Ä
äiti huolissaan
Vieras
Meillä on siis 4 vuotias poika, esikoinen. Hän aloitti sisarensa kanssa perhepäivähoitajalla syksyllä.
Tarvitsisin apua muutamaan ongelmaan hänen kanssaan. On ihan reipas poika mutta jostain syystä on kotona todella uhmakas. Tuntuu että hän imee muista lapsista kaikki huonot (ja hyvätkin) tavat, ei tunnu olevan ytään omanlaisensa. Keskittymiskyky on todella huono tätä nykyä, eipä sillä että ennenkään olisi erikoisen hyvä ollut.
Jokaisesta asiasta saa vääntää ja tapella. Tuntuu että hänen keskittymiskyky tai jokin muu tekee sen että tuntuu ettei hän oikeasti edes kuuntele mitä hänelle puhutaan. Kaikista vaikeista tilanteista, kuten anteeksi pyytämisestä menee ihan jumiin ja vitkuttelee niin kauan ettei kukaan enää jaksa. Yksinkertaisesti tuntuu ettei häneen saa "otetta". Ei koskaan (osaa) kerro mikä on hätänä jos on vihainen, pahoilla mielin yms. Leikkiminen ei kiinnosta, kunhan riehuu ympäri kämppää.
On jotenkin todella hankala ja tavoittamattomissa, myös pph on huomannut saman. Ihan viime aikoina on alkanut myös ilkeäksi, on lyönyt muita lapsia. Kuten myös meidän koiria, tosin näin on ollut aina. On oikeastaan aika sadistinen koirille, seisoo hännän päällä ja potkii, ei koskaan silitä tai halaa.
Pelottaa että pph alkaa kohdella häntä eri tavalla kuin muita, on varmasti todella rasittava hoitolapsi. Ei onnistu yhteiset pelit eikä askartelut, ne jaksaa kiinnostaa sen 20 sekuntia.
Kertokaa rakkaat ihmiset mitä osaisin tehdä? Miten saan pojalle keskittymiskykyä? Mitä voisin tehdä että syy käytökseen löytyy? Pojalla alkoi selvä uhma jo 1,5 vuotiaana, enkä tiedä onko se edes helpottanut missään vaiheessa, muoto vain muuttuu. Onko minun vain kohdattava tosia-asia että tämä käyttäytyminen on hänen luonnetta? Poika ei tavallaan edes osaa ottaa lohtua yms. vastaan, muuttuu todella teennäiseksi.
Perusasiat on kunnossa, syö ihan hyvin ja nukkuu 10-12 tuntia yössä. Ollaan ydinperhe ja kotona on rauhallista, viina ja turhat menot ei kuulu meidän elämään.
Koko poika tuntuu niin etäiselle =/
Tarvitsisin apua muutamaan ongelmaan hänen kanssaan. On ihan reipas poika mutta jostain syystä on kotona todella uhmakas. Tuntuu että hän imee muista lapsista kaikki huonot (ja hyvätkin) tavat, ei tunnu olevan ytään omanlaisensa. Keskittymiskyky on todella huono tätä nykyä, eipä sillä että ennenkään olisi erikoisen hyvä ollut.
Jokaisesta asiasta saa vääntää ja tapella. Tuntuu että hänen keskittymiskyky tai jokin muu tekee sen että tuntuu ettei hän oikeasti edes kuuntele mitä hänelle puhutaan. Kaikista vaikeista tilanteista, kuten anteeksi pyytämisestä menee ihan jumiin ja vitkuttelee niin kauan ettei kukaan enää jaksa. Yksinkertaisesti tuntuu ettei häneen saa "otetta". Ei koskaan (osaa) kerro mikä on hätänä jos on vihainen, pahoilla mielin yms. Leikkiminen ei kiinnosta, kunhan riehuu ympäri kämppää.
On jotenkin todella hankala ja tavoittamattomissa, myös pph on huomannut saman. Ihan viime aikoina on alkanut myös ilkeäksi, on lyönyt muita lapsia. Kuten myös meidän koiria, tosin näin on ollut aina. On oikeastaan aika sadistinen koirille, seisoo hännän päällä ja potkii, ei koskaan silitä tai halaa.
Pelottaa että pph alkaa kohdella häntä eri tavalla kuin muita, on varmasti todella rasittava hoitolapsi. Ei onnistu yhteiset pelit eikä askartelut, ne jaksaa kiinnostaa sen 20 sekuntia.
Kertokaa rakkaat ihmiset mitä osaisin tehdä? Miten saan pojalle keskittymiskykyä? Mitä voisin tehdä että syy käytökseen löytyy? Pojalla alkoi selvä uhma jo 1,5 vuotiaana, enkä tiedä onko se edes helpottanut missään vaiheessa, muoto vain muuttuu. Onko minun vain kohdattava tosia-asia että tämä käyttäytyminen on hänen luonnetta? Poika ei tavallaan edes osaa ottaa lohtua yms. vastaan, muuttuu todella teennäiseksi.
Perusasiat on kunnossa, syö ihan hyvin ja nukkuu 10-12 tuntia yössä. Ollaan ydinperhe ja kotona on rauhallista, viina ja turhat menot ei kuulu meidän elämään.
Koko poika tuntuu niin etäiselle =/
