Paniikkihäiriö

[vieras]

Taas kohtaukset alkaneet kuuden viikon tauon jälkeen. Ei jaksa, ei jaksa. Mun elämä on tosi p. kaa nyt. Ennen olin se porukan pelle ja naurattaja. Nyt ei naurata enää juuri mikään. Töihin lähteminen pelottaa hel...tsi. Mulla on kyllä älyä ja koulutusta, mut kaikki arjen normaalijutut vaan ei onnistu kuten ennen. Oon hidas, masentunu ja innoton.

 

[samperi]

Ootko kokeillut lääkitystä tai terapiaa?

 

[ap.vieras]

Molempia. Ja sairaalassakin olin lyhyen jakson. Mä pelkään, että mä jään kokonaan työelämän ulkopuolelle. Mut on niin nujerrettu henkisesti tässä muutamassa vuodessa, että yritän koota itteeni päivä kerrallan. Vihasin ennen tuota sananpartta, mutta nyt sen on joutunut elämäään todeks omalla kohdalla. Tukea on, mutta joskus tuntuu vaan ettei mulla olis enää omaa yksityisyyttä. Tuntuu, että aina on joku tuttava keittiöpsykologi kyselemässä kaikkea joutavaa mun ja mun perheen elämästä. Sekin ärsyttää. Tarviiko esim. mun miehen suvun tietää kaikkee mun ja perheeni tilanteesta? Ei auta mun toipumista jatkuva raportointi ja kahvittelu kaikkien tiedonjanoisten kanssa. KeleTanaTu.