P
Katso alla oleva video nähdäksesi, kuinka asennat sivustomme verkkosovellukseksi kotinäytöllesi.
Huomio: Tämä ominaisuus ei välttämättä ole käytettävissä kaikissa selaimissa.
Alkuperäinen kirjoittaja Maamikki:Tehkää niin, että mies lyö opintonsa jäihin nyt vähäksi aikaa, ja jää kotiin hoitamaan vauvaa. Sinä taas lähdet töihin. Jos mies on luvannut ottaa kaiken vastuun lapsesta, niin tehköön nyt sit niin, ihan jo vauvan turvallisuuden vuoksi. Kyllä se varmaan sit ajan kanssa löytyy sultakin se rakkaus siihen lapseen, jos et ihan sairas tyyppi ole.
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:Ensimmäinen askel on, että ajattelet vauvasi parasta ja kerrot ongelmistasi rehellisesti neuvolassa. Siellä ei tuomita sinua. Erilaiset erittäin negatiivisetkin ajatukset ovat melko tavallisia vauvan ollessa ihan pieni ja neuvolassa tällaiset asiat ovat tuttuja. MUtta sinun on oltava rohkea ja rehellinen ja avata suusi!
Sekin on normaalia, että oikeaa äidinrakkautta alkaa kokemaan vasta vauvan kasvaessa. Synnytyksen jälkeinen masennus on kuitenkin suljettava pois tai jos se todetaan siihen on apua saatavissa hyvin.
Vauvan kovakourainen tai väkivaltainen käsitteleminen on heti saatava loppumaan! Vauva on täysin sinun armoillasi ja sinä johon hänen pitäisi voida luottaa täysin, et saa satuttaa vauvaa! Jos hermo meinaa mennä, poistu huoneesta ja rauhoitu. Älä pura turhautumistasi vauvaan! Vauva ei itke ilkeyttään! Se on vauvan ainoita keinoja ilmaista itseään, tuoda ilmi tunteitaan, tarpeitaan ja kipujaan. Joskus äidin on vaikea kestää itkua, kun siihen ei meinaa löytyä lohtua, mutta silloin on parempi mennä rauhoittumaan ja kokoamaan itseään, mutta vauvaa ei saa satuttaa!!
Alkuperäinen kirjoittaja Viipale:No yritän nyt ystävällisesti sanoa sen, että ei kukaan nainen voi tosissaan luulla, että lapsen synnyttämisen jälkeen hoitovastuun voi siirtää täydellisesti toiselle. Et edes sinä! Ja miehesi todennäköisesti on laskeskellut päässään, että raskauden edetessä sopeudut vauvan tuloon, ja äidinvaistosi heräävät.
Ja minttulii86!!! Huom!! Jos kysyt ap:lta missäpäin hän asuu, ei sinun tarvitse välttämättä lainata koko hänen tekstiään uudelleen ketjuun liitettäväksi.
Alkuperäinen kirjoittaja osittainsamaakokenut:Haluaisin auttaa sinua omilla kokemuksillani. Olen nyt pian 2v pojan äiti ja rakastan häntä todella paljon. Mutta olen ollut raskausaikana jo masentunut ja samoin synnytyksen jälkeen. Tiedän tunteen, kun päässä pimenee ja haluaa lyödä. Lastani en ole luojan kiitos vahingoittanut, mutta miestäni olen lyönyt. Käyn terapiassa ja yritän saada apua itselleni. Olis kiva vaihtaa ajatuksia samanlaista kokeneen kanssa. ??
Alkuperäinen kirjoittaja minttulii86:quote]
Jopas liikuttaa sua.. Enköhän mä saa lainata toisten tekstejä miten haluan!
Menkööt vaikka koko sivu sille lainaukselle!
Alkuperäinen kirjoittaja läheinen:Hei, musta sun kannattaa ottaa masennus puheeksi neuvolassa, vaikka sitten itku tulisi niin sitten itkun kanssa. Pari ystävistäni on sairastunut masennukseen ekaa lasta odottaessaan ja olen nähnyt asiat tosi läheltä. Erilaisia apuja on tarjolla kun suunsa auki saa mm kotiapu on ollut molemmille ilmaista 2x viikko 2-8h kerrallaan + lastenhoitoa apua joka myös on ollut ilmaista, tätä tarpeen mukaan esim 5pv/ viikko.
Ymmärrän tässä asiassa myös miestäsi, on tosi vaikeaa myöntää että rakas ihiminen tarvitsee apua, kun on tarpeeksi lähellä sitä tulee helposti "sokeaksi" ja yrittää järkeä puhumalla saada asiat kohdilleen. Mutta nyt sinä tarvitset sinne apua ja olet oikeutettu siihen.
Ja ne tunteet, ne tulee aikoinaan, joskus siihen täytyy ihan opetella, se ei ole mikään itsestään selvyys. Voimia!
Alkuperäinen kirjoittaja Psykopaattiko?:Alkuperäinen kirjoittaja läheinen:Hei, musta sun kannattaa ottaa masennus puheeksi neuvolassa, vaikka sitten itku tulisi niin sitten itkun kanssa. Pari ystävistäni on sairastunut masennukseen ekaa lasta odottaessaan ja olen nähnyt asiat tosi läheltä. Erilaisia apuja on tarjolla kun suunsa auki saa mm kotiapu on ollut molemmille ilmaista 2x viikko 2-8h kerrallaan + lastenhoitoa apua joka myös on ollut ilmaista, tätä tarpeen mukaan esim 5pv/ viikko.
Ymmärrän tässä asiassa myös miestäsi, on tosi vaikeaa myöntää että rakas ihiminen tarvitsee apua, kun on tarpeeksi lähellä sitä tulee helposti "sokeaksi" ja yrittää järkeä puhumalla saada asiat kohdilleen. Mutta nyt sinä tarvitset sinne apua ja olet oikeutettu siihen.
Ja ne tunteet, ne tulee aikoinaan, joskus siihen täytyy ihan opetella, se ei ole mikään itsestään selvyys. Voimia!
Mutta kuinka ihmeessä kehtaan ottaa asian puheeksi tutuksi tulleen neuvolatädin kanssa kun tähän asti olen suorastaan päin naamaa valehdellut hänelle...? Kuinka kehtaan kertoa että sekään ja sekään ja sekään ei ollut totta vaan oikeasti näin.![]()
Alkuperäinen kirjoittaja Psykopaattiko?:Alkuperäinen kirjoittaja jaana:Sinun pitää hakea pikaisesti apua.Minkä ikäisiä olette? Kirjoitit lopettaneesi opiskelun ja mies opiskelee.
Reilu parikymppisiä molemmat.
Joku mainitsi tuosta äitiyslomanjälkeen opintojen jatkamisesta.. Olen siitä sanonut miehelle, että lähden opiskelemaan äitiyslomani jälkeen ja hän saa pitää lapsen. Me joutuisimme silloin muuttamaan erilleen, koska miheni koulu siirtyy ensi syksynä toiselle paikkakunnalle kauas nykyisestä. Eli joutuisin olemaan viikot täällä nykyisellä ja viikonloput toisella paikkakunnalla jossa mieheni ja lapseni ovat.
Alkuperäinen kirjoittaja Psykopaattiko?:Mutta kuinka ihmeessä kehtaan ottaa asian puheeksi tutuksi tulleen neuvolatädin kanssa kun tähän asti olen suorastaan päin naamaa valehdellut hänelle...? Kuinka kehtaan kertoa että sekään ja sekään ja sekään ei ollut totta vaan oikeasti näin.![]()
Alkuperäinen kirjoittaja JuiceFani:Mutta kuinka ihmeessä kehtaan ottaa asian puheeksi tutuksi tulleen neuvolatädin kanssa kun tähän asti olen suorastaan päin naamaa valehdellut hänelle...? Kuinka kehtaan kertoa että sekään ja sekään ja sekään ei ollut totta vaan oikeasti näin.![]()