V
"Vieras"
Vieras
Elikkä olin eilen hyvin väsynyt yövuoron jäljiltä. Eräs läheiseni sanoi minulle vähän tyhmästi ja mulle tuli siitä todella paha mieli. Yhtäkkiä tunne karkasi aivan käsistä ja aloin itkemään ja hyperventiloimaan. Tuntui että pyörryn ja en saa kunnolla happea. Hengitykseni meni aivan sekaisin enkä voinut enään seistä. Kädet ja jalat puutuivat ja olo oli hyvin sekava ja epätoivoinen. Pyötyminen varsinki pelotti ja se etten oiken tajunnut mitä tapahtuu.
Kohtaus kesti varmaan 30-60 minuttia. En oikein tiedä koska ajantajuni katosi. Sen jälkeen hävetti, ahdisti ja oli todella tyhjä olo. Mahaan alkoi sattumaan ja tuli todella muhkea päänsärky. Nyt edelleenki hävettää ja ahdistaa ja on mieli maassa.
Onko paniikkikohtaukset tuollaisia? Luin netistä oireita, niin en pelännyt kuolevani tai kokenut äärimmäistä paniikkia. Lähinnä pelkäsin putoavani tuolilta, koska huimaus ja pyörymisen tunteet olivat niin rajut. En myöskään "tuntenut että kohtaus on tulossa" tai hikoillut.
Luin että suurinosa ihmisistä saa joskus paniikkikohtauksen ja se on normaalia. Jos tuo on paniikkikohtaus, niin olen saanut niitä yhteensä kolme elämäni aikana. Ensimmäisen noin 16 vuotiaana, toisen pari vuotta sitten ja nyt 23 vuotiaana viimeisimmän. Meneekö nuo vielä satunnaisina juttuina, vai pitäisikö tässä alkaa huolestua omasta mielenterveydestä? Olen kyllä ollut viimeaikoina hyvin stressaantunut ja väsynyt.
Kohtaus kesti varmaan 30-60 minuttia. En oikein tiedä koska ajantajuni katosi. Sen jälkeen hävetti, ahdisti ja oli todella tyhjä olo. Mahaan alkoi sattumaan ja tuli todella muhkea päänsärky. Nyt edelleenki hävettää ja ahdistaa ja on mieli maassa.
Onko paniikkikohtaukset tuollaisia? Luin netistä oireita, niin en pelännyt kuolevani tai kokenut äärimmäistä paniikkia. Lähinnä pelkäsin putoavani tuolilta, koska huimaus ja pyörymisen tunteet olivat niin rajut. En myöskään "tuntenut että kohtaus on tulossa" tai hikoillut.
Luin että suurinosa ihmisistä saa joskus paniikkikohtauksen ja se on normaalia. Jos tuo on paniikkikohtaus, niin olen saanut niitä yhteensä kolme elämäni aikana. Ensimmäisen noin 16 vuotiaana, toisen pari vuotta sitten ja nyt 23 vuotiaana viimeisimmän. Meneekö nuo vielä satunnaisina juttuina, vai pitäisikö tässä alkaa huolestua omasta mielenterveydestä? Olen kyllä ollut viimeaikoina hyvin stressaantunut ja väsynyt.