Palsta lääkärit ja keittiöpsykologit!

[paskan kaipuu?]

Lyhyesti:

Olen nuoruudessani sairastanut vakavaa masennusta, anoreksiaa, paniikkihäiriötä yms. Viimeinen osastojakso oli vuodenvaihteessa 09-10 ja sen jälkeen elämä on alkanut rullata enemmän tai vähemmän paremmin, muutettiin avokin kanssa yhteen, saatii lapsi keväällä. Miksi silti tuntuu, että kaipaan sitä aikaa, jolloin mieleterveysongelmat hallitsivat elämääni? Miksi kaipaan sitä paskaa elämääni?

 

["hmm"]

Turvallisuuden tunne? Sinusta pidettin huolta. Nyt joudut pitämään huolta itsestäsi ja vielä lapsestasikin.

 

[tjaaha]

voihan olla niinkin, että tuolloin sait rauhassa velloa semmoisissa tunteissa ja olotiloissa, jotka sulla edelleen on jossain määrin pinnan alla olemassa. Eli voi tuntua siltä, että on epäsuhta sen välillä, mitä on pään sisällä ja ympärillä. Jos kaikki muut asiat alkaa olla kunnossa, tulee tunne että itsenkin pitäisi olla ruodussa vaikkei olisikaan. Sekin voi ahistaa ja pelottaa?

 

["vieras"]

Tuossa jo tulikin hyviä syitä. Muutoksenpelko. Sun pitää nyt ajatella muitakin ihmisiä, kuin helliä itseäs ja masennusta, joka on antanut sinulle monta hyvää syytä olla elämättä.
Laiskuus ja tieto että pitää toimia.

 

[makuuhuonepsykologi]

Ap todennäköisesti kaipaa huomiota ja sairauksien tuomaa turvaa. Huomion lisäksi sairaudet ja vaivat ovat erinomainen tekosyy lähes mihin vain. Jos ei ole näitä vaivoja "alibina", niin joutuu tavallaan myöntämään että onkin ihan omana itsenään syyllinen tiettyihin asioihin.

Rautalankaesimerkki: On paljon helpompaa sanoa, että ylipaino johtuu polvivammasta kuin omasta käyttäytymisestä.

 

[Lunatic]

Tutumpaa ja turvallisempaa?