Pakotettu lapsettomuuteen tai hyväksymään lapsi

[pohdintaa]

Kun on pahempi?

Täällä on usein ketjuja kun puolisot on eri mieltä siitä tuleeko lisää lapsia vai ei, niin mietin kumpi on pahempi vaihtoehto. Harvemmin näistä asioista näköjään ollaan samaa mieltä.
On kamalaa olla vauvakuumeessa tietäen ettei ikinä saa lisää lapsia mutta ihan yhtä kamalaa on joutua hyväksymään (eikä siihen aina edes pysty) lapsi jota ei halua.
Jos yllättäen tullaan raskaaksi eikä lapsi ole jomman kumman mielestä toivottu, toinen joutuu väkisin hyväksymään lapsen jota ei halua tai toinen joka lapsen haluaa joutuu siitä luopumaan. Onko se pahempaa kuin että jos toinen osapuoli ei enää halua lapsia, toinen joutuu tyytymään siihen? Äh, vaikeaa selittää mitä tarkoitan mutta siis onko pahempaa joutua hyväksymään lapsi jota ei halua vai joutua elämään vauvakuumeessa tietäen ettei tule samaan lisää lapsia?

Onko jommalla kummalla puolisolla enemmän oikeutta päättää näistä asioista? Yleensä sanotaan, että viime kädessä se on naisen päätös mutta toisaalta, jos nainen haluaa lisää lapsia ei hän siihen yksin pysty.

Mielestäni lapsettomuus (tai se ettei tule enää lapsia) on pienempi paha kun se että joutuu hyväksymään elämäänsä lapsen joka ei ole toivottu. Siinä kärsii vain vauvakuumessa oleva sen sijaan että kärsii molemmat vanhemmat ja lapsi vielä. Eli jos toinen osapuoli ei halua lasta niin sitä ei tule. Vaikka sitten niin että tehdään raskauden keskeytys.

 

[Taa]

Entä jos lapsi on vahinko ja nainen on raskaudenkeskeytystä vastaan?

 

[SuhmuranSandra]

Kun on pahempi?

Täällä on usein ketjuja kun puolisot on eri mieltä siitä tuleeko lisää lapsia vai ei, niin mietin kumpi on pahempi vaihtoehto. Harvemmin näistä asioista näköjään ollaan samaa mieltä.
On kamalaa olla vauvakuumeessa tietäen ettei ikinä saa lisää lapsia mutta ihan yhtä kamalaa on joutua hyväksymään (eikä siihen aina edes pysty) lapsi jota ei halua.
Jos yllättäen tullaan raskaaksi eikä lapsi ole jomman kumman mielestä toivottu, toinen joutuu väkisin hyväksymään lapsen jota ei halua tai toinen joka lapsen haluaa joutuu siitä luopumaan. Onko se pahempaa kuin että jos toinen osapuoli ei enää halua lapsia, toinen joutuu tyytymään siihen? Äh, vaikeaa selittää mitä tarkoitan mutta siis onko pahempaa joutua hyväksymään lapsi jota ei halua vai joutua elämään vauvakuumeessa tietäen ettei tule samaan lisää lapsia?

Onko jommalla kummalla puolisolla enemmän oikeutta päättää näistä asioista? Yleensä sanotaan, että viime kädessä se on naisen päätös mutta toisaalta, jos nainen haluaa lisää lapsia ei hän siihen yksin pysty.

Mielestäni lapsettomuus (tai se ettei tule enää lapsia) on pienempi paha kun se että joutuu hyväksymään elämäänsä lapsen joka ei ole toivottu. Siinä kärsii vain vauvakuumessa oleva sen sijaan että kärsii molemmat vanhemmat ja lapsi vielä. Eli jos toinen osapuoli ei halua lasta niin sitä ei tule. Vaikka sitten niin että tehdään raskauden keskeytys.

Aina niitä vauvasiemeniä jostain saa, jos vaan muuten on "pelit" kunnossa..

 

[Tumpula]

Mun mielestä lapsen hankinnassa ei on vahvempi. Eli jos toinen haluaa lapsen ja toinen ei, on väärin pakottaa toinen vanhemmaksi.

Jos vahinko sattuu niin sitten se taitaa olla naisen päätös, niin tylyä kuin se miestä kohtaan onkin.

 

[miettijä]

Mutta ei pidä hankkiutua raskaaksi jos sitten keskeytetään siksi ettei toinen halua. Itse vaihtaisin miestä jos lapsia ei olisi ennestään ja mies ei haluaisi ja itse haluaisin. Jos taas lapsia on ennestään niin olisi vaikeampi tilanne.

 

[leijona76]

Näin äkkiseltään aatellen, en haluaisi pakottaa miestä toisen lapsen yritykseen, enkä voisi hänen painostuksestaan keskeyttää jos nyt tulisikin uusi raskaus. Se pakottaminen vanhemmaksi on sikäli pahempi että syntynyt lapsi on siinä aina muistuttamassa asiasta, abortoitu ei konkreettisesti kärsi myöhemmin siitä ettei saanut tulla maailmaan.

 

[ap]

Näin äkkiseltään aatellen, en haluaisi pakottaa miestä toisen lapsen yritykseen, enkä voisi hänen painostuksestaan keskeyttää jos nyt tulisikin uusi raskaus. Se pakottaminen vanhemmaksi on sikäli pahempi että syntynyt lapsi on siinä aina muistuttamassa asiasta, abortoitu ei konkreettisesti kärsi myöhemmin siitä ettei saanut tulla maailmaan.

Näin mäkin asian ajattelin. Mutta varmasti on ihan yhtä vaikea tilanne, joko niin päin että nainen tekee abortin vasten tahtoaan tai että nainen tekee abortin vasten miehen tahtoa. Eli jos yllättävä tilanne tulee niin meneekö naisen itsemääräämisoikeus omasta kropasta, miehen mielipiteen ohi? Eli raskaus tilanteessa se on aina viime kädessä naisen päätös, miehen mielipide ei ole yhtä tärkeä? Entäs lapsettomuus tilanteessa?