pakkotilanne

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Sani
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
S

Sani

Vieras
Joudun laittamaan nyt 2v tyttäreni hoitoon koska toinen tyttöni 2kk nukkuu yöt niin huonosti etten jaksa päivisin leikkiä ja askarrella 2v kanssa mutta päiväkodissa saa ikäistä seuraa ja leikkiä mielin määrin ja äiti saa levätä edes hetken kun vauva nukkuu.
 
sori, mut oikeesti niin usein mietin, että miksi niitä lapsia
a) pitää hankkia ylipäätään enemmän ku pystyy huolehtiin?
b) niin pienilä ikäeroilla ettei pysty huolehtiin??

 
Ja ei; meillä on lapset olleet kotona kolmeen vuoteen saakka (kyse ei ole siis mistään kalikoiden kalahtelusta).
Ymmärrän ap. Toivottavasti saat lepoa ja pää pysyy kunnossa. Hyvä, että tunnistat voimavarasi ja et hajota itseäsi.
 
Hyvä! Teit juuri oikein. Kannattaa ajatella myös omaa jaksamistaan. Minä en tehnyt niin kun tilanteeni oli sama kuin sinulla nyt. Sieltä alhaalta olikin sitten h...tin pitkä matka takaisin normaaliin arkeen. Sain omalla väsymiselläni vedettyä koko perheeni aika alas. Kun äiti voi hyvin, voi koko perhe hyvin!
 
Alkuperäinen kirjoittaja Poolo:
Eikö isompi nuku enää päiväunia? Voisit siihen aikaan itse torkahtaa.

ollaan yritetty tämä 2kk niin että edes jossain vaiheessa voisin nukkua.. mutta ei onnistu. en aijo pitää 2v 5 päivää vkossa ja koko aikasesti mutta sen verran mitä tilanne vaatii. ymmärrän että jotkut eivät ymmärrä tätä mutta itse 2kk melkein kokonaan valvoneena olen todennut että jotain on tapahduttava.. isä tekee kuitenkin pitkää päivää ja usein myös lauantaisin töissä
 
Pelkän leikin ja askartelun takia ei 2-vuotiasta kannata hoitoon laittaa; mutta jos tunnistat että väsymyksesi on sitä luokkaa että kohta kärsii koko perhe, laita hoitoon. Vauvakin voi muuttaa rytmiään jossakin vaiheessa. Aiotko silloin ottaa isomman pois hoidosta?
 
Se on ihan hyvä ratkaisu.

Tulet huomaamaan, että alku ikävän jälkeen lapsi tulee viihtymään siellä ja saa kontaktia oman ikäisiinsä lapsiin ja touhuaa siellä.

2v tarvitsee elämäänsä muutakin kuin olla kotona katsomassa vaipanvaihto tissitely hässäkkää ja siinä sivussa saa hätäisesti leikkitoverin äidistä hetkeksi.

Iltapäivällä tarhan päikkäreiden jälkeen on mukava tulla kotiin ja leikkiä levänneen äidin kanssa.
Mutta tarha ei ole yhtään huono vaihtoehto, kun on pikkusisarus noin pieni.
 
Alkuperäinen kirjoittaja viiraska:
Pelkän leikin ja askartelun takia ei 2-vuotiasta kannata hoitoon laittaa; mutta jos tunnistat että väsymyksesi on sitä luokkaa että kohta kärsii koko perhe, laita hoitoon. Vauvakin voi muuttaa rytmiään jossakin vaiheessa. Aiotko silloin ottaa isomman pois hoidosta?

Joo todellakin väliaikaisratkaisu, tarkoitus on olla kotihoidossa niin että nuorempi täyttää 2,5v. tämä on väliaikainen tilanne. helpottaisi jos sukua tai läheisiä ystäviä asuisi lähellä jotka voisivat välillä auttaa, mutta valitettavasti tälläistä tilannetta ei ole.
 
Mä ymmärrän tuon ratkaisun. Itsellä kun pn kaksi vanhempaa ollut yökukkujia, niin kakkosen aikaan en olisi pärjännyt, jos mies ei olisi silloin ollut kotona päivisin. Vauva kun saattoi nukahtaa vasta seitsämälltä aamulla.
Jos olisi pitänyt yksin pärjätä, niin varmasti olisi laitettu esikoinen osapäivä hoitoon.
 
Hei, ihan hyvällä omallatunnolla laitat isomman hoitoon. Älä polta itseäsi loppuun, valvominen on kamalaa. Hyvinvoiva äiti on lapselle kuitenkin se tärkein, ei se että äidin kanssa on 24/7, varsinkin jos tämä on unenpuutteesta ihan haamu.
 
Isompi ollut aina vähän huono nukkuja päivisin, mutta kyllä yleensä pienet päikyt ottaa. en uskalla nukahtaa kun pienempi hereillä. ja olen yrittänyt levätä mutta pelkkä lepo ei korjaa pitkää univelkaa
 
Jumalauta teitä jotka syyllistätte toisia äitejä täällä tuollaisesta, on vissiin ollut helpot vauvat teillä ja mies työttömänä, häh?? Itse 2kk valvoneena ja esikoista päivisin leikittäneenä, voin sanoa että se että pistää esikon hetkellisesti (kuten oletan ap:n tekevän) päivähoitoon on pienempi "paha", kuin se että äiti masentuu, menettää arjen mielekkyyden kokonaan sekä lakkaa iloitsemasta lapsistaan. Näin kävi minulle aikoinaan, koska ajattelin että asenne ratkaisee, että jos haluan jaksaa niin jaksan. Ei käynyt niin. Tuli kova masennus valvomisesta, laihduin, aloin jopa hetkellisesti vihata omaa elämääni todella syvästi. Luuletteko, että esikoinen ja vauva nauttivat siitä? Ulkona ei käyty, ai askarreltu eikä äiti hymyillyt. Kyllä mieskin siinä kärsi, mutta tuki sen minkä pysty, sainpa ehkä paru tuntia vuorokaudessa nukkua.
Siinä vaiheessa kun lapset on tehty, on aivan turha toitottaa sitä "Oisko kandenu vähän niinku miettiä urpo". Se ei auta ketään.

Haistatan huilut näille "Olet paska äiti jos viet esikoisen sekunniksi päikkyyn vauvan valvomisen takia! Nih!"
 
Jos isompi nukkuu päikkäreitä ja pienemmän laitat sitteriin tai lattialle viltille tms. niin varmaankin voisit nukahtaa hetkeksi. Kai sitä herää jos vauva rupeaa itkemään? Itse kyllä varmasti tiedät parhaiten; jos tuntuu, että on paras viedä isompi hoitoon niin sitten viet. Tärkeintä, ettet polta itseäsi loppuun.
 
Alkuperäinen kirjoittaja voi ristus.:
Jumalauta teitä jotka syyllistätte toisia äitejä täällä tuollaisesta, on vissiin ollut helpot vauvat teillä ja mies työttömänä, häh?? Itse 2kk valvoneena ja esikoista päivisin leikittäneenä, voin sanoa että se että pistää esikon hetkellisesti (kuten oletan ap:n tekevän) päivähoitoon on pienempi "paha", kuin se että äiti masentuu, menettää arjen mielekkyyden kokonaan sekä lakkaa iloitsemasta lapsistaan. Näin kävi minulle aikoinaan, koska ajattelin että asenne ratkaisee, että jos haluan jaksaa niin jaksan. Ei käynyt niin. Tuli kova masennus valvomisesta, laihduin, aloin jopa hetkellisesti vihata omaa elämääni todella syvästi. Luuletteko, että esikoinen ja vauva nauttivat siitä? Ulkona ei käyty, ai askarreltu eikä äiti hymyillyt. Kyllä mieskin siinä kärsi, mutta tuki sen minkä pysty, sainpa ehkä paru tuntia vuorokaudessa nukkua.
Siinä vaiheessa kun lapset on tehty, on aivan turha toitottaa sitä "Oisko kandenu vähän niinku miettiä urpo". Se ei auta ketään.

Haistatan huilut näille "Olet paska äiti jos viet esikoisen sekunniksi päikkyyn vauvan valvomisen takia! Nih!"

kiitos ymmärtäväisyydestä :)
 
Alkuperäinen kirjoittaja voi ristus.:
Jumalauta teitä jotka syyllistätte toisia äitejä täällä tuollaisesta, on vissiin ollut helpot vauvat teillä ja mies työttömänä, häh?? Itse 2kk valvoneena ja esikoista päivisin leikittäneenä, voin sanoa että se että pistää esikon hetkellisesti (kuten oletan ap:n tekevän) päivähoitoon on pienempi "paha", kuin se että äiti masentuu, menettää arjen mielekkyyden kokonaan sekä lakkaa iloitsemasta lapsistaan. Näin kävi minulle aikoinaan, koska ajattelin että asenne ratkaisee, että jos haluan jaksaa niin jaksan. Ei käynyt niin. Tuli kova masennus valvomisesta, laihduin, aloin jopa hetkellisesti vihata omaa elämääni todella syvästi. Luuletteko, että esikoinen ja vauva nauttivat siitä? Ulkona ei käyty, ai askarreltu eikä äiti hymyillyt. Kyllä mieskin siinä kärsi, mutta tuki sen minkä pysty, sainpa ehkä paru tuntia vuorokaudessa nukkua.
Siinä vaiheessa kun lapset on tehty, on aivan turha toitottaa sitä "Oisko kandenu vähän niinku miettiä urpo". Se ei auta ketään.

Haistatan huilut näille "Olet paska äiti jos viet esikoisen sekunniksi päikkyyn vauvan valvomisen takia! Nih!"

juu, ei ole ollut mies työttömänä, vaan kolmivuorotyössä, eivätkä vauvatkaan ole varmaan mitään maailman helpoimpia olleet..
ei varmaan auta mut jos joku lapsenhankitaa miettivä edes vähän heräisi!!
ei elämä oo aina ruusuilla tanssimista!!
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras :
juu, ei ole ollut mies työttömänä, vaan kolmivuorotyössä, eivätkä vauvatkaan ole varmaan mitään maailman helpoimpia olleet..
ei varmaan auta mut jos joku lapsenhankitaa miettivä edes vähän heräisi!!
ei elämä oo aina ruusuilla tanssimista!!

"Ei varmaan auta". No ei todellakaan, mutta silti jotkut valopäät jaksavat aina sitä samaa julistaa, ja tuollaiset kommentit oli tarkoitettu ap:lle, eikä hän niistä enää hyödy.

Ja minä väitän, että jokainen on jo siihen täysi-ikäisyyteensä (ajatellaan, että sen jälkeen lapset tehtäisiin) mennessä huomannut edes jossain muodossa, ettei elämä ole ruusuilla tanssimista. Mielestäni siis tuollakin kuluneella sanonnalla voi näissä tapauksissa heittää vesilintua. Varmaan erittäin harva normaalilla järjellä varustettu ihminen väittää, että elämä on aina helppoa, eipä sitä siis erikseen tarvitse kertoa.

 

Yhteistyössä