No nimenomaan tässä tulee taas se "mun lapsi ei ihan varmana tee". Voisin lyödä vaikka vetoa, että ihan varmasti ainakin yhden tämän tapauksen lapsen vanhemmista ajatteli täsmälleen samalla tavalla.
Me voimme opettaa lapsillemme, me voimme antaa heille tapoja toimia, mutta kukaan meistä ei tiedä toteutuuko meidän tahto ja toiveet ja hyvin harvoin olen kuullut lapsista, jotka eivät olisi vanhempaansa uhanneet ja tehneet jotakin typerää, jossa seuraukset on voineet olla vakavat.
Asun itse pienellä paikkakunnalla, ja täällä ongelmana nimenomaan on ne "ei meidän lapsi ikinä" vanhemmat. Omalla lapsella on paljon kavereita ja paljon meillä leikkivät, ja voi kun voin kertoa, että ne kotona niin kuuliaiset lapset, ei välttämättä ole mitään sinnepäinkään, kun vanhempi ei ole paikalla. Aivan samalla tavalla ne hyvätapaiset ja huonotapaiset lähtevät tyhmyyksiin mukaan, ero on vain vanhempien reaktiossa tapahtumiin. Näiden perheiden lapset myös selkeästi useammin myös tipahtaa huonoon seuraan, koska heillä on vapaus se tehdä, koska kotona ei tule kuuloonkaan, että oma lapsi oikeasti olisi huonoilla teillä ja asia yksinkertaisesti kielletään, kunnes on liian myöhäistä.
On aivan turhan hyväuskoista pitää omaa lastaan hyvyydenlähettiläänä, kuten sanoin kukaan meistä ei ole ehdottoman hyvä tai paha.
Minä henkilökohtaisesti en usko yhdenkään lapsen olevan ehdoitta paha, en näiden kivittäjienkään ja kuten sanoin, että tekoa en halua puolustaa, mutta lapsia kyllä.
Ja mielenvikaiseksi ei tarvitse lähteä haukkumaan, mutta kun sitä moni tekee ja siltä nimeomaa haluan näitä lapsia puolustaa. He tuskin ovat hirviöitä, he tuskin ovat mielenvikaisia.
Ja eikö kellään myöskään lehden tuoma kuva tapahtumista siinä herätä kysymystä, että kuinka tämä uhri voi olla täysin puolustuskyvytön, jos kuitenkin on puistossa yksin ilman aikuista.
Eli lehden antama kuva on se, että ilkeä lapsijoukko kivittää täysin puolustuskyvytöntä ihmistä, herää mielikuva pyörätuolissa istuvasta tästä maailmasta ymmärtämättömästä lapsesta. Kehitysvamma voi olla lievä, tekemisiin juuri vaikuttamaton. Mutta ainakin minulle heräsi kysymys, että miksi kehitysvammainen lapsi on yksin puistossa, jos olisi kykenemätön huolehtimaan itsestään. Kyseessähän olisi silloin heitteillejättö, josta voisi seuraava otsikko syntyä.
Mutta tätä asiaa lienee turha yrittää avata, koska asenteet on täysin joustamattomat ja putkinäköiset.
Ja en, en ikinä hyväksyisi omalta lapseltani tuollaista käytöstä. Ja uskon vakaasti, ettei oma lapseni sitä myös tekisikään. Mutta mikään kiveenhakattu asia sekään ei ole.
Ja tottakai nämä lapset vaatii vakavaa puhuttelua ja TOTTAKAI jokaiselta vähintään kuuluisi se anteeksipyyntö kuulua. Kyseessä ei ole mikään päänsilittelytapaus, ja nämä lapset toivottavasti saavat tuntuvan rangaistuksen, jotta oppivat oikeasti tehneensä väärin. Mutta yleinen lynkkaus on aivan ylimitoitettu rangaistus. Näistä lapsista tehtiin esimerkkitapaus. Kiusaaminen on valitettavasti hyvinkin yleistä, jopa se fyysinen, ja edelleenkin lapsi harvoin edes yrittää muuttaa käytöstään, jos hänet leimataan mielenvikaiseksi hirviöksi ja epänormaaliksi.
Kuinka monta kiusaaja aikuiset on luoneet, olemalla uskomatta väärinrekijän mahdollisuuteen muuttua. Kuinka monta oikeasti mielenvikaista on syntynyt olosuhteissa, jossa sinut on leimattu sellaiseksi, ja poistettu mahdollisuus muuttumiseen.
Minä uskon jokaiseen lapseen, minä uskon, että kiusaajilla on mahdollisuus muutokseen, jos sitä heille tarjotaan, minä EN usko siihen, että nämä lapset on hirviöitä.
