Palstan kriteereillä paska paska itsekäs äiti

[turhis]

Mä aina ajattelin, että musta tulee olemaan ihanaa olla äiti ja haluan monta lasta.

No nyt minulla on se ensimmäinen ja viimeinen..todennäköisesti. Raskausaikaa inhosin. Inhosin sitä, etten ollut ihmisille muuta kuin se raskaus ja maha. En puhunut masuasukeista yms. Synnytys oli niin hirveää, etten koskaan ikinä tule siihen uudestaan suostumaan. En pelännyt, mutta ei siinä kyllä mitään hienoa ollut.

Lapsi on ihana ja rakas, mutta kaipaan omaa aikaa. Lisää lapsia en halua. Haluaisin edes joskus tulevaisuudessa nukkua. Näen pieniä vauvoja ja ei kyllä heilahda missään. Haluan antaa lapselleni mahdollisuuden matkustamiseen ja harrastamiseen. Ja lisäksi haluan itse työskennellä, tämä kotona oleminen ei ole laisinkaan minua varten. Voi luoja kuinka tylsää voi olla. Baarissa käyn välillä, enkä silloin ajattele paljoa lastani.

En mä siis ollutkaan niin "äidillinen" kuin kuvittelin, niin se mieli muuttuu, kun siperia opettaa.

 

[hox]

Mä aina ajattelin, että musta tulee olemaan ihanaa olla äiti ja haluan monta lasta.


En mä siis ollutkaan niin "äidillinen" kuin kuvittelin, niin se mieli muuttuu, kun siperia opettaa.

Peesaan ja välillä toivon että aikaa voisi kääntää taaksepäin

 

[ddd]

Voi, voi ku se tekeminen tais olla hauskaa..

 

[..]

juu sama tunne täällä lasta rakastan mutta välillä sitä miettii millasta olis vielä olla ihan yksin :/

 

[..]

Miksi ei saa sanoa mitä oikeasti ajattelee, heti alkaa toi voi voi voivotus. Pitääkö aina hymistellä kuinka ihanaa on kun lapsia ja sit se elämä vasta alkaa, ja paskat!

 

[siperia voi opettaa vielä]

Inhosin minäkin vauva-aikaa ja kotiäitiyttä. Mutta leikki-ikäisen kanssa on ihanaa, hauskaa ja palkitsevaa ja äitiys ja arki on luontevaa. Vauva-aika oli vaan lusittava että päästiin tähän hetkeen. Onneksi vauva-aika on sentään lyhyt ja kun teet niin kuin sinulle parhaiten sopii (eikä niinkuin muut sanelee), senkin voit saada toimimaan teille parhaiten

 

[narikka]

tunnustan osaksi, melkein kokonaan. enkä tunne huonoa omatuntoa siitä, se että haluan töihin nyt en sitte ku lapset on 5v vähintään. haluan harrastukset takasi jokka oli ennen.. so?

 

[ap]

Voi, voi ku se tekeminen tais olla hauskaa..

Ihan tekemällä lapseni on tehty ja en sitä mitenkään kadu. Lastani rakastan ihan älyttömästi.

ps. se itse fyysinen lapsen tekeminen ei ole mulle mitään mielipuuhaa, ei juurikaan kiinnosta.

 

[Luuvalo]

Hmm, tässä nimenomaisessa asiassa saattanee olla iloa siitä että hankkii ne lapset vanhemmalla iällä. Juoksut on juostu, urat tehty, reissut nähty ja harrastukset mallillaan - kuvittelin itseasiassa vauva/lapsiarjen juuri tuollaiseksi kuin ap kuvaa nyt tuntevansa, mutta toisin kävi. Elämässä on jo sen verran tilaa että ei se vauva ja lapsi sitä niin tunnu verottavan, päinvastoin. Yli 3kympin iässä tietää jo että aika kuluu liiankin nopeaan ja että harrastukset sun muut ei jää mihinkään vaikka olisivat tauolla. Nuorempana olisin aivan taatusti ajatellut toisin.

 

[Neydan]

Hmm, tässä nimenomaisessa asiassa saattanee olla iloa siitä että hankkii ne lapset vanhemmalla iällä. Juoksut on juostu, urat tehty, reissut nähty ja harrastukset mallillaan -

Miten voi kolmekymppisellä olla ura jo tehty? Karmee tulevaisuus..

 

[Luuvalo]

Miten voi kolmekymppisellä olla ura jo tehty? Karmee tulevaisuus..

Jepjep, toinen jalka haudassa ja toinen banaaninkuoren päällä . Siis tarkoitin että koulut käyty ja saavutettu jo jonkunlainen "asema" ja työuraa jo takanakin jonkun verran. Sen verran että irtiotto oravanpyörästä ei aiheuta paniikkia .

 

[lisko]

No noinhan se menee. Kaikki ei vaan sovi monen lapsen äideiks-hyvä niin. Onneksi nykyään voi valita-ehkäisykeinoissa löytyy.

 

[storm]

Minullekin riittään yksi lapsi, korkeintaan kaksi ja toinen vasta monen vuoden päästä kun tämä ensimmäinen on jo omatoimisempi. Hyvä kun tietää etukäteen ettei niitä lapsia halua paljon eikä vasta sitten viiden lapsen äitinä tajua että mähän vihaan tätä!

 

[*]

Hmm, tässä nimenomaisessa asiassa saattanee olla iloa siitä että hankkii ne lapset vanhemmalla iällä. Juoksut on juostu, urat tehty, reissut nähty ja harrastukset mallillaan - kuvittelin itseasiassa vauva/lapsiarjen juuri tuollaiseksi kuin ap kuvaa nyt tuntevansa, mutta toisin kävi. Elämässä on jo sen verran tilaa että ei se vauva ja lapsi sitä niin tunnu verottavan, päinvastoin. Yli 3kympin iässä tietää jo että aika kuluu liiankin nopeaan ja että harrastukset sun muut ei jää mihinkään vaikka olisivat tauolla. Nuorempana olisin aivan taatusti ajatellut toisin.

Toisaalta tässä on myös se että olet nähnyt paljon ja tehnyt kaikkea ja "tekemättömyys" saattaa korostua kun on kotona pienen lapsen kanssa.. Kyllä mäki haaveilen vaikka mistä mitä oon joskus tehny ja missä oon juossut.. Ei sillä ettenkö nauttisi tästä mitä on kotona mutta kyllä välillä se "MINÄITSE" sieltä pilkistää ja miettii että mitäköhän olisin saavuttanut töissä tässä kahdessa vuodessa kun olin kotona tai että olispa ihanaa otta äkkilähtö vaan jonnekin...

 

[Neydan]

Miten voi kolmekymppisellä olla ura jo tehty? Karmee tulevaisuus..

Jepjep, toinen jalka haudassa ja toinen banaaninkuoren päällä . Siis tarkoitin että koulut käyty ja saavutettu jo jonkunlainen "asema" ja työuraa jo takanakin jonkun verran. Sen verran että irtiotto oravanpyörästä ei aiheuta paniikkia .

Jepu. Näinpä justiin. Allekirjoitan myös kaiken jo aiemman mainitsemasi