Poika oli saman ikäinen kun yritettiin luopua tutista. Tutti oli ollut enää vain uni tuttina. Poika meni aivan hysteeriseksi. Ennen hyvästä itsekseen nukahtajasta, tuli aivan hysteerinen. Itki ja tärisi ja raivosi ja vaikka olin lukenut ettei tuttia saa antaa takaisin, niin minun oma järkeni sanoi siinä vaiheessa, että tutti takaisin, aika ei ole vielä kypsä. Poika sai tuttinsa ja rauhoittui unille käytännössä heti. Unohdettiin asia noin 3 kuukaudeksi kokonaan. Sanottiin vaan lapselle aamulla että onneksi löytyi vielä myös ehjä tutti. 3 kuukautta hän siis tämän jälkeen söi edelleen tuttia unilla. Sitten noin 1 vuoden ja 7 kuukauden iässä aloitettiin pohjustamaan tutin pois ottoa. Taidettiin tehdä sitä päivä tai kaksi. Tässä vaiheessa poika ymmärsi jo paremmin tilannetta. selitettiin että jossain vaiheessa "isoilta" lapsilta lähtee tutti pois, koska uudet vauvat tarvitsevat niitä. Naapuriin syntyi uusi vauva sopivasti ja parin päivän päästä ennen nukkumaan menoa selitettiin pojalle että nyt oli hänen vuoro luopua tuteistaan ja että ne ovat menneet naapurin vauvalle. Poikaa harmitti, mutta mitään hysteeristä kohtausta ei tullut. yhdessä tutista juteltiin ja sen perään vähän itkettiin ja muistuteltiin että uusi vauva tarvitsee sitä ja että poika voi aivan rauhassa nukahtaa ilman tuttia. Tällä kertaa näin heti että poika oli valmis asiaan. Nyt en antanut tuttia takaisin, koska tajusin että hetki on oikea ja poika pystyy suremaan ja käsittelemään asian. Muutaman illan nukutin pojan tavallista pidemmillä rituaaleilla eli silitellen, jutellen, laulaen jne. mutta viikon päästä jo nukahti aivan yhtä nopeasti itsekseen omaan sänkyyn kuin tutinkin kanssa. Kuukauden päästä huomioi vielä jos näki jollain tutin, mutta ei kaivannut itselleen. Luulen että jos olisin eka kerralla pitänyt pääni, niin yöt olisivat olleet ihan kamalia todella pitkään ja poika olisi "kärsinyt". Olen tyytyväinen, että luotin vaistooni, koska muutama kuukausi myöhemmin poika oli selvästi valmis luopumaan tutista. En sano että toimii teillä, mutta kirjoitin tämän pohdittavaksi. Meillä ainakin "lapsen lukeminen" ja "äidin vaisto" toimivat tässäkin asiassa paremmin kuin ulkopuolisilta saadut neuvot.
