. Poika 2v ei ole koskaan ollut yökylässä, eikä näiltänäkymin tule olemaankaan. Hoidan itse lapseni. Ja juuu mulla on krooninen sairaus, joka vetää mahan veteläksi usein ja istun paskalla myös öisin. Silti hoidan lapseni.

Mikset vie lastasi hoitoon, jos et jaksa hoitaa.

Löytyiskö vielä jotain haastetta arkeen

 

[Kowalski]

Päiväkoti on hyvä, henkilökunta motivoitunutta ja lapset mukavia.. (perheet ei aina..) Tuo on realistinen kuva päiväkotipäivästä. Tottakai mukaan mahtuu paljon iloisia hetkiä ja mukavaa yhdessäoloa, mutta paljon päivään sisältyy kieltämistä, estämistä, päivittäisiä rutiineja. Pointti oli se, että lapsi pystyy saamaan sen kaiken kotonakin ja paljon enemmän -jos vaan lapsen vanhemmalla (siis sillä, jolla kasvatusvastuu on) on yhtään intoa hoitaa omaa lastansa.
Ja kyllä lapsi kertoo -milloin mitäkin. Kertoo myös kotoa mitä omituisimpia asioita.. kaikki ei toivottavasti pidä aina paikkaansa.

Meidän 4 v kertoo myös päiväkodista mitä omituisempia asioita (mm. päiväkodin setä osaa lentää, pk:n yli 50 v täti sai juuri vauvan, jne), mutta esim. ne laulut joita minä en ole koskaan kuullutkaan on taatusti päiväkodissa opittuja, eikä sellaista määrää opi jos laulua on vain vartti per viikko. Sama juttu lorujen kanssa, sekä tarinoiden: tyttö on oppinut montakymmentä lorua, ja kertoo mitä kirjoja he ovat lukeneet (sellaisia, joita meillä ei kotona ole) ja kun haemme niitä sitten kirjastosta niin lapsi jo osaa tarinat melkein ulkoa. Retkiä tekevät, kävivät viime viikolla mm. lehmiä katsomassa läheisen luonnonsuojelualueen lähellä, lähimetsissä käyvät, jne.

Ja jokuhan ne askartelut, väritykset, piirustukset ja maalaukset tekee, joita tuomme päiväkodista kotiin nipuittain joka viikko. Osa yksinkertaisempia, osa monimutkaisia ja hienoja. Tai ehkä tädit tekee niitä itse vapaa-aikanaan, hämätäkseen meitä vanhempia, jotta luulisimme että pk:ssa mukamas piirretään, maalataan ja askarrellaankin joskus

 

[Kimppa]

Päiväkoti on hyvä, henkilökunta motivoitunutta ja lapset mukavia.. (perheet ei aina..) Tuo on realistinen kuva päiväkotipäivästä. Tottakai mukaan mahtuu paljon iloisia hetkiä ja mukavaa yhdessäoloa, mutta paljon päivään sisältyy kieltämistä, estämistä, päivittäisiä rutiineja. Pointti oli se, että lapsi pystyy saamaan sen kaiken kotonakin ja paljon enemmän -jos vaan lapsen vanhemmalla (siis sillä, jolla kasvatusvastuu on) on yhtään intoa hoitaa omaa lastansa.
Ja kyllä lapsi kertoo -milloin mitäkin. Kertoo myös kotoa mitä omituisimpia asioita.. kaikki ei toivottavasti pidä aina paikkaansa.

Totta kai päivään sisältyy rutiineja (nehän ovat hyvä asia!), kieltämistä ja joskus sitä kenkkuakin rajojen asettamista. Mä en edes odota/ oleta, että päiväkoti olisi joku "virikejuhlapaikka/ pelkkää hauskaa" lapselle. Joskus siellä on aikaa tehdä jotain spesiaaliakin, mutta kyllä se riittää, että on ne selvät rutiinit, kavereita joiden kanssa leikkiä ja syli, johon pääsee jos tarvitsee lohdutusta.

Oletetaan tässä että lapsi on 12 tuntia viikossa hoidossa ja viikossa on 168 tuntia. Tuon lisäksi, että ajallisesti se on murto-osa kotona vietetystä ajasta, niin pääkasvatusvastuu kasvatuksesta on AINA kotona. Sitä ei mitenkään luovuteta päiväkodille, jos lapsensa vie osa-aikahoitoon! :headwall: Eikä se myöskään tarkoita, ettei meillä olisi intoa kasvattaa lastamme :headwall: Sen kyllä jokainen huomaisi lapsestammekin, ellei sitä intoa olisi ollut..

Kun jotenkin saisi ihmiset ymmärtämään, ettei se ratkaise sen lapsen hyvinvointia, onko se 12 tuntia viikon 168 tunnista hoidossa vai ei (kun mitään ongelmia hoidossa ei ole ollut). Kyllä ne ovat ihan muut asiat, jotka ratkaisevat.

 

[Annu]

Muistaako kukaan ajatella sitä lasta. Tässä hoetaan vaan äidin jaksamista. ENTÄ se lapsi! Vaikka lapsi kaipaisikin kavereitaan ekat pari päivää, niin vuorenvarmasti lapsi nauttii pitkistä aamuista ja rauhallisesta olemisesta äidin ja sen vauvan kanssa.

Ja jos se lapsi on päivät hoidossa niin vuorenvarmasti hakee sen huomionsa iltaisin vanhemmiltaan. Ja taas on elämä raskasta.

Nykyaikana vaan kaiken pitää olla niin helppoa ja se pää prakaa vähemmästäkin. Miten lie olis nykyajan mammat selvinneet 50 vuotta sitten 10 lapsen pyöriessä jaloissa. Ei mitenkään.

Että mua sitten suoraan sanottuna vituttaa tällainen.
Joo ei olisi varmaan pää kestänyt ei. Meillä ei ole MINKÄÄNLAISTA tukiverkkoa, ei minkäänlaista. Mies on ainoa jos jossain haluan käydä. Lapsi on 5 ja on ollut kerran yöhoidossa. Pienempi on 8 kk ja on ollut kerran yhden ainoan tunnin hoidossa kun mä jouduin sairaalaan.. Kun mä sairastuin pahasti, olin 2 päivää lasten kanssa kotona ja oksensin koko ajan. Vasta sitten pystyi mies jäämään kotiin. Ei kukaan voi edes kuvitella millaista on elää ilman tukiverkkoa kun lasten kanssa on oltava aina, oli tilanne mikä hyvänsä. Yleensä näillä jeesustelijoilla on itsellään mummot, papat sun muut lähellä. Ei kestä minun pää tätä, ei voi mitään. Ja siksi meille tulee päiväkoti mukaan lapsen elämään

Mistäs päättelit, että mulla on tukiverkko? Mun äitini on kuollut, isäni alkoholisti. Miehen vanhemmat lähemmäs 80 ja asuvat kaukana meiltä. Poika 2v ei ole koskaan ollut yökylässä, eikä näiltänäkymin tule olemaankaan. Hoidan itse lapseni. Ja juuu mulla on krooninen sairaus, joka vetää mahan veteläksi usein ja istun paskalla myös öisin. Silti hoidan lapseni.

Mikset vie lastasi hoitoon, jos et jaksa hoitaa.

No, mahtava juttu jos et ikinä tule tarvitsemaan kodin ulkopuolista hoitoa. Onko sun lapsi ikinä hoidossa? Miten parisuhde voi kun ikinä ette ole kahden? Meillä nyt 5 vuoden jälkeen kyllä tuntuu siltä että pitäisi joskus saada olla ihan kaksinkin. Ihan voin kyllä rehellisesti myöntää senkin. Sulla on yksi ja vieläpä vasta 2-vuotias joten saattaahan se mieli vielä muuttua. Ei mullakaan tuossa vaiheessa ollut vielä hoidossa lapsi ollut eikä tuossa vaiheessa ollut tietoa että tulen väsymään niin pahasti että mietin kaikenlaisia pahoja ajatuksia. Vielä äitiyslomalle jäädessä mä suunnittelin että mitä kaikkea tulen lasten kanssa tekemään ja nyt en sitten jaksakaan.
Ja mitenkään vähättelemättä vaivojasi, paskalla istuminen on aika pientä.
Ja kuten sanoin, isompi on menossa päiväkotiin.

Minä olen päivät töissä, ja lapseni hoidossa. Toki olisi mukava jos sitä tukiverkkoa olisi, en kai minä sitä kiellä, mutta sitä ei vain ole ja that's it.

Totta kai se tekisi parisuhteellekin hyvää olla joskus kaksin, mutta kun ei niin ei. Ehkä joskus 20 vuoden päästä.

Olen vain yksinkertaisesti sitä mieltä, että jos äiti on kotona, niin silloin lapsia ei vielä päiväkotiin. Ja jos joskus toisen lapsen saan niin vuorenvarmasti vanhempi jää kotiin.

Mutta enhän minäkään ole täydellinen, olenhan mennyt töihin .

Joo, silloin kun mä olin töissä niin lapsi ei ollut koskaan hoidossa. Ei sitä silloin kaivannut omaa / parisuhdeaikaa kun olin lapsesta erossa muutenkin päivät. Kaikki aika vietettiin perheen kera. Toista se on nyt, kun on kotona sen 24/7 lasten kanssa. Ja tokihan minäkin olen ollut fanaattinen virikehoidon vastustaja, mutta niin ne tilanteet saattaa muuttua vaikka kuinka olisi vuorenvarmasti jotain mieltä. Aiemmin minäkin ajattelin että ehtii olla miehen kanssa kahdenkin sitten joskus mutta jos me IKINÄ käydä missään kahden niin tuskin on koko parisuhdetta 20 vuoden päästä. Kyllä se kerran 5 vuodessa kannattaa yö kahden viettää.
Sulla on lapsi päivät hoidossa ja siinä oli ainakin mulle tosi paljon omaa aikaa.
Miten sä muuten voit käydä töissä jos olet pahasti kroonisesti sairas?

Juu, oma aika olisi tärkeää, mutta ei välttämätöntä. Jos me joskus erotaan niin sittenhän saan vapaita viikonloppuja...vitsi vitsi.

Mulla on krooninen sairaus, en ole kroonisesti sairas, siis koko aikaa. Joskus olen päiviä pois töistä, mutta sairaus pysyy aika hyvin kurissa. Muutenhan lähtis henki.