Paljonko

[kyläilette?]

Kuinka paljon käytte vauvan kanssa kylässä? Entä onko vauvanne usein muilla yökylässä?

Me käymme noin kerran viikossa/2 viikossa kyläilemässä + meillä käy vieraita yhtä usein. Vauvauinnissa käymme kerran viikossa. Saamme aika paljon kuulla kommentteja,että kyläilemme liian vähän ja siksi 8kk ikäinen lapsemme vierastaa muita.Meidän mielestä lapsemme vierastaminen on normaalia ja kyllä hän pienen totuttelun jälkeen yleensä vieraiden sylissä viihtyy.Tyttö on muutenkin eläväistä sorttia,joka ei sylissä viihdy ja tämä yleensä tulkitaan väärin.
Yökylässä tyttö ei ole vielä kertaakaan ollut,kun ei ole ollut tarveta ja sitäkään ihmiset ei tunnu ymmärtävän.Välillä on vaan tosi raskasta kuunnella muiden kielteisiä mielipiteitä!

Mites paljon teillä muilla vauvat vierastaa?

 

[Hei!]

Meillä on yksivuotias, joka ei vierasta, viihtyy/ei viihdy sylissä omasta mielialastaan riippuen. Me ei hirveästi kyläillä eikä meillä vieraitakaan paljoa käy. Joten nämäkin asiat on todella yksilöllisiä.

Yökylään me ei lasta hirveästi toimiteta eikä mielestämme kenellekkään kuulu onko lapsi yökylissä vai ei.
Tarvittaessa, sukulaiset kun asuvat kaukana (yli 500 km), olemme pitkän etukäteissuunnitelun kautta saaneet apua ja lapsen yökylään tai hoitajan yöpymään.

 

[ai että ei paljon...]

...huh huh.. no me sit ollaan varmaan erakoita. Kyläillään ehkä kerran kk ja sit meillä käy vieraita ehkä kerran kk. Saattaa oikeesti mennä parikin viikkoa, että käyn vain koiran ja lapsen kanssa ulkona ja näen vain miestäni... eikä mulla ole yhtään ankeaa, päinvastoin. Tuollaiset vierastamiset yms. riippuvat varmasti paljon lapsen tempperamentista.

 

[aino]

meidän vauva on vielä sen verran pieni ettei varmaan osaakaan vierastaa, reilu 2 kuinen.

Mutta vierastaminen on lapsen luonteesta ja temperamentista kiinni, ei siitä miten paljon kyläilette.

 

[-]

Siis miksi lapsen pitäisi viihtyä kaikkien ""vieraiden"" sylissä ylipäätään? Meillä ei ainakaa poika oo koskaan viihtyny muutakun vanhempiensa sylissä, ja tietty ajoittain isovanhempien. Mun mielestä ei kyl tarvii aina vieraille olla syliin tunkemassa eikä vieraiden tartte aina ekaks olla kaappaamassa lasta syliin. Voihan sitä jutella lapselle vaikka tai jotain muuta, vai olenko jotenkin outo kun en halua lastani jokaisen syliin tunkea!?

 

[-]

Siis miksi lapsen pitäisi viihtyä kaikkien ""vieraiden"" sylissä ylipäätään? Meillä ei ainakaa poika oo koskaan viihtyny muutakun vanhempiensa sylissä, ja tietty ajoittain isovanhempien. Mun mielestä ei kyl tarvii aina vieraille olla syliin tunkemassa eikä vieraiden tartte aina ekaks olla kaappaamassa lasta syliin. Voihan sitä jutella lapselle vaikka tai jotain muuta, vai olenko jotenkin outo kun en halua lastani jokaisen syliin tunkea!?

 

[""Aktiivi perhe""]

Me mieheni kanssa kyläilemme monta kertaa viikossa molempien vanhempien luona tyttömme kanssa joka on tällä hetkellä 8,5kk ikäinen.Käymme myös kavereidemme luona paljon eli kotona tulee aikaa vietettyä todella vähän.
Yökylässä tyttäremme on kerran viikossa jommalla kummalla mummolla.
Tyttö ei vierasta oikeastaan ketään;istuu tyytyväisenä niin tutun kuin vieraankin sylissä.Luulen,että aktiivisella kyläilyllämme on ollut vaikutus tytön vierastamattomuuteen.

 

[Fakta tietoa]

Alle vuoden (5-8 kk) ikäisten vauvojen vaikeus erota äidistä on kehitykseen kuuluva piirre. Sanotaan, että lapsi vierastaa. Vierastaminen on sitä, että lapsi on saavuttanut uuden kehitysvaiheen, oppinut erottamaan tutun ja vieraan, kertoo lapsen älyllisestä kehityksestä.

Vauva ei voi, eikä saakkaan yrittää karaistaa olemaan vieraiden sylissä vasten tahtoaan. Vierastaminen myös menee iän myötä ohitse, kun lapsi on saanut vanhempien kanssa tutustua ihmisiin. Ja jos lapsi ei koe, että tapaamansa henkilö ei ole tuttu, niin on kai luontevaa ettei lapsi myöskään halua olla hänen sylissään. Eihän me aikuisetkaan aivan vieraan syliin hypitä (ainakaan selvinpäin ja normaalit ihmiset)

 

[Hei]

Hakusanalla, vierastaminen löytyy paljon tietoa tuosta ikäkaudesta, kun lapsi oppii vieraiden ja tuttujen eron.

Tämä teksti löytyy sivulta; http://wwwedu.oulu.fi/sampo/96-97/logo/appro/purmu/pelot1.htm

VIERASTAMINEN

Seitsemän kuukauden ikäisenä lapsi alkaa usein pelätä vieraita. Tähän pelkoon yhdistyy vielä eron pelko. Lapsi, jolla oli tapana hymyillä jokaiselle,muuttuu melkein yhdessä yössä päinvastaiseksi: alkaa itkeä vieraiden läsnäollessa ja pitää lujasti äidistään kiinni. (Wolman 1979, 55)


Cohen-Solalin (1978) mukaan tämän ikäinen lapsi tuntee jo hyvin äidin,isän ja sisarusten kasvot. Samaan aikaan lapsi tulee vähitellen tietoiseksi omasta itsestään, ruumiistaan ja ulkomaailman esineiden olemassaolosta ja pysyvyydestä.

Vierastaminen tapahtuu tavallisesti niin, että lapsi ikään kuin vertaa vieraita kasvoja muistissaan olevaan kuvaan vanhemmistaan ja parahtaa sitten itkemään ( Achte ym. 1982, 258).


Vieraiden pelko on osa normaalia henkistä kehitystä. Lapselle on kehittynyt kyky erottaa tutut ihmiset vieraista. Lapsen havaintokyky ja muisti ovat kehittyneet - hän suhtautuu herttaisesti hymyillen niihin, jotka pitävät hänestä huolta ja antavat ruokaa ja hellyyttä. (Wolman 1979,55)


Lapsi suhtautuu pelokkaasti outoihin kasvoihin ja hakeutuu äitinsä turviin pienimmänkin tekosyyn varjolla. Vähitellen hän ymmärtää, ettei ympäristö tee hänelle mitään pahaa. Puolitoistavuotiaan lapsen käytös muuttuu: hän on luottavaisempi, rohkeampi ja halukas solmimaan uudenlaisia suhteita vieraisiin ihmisiin. (Cohen-Solal 1978, 56-57)


Ja perheklubin sivuilla löytyi tälläistä, juuri tuon vierastamisen kestosta;


AistiVauvan kasvu ja kehitys:
VAUVA 7-9 KK

t toimivat erittäin hyvin, ja vauva oppii pikku hiljaa yhdistämään aistihavaintoja myös muistikuviinsa. Esimerkkinä tästä vauva oppii yleensä juuri tällä ikäkaudella erottamaan tutut ihmiset vieraista ihmisistä. Näin alkaa vierastaminen, joka toisilla lapsilla ilmenee lievemmin, toisilla voimakkaammin. Vierastaminen voi jatkua jopa yli vuoden ikään ja saattaa joillakin lapsilla iän myötä jopa voimistua.



Usein vierastaminen on vanhempien mielestä harmillista, mutta jos esim. ystävä tai sukulainen ei ole ymmärtänyt, että vierastamista ei pidä ottaa henkilökohtaisesti ja se kuuluu lapsen kehitykseen siinä missä mikä muukin asia esim. kävelyyn oppiminen, niin olen kertonut heille lyhyesti edellämainituista jutuista =).,

 

[Liisa]

Juuh, kuulostaa tutulta: anoppini on sitä mieltä, että lapsesta tulee onneton hissukka, kun emme käy missään äitilapsi-kerhoissa tms. vaan vietämme päivät tytön kanssa kahden. Kun anoppi tulee meille, hän ""riistää"" tytön sylistäni ja hokee, että äitisi kanssa saat kyllä olla tarpeeksi, kun päivät pitkät olette mökkihöperöinä. Sitten hän pukee lapselle päälle ja lähtee rattaiden kanssa ""edes ulos katselemaan muita lapsia, kun ei raukka niitä muualla näe..""

Käymme päivittäin lenkillä, kaupassa, puistossa ym. ja iltaisin meillä on taatusti riittävästi sutinaa, kun isompia sisaruksia on kolme kappaletta.. Mutta se ilmeisesti on anopin mielestä eri asia.

Olenkin ihmetellyt oikein ääneen, että olenko ymmärtänyt jotakin väärin, kun mielestäni äitiysloma on ihan sitä varten, että äiti hoitaa lasta kotona ja oman mielenkiintonsa mukaan käy kerhoissa ym. Vasta 2-3-vuotias lapsi alkaa kaivata kavereita ja silloin tyttäremme tulee olemaan jo päiväkodissa, joten eiköhän sekin puute tule paikattua.. Nyt haluan monen työssäolovuoden jälkeen nauttia tästä viimeisestä vauvastani ja ""lorvia"" kotona ilman paineita; kunpa muutkin ihmiset ymmärtäisivät sen.

Vaan ehkäpä anopin purkaus johtuu siitä, että tyttö ei vierasta, eikä ole koskaan vierastanutkaan ketään muuta kuin anoppia itseään))

 

[ap]

Kiitos kommenteista,ne todella pirist mieltä! On kiva kuulla,ettei kaikki äidit ja isät lastensa kanssa kyläile jatkuvasti ja harrasta muutenkaan kaikenlaisia kerhoja.Eli tämän asian suhteen ei tarvitse potea huonoa omaatuntoa!! =0)

Täytyy vaan antaa ""vanhusten"" kommenttejen mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos...

 

[Henna]

Kahvittelemassa käydään anopilla kerran viikossa. Toisessa mummolassa (n. 200 km:n päässä) käydään noin 1 x/kk, jolloin ollaan koko perhe 1-2 yötä. Vauveli (1 v 1kk) ei ole vielä ollut yötä pois kodista, kun ei ole oikein mitään paikkaa, jossa vauva voisi olla ja toisaalta ei ole ollut tarvettakaan, kun vauva on sen verran helppo ja tyytyväinen vauveli.

Käymme vauvauinnissa. Ihmisiä näkyy myös hiekkalaatikolla, sillä käymme joka arkipäivä puistossa isomman lapsen vuoksi, joten vauvelikin näkee siellä muita lapsia. Toisaalta en ole niin kovin innostunut siitä, että pitäisi yleisöpaljoudessa olla, koska noin pieni saa kaikki pöpöt itselleen helposti. Lastenlääkärimme sanoikin, että immuniteetin kehittyminen lapselle vie parisen vuotta, jonka jälkeen ei sairastu ihan joka nuhaan.

Itse olen ihan tykännyt olla kotiäitinä kiireettömästi. Ehdimme kyllä kyläilemään ja bilettämäänkään ei ole ollut mitään hinkua. Kaveriperheitä olen nähnyt ehkä noin kerran kuukaudessa. Usemminkin oltais nähty, mutta käytännössä on aina joku kipeänä tms.

 

[Neiti]

Me emme myöskään kyläile paljoa. Tyttö on nyt 4 kk. Minun vanhempieni luona käydään n. kerran viikossa ja mieheni vanhemmilla useammin (asuvat melkein naapurissa). Ystävillä kyläillään n. kerran kahdessa viikossa. Ja meillä käy vieraita ehkä pari kertaa kuukaudessa. Tyttö ei ainakaan vielä vierasta ketään.

Yöhoidossa tyttö oli 3 kk ikäisenä miehen vanhemmilla ja parin viikon päästä olisi tarkoitus mennä uudestaan.

Eli aika erakkoja ollaan.

 

[Jenni]

Me käydään kerran viikossa/2 viikossa mun vanhemmilla(25km),miehen useammin,kun asuvat tossa parin kilometrin päässä.
Kavereita jotka asuvat lähellä käy kylässä vaihtelevasti,mutta n.0-4krt viikossa.
Kaverit jotka asuvat kaukana käydään me n. 1-2krt/kk ja toisinpäin.
Yökylässä tyttö on ollu mun vanhemmilla kerran (oltiin siellä kyllä mekin) ja miehen vanhemmilla 4krt.
Tyttö ei vierasta mummuja/pappoja,mutta joitakin (varsinkin miehiä) joita ei ole montaa kertaa tavannut.
Ja tyttö nyt vähän päälle 9kk.