Pakko purkaa jonnekkin

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja MirriX
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
M

MirriX

Vieras
Olen ollut pitkään, useita vuosia ihastunut/rakastunut parhaan ystäväni mieheen.
Itse olen kohtalaisen onnellisesti naimisissa miehen kanssa, joka on suurimmaksi osaksi tuntunut aina enemmän ystävältä, kuin rakastetulta.
Koskaan en ole tälle asialle mitään tehnyt, vaan olen huolellisesti yrittänyt peittää tunteeni.. jossain enemmässä humalatilassa on ehkä tälle miehelle tullut jotain vihjattua, nyt hän tietää, ja jonkinlaista vastakaikuakin olen saanut.
Edelleenkään ei ole tarkoitus kenenkään elämää sekoittaa, nautin tunteistani ja ehkä silloin tällöin tarkoituksellisista kosketuksista ja hipaisuista, katseista.
Niin.. huono ystävä ja aviovaimo.. eikö totta..
 
Alkuperäinen kirjoittaja MirriX:
Olen ollut pitkään, useita vuosia ihastunut/rakastunut parhaan ystäväni mieheen.
Itse olen kohtalaisen onnellisesti naimisissa miehen kanssa, joka on suurimmaksi osaksi tuntunut aina enemmän ystävältä, kuin rakastetulta.
Koskaan en ole tälle asialle mitään tehnyt, vaan olen huolellisesti yrittänyt peittää tunteeni.. jossain enemmässä humalatilassa on ehkä tälle miehelle tullut jotain vihjattua, nyt hän tietää, ja jonkinlaista vastakaikuakin olen saanut.
Edelleenkään ei ole tarkoitus kenenkään elämää sekoittaa, nautin tunteistani ja ehkä silloin tällöin tarkoituksellisista kosketuksista ja hipaisuista, katseista.
Niin.. huono ystävä ja aviovaimo.. eikö totta..

:/
 
Kuten sanottua, olen yrittänyt unohtaa tunteeni, piilottaa ne. Mutta miten ne voi poistaa??? Jos joku siihen vastauksen tietää niin sanokoon.
Pitäisi kai ruveta ihan täysin raittiiksi, jotta pystyisi koko ajan hallitsemaan itsensä.
Tilannehan on kuitenkin ollut tälläinen jo vuosia.. tunsin tähän mieheen yhteyttä heti kun ensi kertaa tapasin.
Uskon, että ystäväni tietää tunteistani hänen miestään kohtaan jotain, vaikkei olekkaan koskaan mitään sanonut.
Tiedän, että tyhmäähän tämä on..
 
Mitäs jos nostaisitten kissan pöydälle. Luulen, että kielletty hedelmä sua enemmän kiehtoo, kuin itse mies. Ihan rehellisesti vaan, jos mitään ei todellisuudessa ole tapahtunut, niin eihän sulla mitään pelättävääkään ole. Ihastumisia tulee ja menee, niitä on ollut miehelläsikin. Ehkä se ihastus siitä laantuisi. Toinen on se, että lopetat ton haihattelun.
 
Mä luulen, että sulle on käynyt niin, että yhdistät tuohon mieheen sellaisia tunteita ja ajatuksia, jotka ei välttämättä pidä täysin paikkaansa. Kun ei tunne toista läpikotaisin, on helppo kuvitella toiseen ominaisuuksia, joita itse pitää ihanina ja vaalia mielikuvaa unelmien miehestä. Ystäväsikään ei miehestään välttämättä kerro kaikkea ja toisaalta mies jaksaa vieraan edessä olla aina yhtä hurmaava ja ihana.
Toisaalta noi sun ajatukset on ihan normaaleja, vaarattomiakin, mikäli ei mene pidemmälle. Pitkissä suhteissa oma suhde usein arkipäiväistyy ja alkaa hakea sitä hyvän olon tuojaa ja kiinnostuksen kohdetta muualta. Siksi kai pettäminen on niin yleistä. Moni menee pidemmälle.
Uusi ihastushan on aina kuohuttava ja herättää ihania tunteita. Oma sohvaperuna ei enää välttämättä.
Toisaalta sun elättelemät mielikuvat syö sun suhdetta. Jos panostaisit omaan liittoosi, keksisit miten saisitte ihanaa yhteistä aikaa, muistelisitte yhdessä suhteenne alkuaikoja jne. niin voisitte olla paljon enemmän kuin hyviä ystäviä. Varsinkaan kun sun liitossa ei kuulosta olevan mikään pahasti vialla.
Teillä saattaa olla laimeampi kausi menossa, mutta mikään ei estä etteikö tunteet vois herätä uudelleen. Jos teillä on lapsia, niin itse ainakin yrittäisin kääntää ajatukset pois tuosta toisesta miehestä, olla mahdollisimman vähän tekemisissä ja tietoisesti parantaa omaa suhdetta. Kornia, mutta joskus joku muu asia, esim. uuden opiskeleminen, työhaasteet jne. voi herättää muutenkin ja saada eloa elämään, jos siis vain haetkin vaihtelua elämään, et välttämättä suhteeseen.
Jos kaikesta huolimatta haluat elämältäsi jotain muuta kuin kämppisavioliiton, niin kohde jostain muualta kuin parhaan ystävän miehestä kannattais hakea.
 
todella tyhmää...sanoo petetyksi tullut nainen! en ymmärrä kun nyky ihminen ei ajattele kuin itseään! kuten SINÄ! hoida oma suhteesi kuntoon. koita rakastua mieheesi uudelleen.
 
Itsessä on aika paljon tuota pohdiskelijan vikaa ja olen miettinyt näitä samoja asioita, miettinyt mitä tunnen ja miksi.
Onko ystävän mies hyvä ihastuksen kohde juuri siksi, että meidän välillä ei koskaan voi mitään oikeasti tapahtua?
Uskon kyllä tuntevani miehen, hänessä on paljon raivostuttavia piirteitä, ei todellakaan täydellinen.. omaa miestäni voisin sanalla täydellinen kuvailla.
Tätä asiaa ei kyllä voi pöydälle nostaa, jos mieheni tietäisi ajatuksistani, niin hän tuskin koskaan uskoisi, ettei mitään muuta ole ollut..
Kiitos kuitenkin kaikille asiallisista kommenteista.
 
Minä ole joskus päässyt eroon tunteista, joilla ei tulevaisuutta olisi ollut, sillä konstilla, että oikein mielessäni mässäsin sillä mitä kaikkea ikävää seuraisi, jos tunteille annettaisiin valta. Olen miettinyt mitä ajattelisivat lapset, sukulaiset, anoppi etenkin, tuttavat, työkaverit, kenelle kaikille olisi ikävä kertoa jne. Juuri vastapainoksi niille vaaleanpunaisille laseille. Ja kyllä se auttoi, ihastus meni ohitse ja aikojen päästä ihmettelin, miten kuvittelin olevani rakastunut.
 
Niin ja vielä.. ihastushan ei ole uusi vaan uinunut sisälläni jo monia vuosia.
Tietenkin tästä taas ryhdistäydyn, otan etäisyyttä, hellin ajatuksia sisälläni.
Elän mieheni kanssa yhteistä elämää ja yritän..
 
Alkuperäinen kirjoittaja MirriX:
Niin ja vielä.. ihastushan ei ole uusi vaan uinunut sisälläni jo monia vuosia.
Tietenkin tästä taas ryhdistäydyn, otan etäisyyttä, hellin ajatuksia sisälläni.
Elän mieheni kanssa yhteistä elämää ja yritän..

Suosittelen näin tekemään.
 
No jos oikeesti rakastaa jotakin toista ku omaa miestä niin mitä järkeä olla yhdessä ja jos se kaverisi mies rakastaa sinua niin eiköhän niidenkin olisi parempi erota. Että sori vaan nyt kaikkille joista se on niin väärin mutta tuo on minun mielipiteeni. Vaikka se ehkä vähä on väärin ja niin on joillekkin käynyt ja lopulta kaikki ovat olleet onnellisia kun ovat saaneet olla yhessä ja toiset huomanneet et eipä se ollut sitte se oikea
 

Yhteistyössä