Mitä jos sä menet töihin tai opiskelemaan ja mies jää vauvan kanssa kotiin?Kyllä sä vielä tulet rakastamaan lasta,sinulle vaan tarvitse aika,jos sä itse ymmärrät että voit tehdä jotain se tarkoita että sull on pelko ja sä et teet mitään,älä kysyy täältä mielipideitä,koska et saa mitään muuta kun paha oloa,tee mielummin niin kuin itse tiedät paremmin ja suositelen että puhut neuvolassa,et ole yksin!Kaikki äidit ovat erilaisia ja vauva on kova muutos :hug: :hug:
M
minä
Vieras
J
joku
Vieras
V
vieras
Vieras
puhu tuntemuksistasi neuvolassa,jos pelkäät satuttavasi vauvaa sinun on haettava apua ennen kun oikeasti jotain kamalaa tapahtuu.sinä olet ajatteleva ihminen ja varmasti rakastat vauvaasi hyvin paljon kun tännekin tulit purkautumaan,toivon sinulle ja perheellesi kaikkea hyvää ja koita puhua miehellesikin rakentavasti tunteistasi älä syyttäen,jos syytät ei tule kuin riitaa ettekä pääse eteenpäin.sinä olet saanut pienokaisen mistä monet vaan voivat haaveilla,toivottavasti ymmärrät sen.vaikka nyt väsyttää,vauva vaihe on niin nopeasti ohi ja saat sinäkin yöt nukuttua.hae apua,voimia paljon
Alkuperäinen kirjoittaja Viipale:
Meinasin kirjoittaa juuri näin, mutta kommentti olikin täällä jo. Eli tosissaan, LAPSI ON VIATON!!!!!
H
hippo
Vieras
Olet rohkea kun kerrot asiasta, edes taalla nimettomana! Jata huomiotta kaikki teilaavat mielipiteet taalla.
Ymmarran sinua hyvin, silla itsekin tulin vahingossa raskaaksi ehkaisyn pettaessa. Tiesin heti etta halusin abortin. Olin aina ajatellut etta jos tulisin vahingossa raskaaksi, pitaisin lapsen, mutta kun se sitten tapahtui, halusin ainoastaan aborttiin. Tunne oli niin voimakas, etta tiesin ettei muuta vaihtoehtoa minulle ollut. Olin aiemmin sairastanut masennuksen ja tiesin sen uhkaavan jos raskaus jatkuisi. Sita tunnetta ei voi ymmartaa kukaan joka ei ole sita kokenut.
Mina tein siis abortin. Kuitenkin vain pari vuotta sen jalkeen minuun on iskenyt vauvakuume. Se on yllattavaa koska abortista on vasta niinkin lyhyt aika. En olisi koskaan tata arvannut aborttia tehdessani. Tosin nyt olen toisessa suhteesakin ja ajatus tuntuu oikeammalta. Kuitenkin sinakin voit yllattaen kasvaa ajatukseen nyt kun lapsi on jo siina! Anna itsellesi aikaa kypsya aitiyteen; e tunteet tulevat sielta varmasti -ennemmin tai myohemmin.
Sina et ole huono aiti, olet vain siihen haluamaton ja valmistautumaton. Sinun on nyt todella kommunikoitava miehesi kanssa. Hanen taytyy ehdottomasti osallistua enemman, vaikka se vaatisi hanen opiskelujesi myohastymista. Han voi myos jaada kotiin hoitamaan lasta. Tiedankin perheen jossa aiti palasi toihin lapsen ollessa 5 kuukautinen ja isa jai kotiin vuodeksi. Tama on taysin mahdollista! Sita ennen kuitenkin mene laakariin ja hae apua.
Raskaudenaikainen masennus muuttuu usein heti synnytyksenjalkeiseksi masennukseksi. Ihmettelen etteivat laakarisi ole tahan varautuneet! Kun ystavani oli masentunut raskauden aikana, laakarit sanoivat etta masennuksen uusiutuminen synnytyksen jalkeen on vaemaa. Han aloitti heti synnytyksen jalkeen laakityksen ja terapian.
Puhu miehesi kanssa -ja paljon. Elakaa vaikka opintolainalla tai tavallisella lainalla, kunhan miehesi on nyt enemman kuvioissa tulevina kuukausina!! Opinnot pois tai minimiin!
Paljon voimia sinulle!!
H
hmmm
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja minttulii86:
Tottakai mies saa jatkaa opintoja. Mutta jos mies on lupautunut hoitamaan vauvaa, niin hän voi keskeyttää opintonsa. Ja mennä hoitovapaan jälkeen taas opiskelemaan (kun vauva on noin 9 kk).
Kyllä äiti voi mennä yhtä hyvin opiskelemaan, jotta saa tienattua leipää perheelleen.
V
vieras
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja hannamaria:
Mitä ihmettä, vauvahan nimenomaan on syyllinen hänen pahaan oloonsa. Tottakai vauva viaton on, mutta nimenomaan vauvan tulo on ollut syynä hänen masennukseensa. Tilanne näyttää olevan lähellä akuuttia, joten mikä järki näissä on. Ihan tyhjää puhetta.
Väkivaltaiset ajatukset lasta kohtaan eivät ole poikkeuksellisia, ne ovat suhteellisen yleisiä naisilla, joilla on pieni vauva. Ne ovat osa joko baby bluesia tai sitten jopa sitä synnytyksen jälkeistä masennusta. Sinun tehtäväsi on nyt sitten tunnistaa, että missä vaiheessa olet jo riski lapsellesi. Sinulla on nyt tässä suuri vastuu. Suuri vastuu, jotta osaat arvioida sen hetken kun tarvit avun.
Uskon, että et löydä apua siitä että määräisit miehen hoitamaan vauvaa kokoaikaisesti. Et ehkä usko tätä, koska se on hieman kuin sanoisi että "kyllä sinä pärjäät" kun haluaisi jonkun auttavan konkreettisesti, mutta on ne positiivisetkin tunteet siellä jossain sitä vauvaasi kohtaan. (uskon näin, koska mainitsit tunteneesi niitä loppuraskaudessa)
Se on luonnollista, että tuntee vihaa, joskus kuitenkin niihin tunteisiin tarvitsee sen ulkopuolisen avun. Mitä se ulkopuolinen apu on, siihen tarvitaan joku ammattihenkilö kartoittamaan. Ehdotuksia toki voi palstalta ottaa vastaan, mutta sinun täytyy vain löytää se ensimmäinen henkilö, joka hoitaa sen, että saat tarvitsemasi avun kokonaisuudessa, ehkä hieman suomen byrokraattisuus voi estää, mutta monesti ammattihenkilöstöstä löytyy vastuullista porukkaa. Sinun osasi tässä on se, että kun tulee kysymys tai huoli, niin kerrot sen jollekin, pahin mitä voit tehdä tilanteessasi on se, että pidät huolen sisälläsi.
Tsemppiä, toivottavasti perheellenne löytyy ratkaisu. Oli se mikä tahansa, toivon, että teidän ensiajatuksenne olisi vauvan hyvinvoinnissa, hän on kuitenkin se haurain. :hug:
J
Joku
Vieras
Onpa tosi ikävää kun olette syyttömän lapsen tehneet kärsimään. Olisit voinut tehdä abortin koska tiesit ettet halua lasta. Nyt lapsi on siinä ja kärsii kun kumpikaan ei hänestä välitä. Keskenkasvuista touhua, ei tää ookkaan niin kivaa kun luulin! Ajettele siinä on sarkaa parikymmentä vuotta ja huoli lapsista ei lopu edes aikuisen, aina heille parasta mahdollista toivoo. Pitkä ja kivinen on tie kun noin inhottaa, kannattaisiko antaa adobtioon, saisi rakastavat vanhemmat.[/quote]
Ja sun teksti olikin tosi aikuisen kirjoittamaa!!! Ap ei todellakaan kaipaa tuollaisia kommentteja, jos sulla ei oo muuta sanottavaa niin laita suu kii ja pidä mölyt mahassas!!!! [/quote]
[/quote]
Tuota se on! Paha enää jälkeenpäin itkeä kun ei ookaan niin hauskaa. Kyllä parikymppisen pitää tietää mitä tulee kun lapsi syntyy, vaikka masennuskin. Apuahan pyysinkin hakemaan tai antamaan lapsi pois kun on niin vaikeaa.
Ja sun teksti olikin tosi aikuisen kirjoittamaa!!! Ap ei todellakaan kaipaa tuollaisia kommentteja, jos sulla ei oo muuta sanottavaa niin laita suu kii ja pidä mölyt mahassas!!!! [/quote]
[/quote]
Tuota se on! Paha enää jälkeenpäin itkeä kun ei ookaan niin hauskaa. Kyllä parikymppisen pitää tietää mitä tulee kun lapsi syntyy, vaikka masennuskin. Apuahan pyysinkin hakemaan tai antamaan lapsi pois kun on niin vaikeaa.
Luin tekstisi mutta en kaikkia vastauksia.
TArvitset nyt varmasti apua, jotta saisit rakennettua suhdetta vauvaan. USko pois, se on mahdollista, että rakastat lastasi vielä, olet hänestä onnellinen ja iloitset hänestä. Mutta apua tarvitset, aloita hyvä ihminen vaikka neuvolasta!
Et ole maailman ensimmäinen ihminen, joka tarvitsee apua äitiydessään tai suhteessaan lapseen. :hug:
TArvitset nyt varmasti apua, jotta saisit rakennettua suhdetta vauvaan. USko pois, se on mahdollista, että rakastat lastasi vielä, olet hänestä onnellinen ja iloitset hänestä. Mutta apua tarvitset, aloita hyvä ihminen vaikka neuvolasta!
Et ole maailman ensimmäinen ihminen, joka tarvitsee apua äitiydessään tai suhteessaan lapseen. :hug:
H
hmmm
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja Mankell:
No, ei kaikki miehetkään heti ehkä kiinny vauvaan. Miksi naisen on pakko hoitaa ja kiintyä vauvaan?
Miksi mies ei jää hoitamaan vauvaa jos on luvannut?
Alkuperäinen kirjoittaja hmmm:
No ei kai se pakko ole, mutta varmaan lapsellekin hyväksi, jos jossain vaiheessa äiti alkaa tuntea lämpimiä tunteita häntäkohtaan. JA aina se kiintymys ei tule itsekseen, tai nopeasti.
Ehkäpä mies jääkin jossain vaiheessa kotiin? AP:n tilanteessa varmaan se olis hyvä ratkaisu.
M
mä
Vieras
niin tosiaan miehen olisi aika lunastaa lupauksensa! eihän nyt ole tärkeintä se että mies ei saa opintonsa äkkiä loppuun vaan se että pienen ihmisen elämä saa hyvän alun ja että ap tarvitsemansa avun!
JOKU=ei ole sinunkaan tekstisi aikuisen kirjoittamaa ihan keskenkasvuiselta kuulostat! etkä auta yhtään tilannetta!
JOKU=ei ole sinunkaan tekstisi aikuisen kirjoittamaa ihan keskenkasvuiselta kuulostat! etkä auta yhtään tilannetta!
