Paniikkihäiriöiset/ ahdistushäiriöiset! Kysymys teille?

[ahdisteleva]

Itselläni on ahdistushäiriö,saan joskus paniikkikohtauksiakin.Syön sepramia lääkkeenä.20mg.
Oireet ovat suurimmaksi osaksi jääneet pois,mutta pelkään aivan järjettömästi vielä hengästyä. Haluaisin kovasti alkaa harrastamaan taas juoksua tai ainakin ripeää kävelyä,mutta nyt lenkkeilyni on niin hidasta,ettei siitä voi kuuma tulla,saati hengästyä.

Onko muilla tälläistä? Miten ihmeessä uskaltautuisin juoksemaan taas? Olen ihan varma,että saan paniikkikohtauksen,jos hengästyn vähääkään.Järjellä tiedän,että hengästyminen on ihan ok juttu ja siihen ei kuole,mutta minkäs teet,kun paniikki ottaa vallan,siinä ei järjen kuuntelu auta.

 

[karoline76]

ota pussi mukaan... mä opettelin sen kautta hallitsemaan tuota hengitystä ja kaikesta täsät on nyt reilu 4-v ja kertaakaan en ole enää joutunu sen takia liriin...

 

[ap]

ota pussi mukaan... mä opettelin sen kautta hallitsemaan tuota hengitystä ja kaikesta täsät on nyt reilu 4-v ja kertaakaan en ole enää joutunu sen takia liriin...

se on jotenkin hankalaa kahden koiran kanssa...Vaikka varmana toimiva idea.

 

[vieras]

Mulla aivan sama ongelma!Luulin olevani tän asian kans aivan yksin.Mä olen aivan rapakunnossa sen takia kun en uskalla hengästyä.

 

[ap]

Mulla aivan sama ongelma!Luulin olevani tän asian kans aivan yksin.Mä olen aivan rapakunnossa sen takia kun en uskalla hengästyä.

ja mä luulin kans,että ei kukaan voi kärsiä tälläisestä. hyvä että kehtasin tänne kirjoittaa tästä..

 

[vieras]

Mulla aivan sama ongelma!Luulin olevani tän asian kans aivan yksin.Mä olen aivan rapakunnossa sen takia kun en uskalla hengästyä.

ja mä luulin kans,että ei kukaan voi kärsiä tälläisestä. hyvä että kehtasin tänne kirjoittaa tästä..

Kukaan ei oikeesti tiedä tästä mun pelosta,ei edes mies.Tiedän itsekkin että tämä mun pelko on tosi järjetön mutta niin totta mulle.Olen kärsinyt tästä pelosta nyt varmaan 2v.Pikku hiljaa olen yrittänyt alkaa liikkumaan mutta välillä on hirmu vaikeaa.

 

[ap]

Mulla aivan sama ongelma!Luulin olevani tän asian kans aivan yksin.Mä olen aivan rapakunnossa sen takia kun en uskalla hengästyä.

ja mä luulin kans,että ei kukaan voi kärsiä tälläisestä. hyvä että kehtasin tänne kirjoittaa tästä..

Kukaan ei oikeesti tiedä tästä mun pelosta,ei edes mies.Tiedän itsekkin että tämä mun pelko on tosi järjetön mutta niin totta mulle.Olen kärsinyt tästä pelosta nyt varmaan 2v.Pikku hiljaa olen yrittänyt alkaa liikkumaan mutta välillä on hirmu vaikeaa.

en mäkään ole kertonut kenellekkään.En edes lääkärille,koska tiedän miten hullulta tää kuullostaa.
Olen ennen harrastanut hölkkäämistä ja kävelyä,tykkäsin aikaisemmin siitä että "rääkkään" itseäni,niin että joudun oikein puuskuttamaan.Nykyisin sitten matelen hitaasti koirien kanssa ja surkuttelen sitä,ettei uskalla koventaa vauhtia.
Nyt olen sentään uskaltanut pidentää lenkkejäni,koska ostin mp3.Kun keskittyy hyvään musaan,niin sitä ei koko ajan mieti omia tuntemuksiaan.

Onko sulla joku lääkitys?

 

[vieras]

Mulla aivan sama ongelma!Luulin olevani tän asian kans aivan yksin.Mä olen aivan rapakunnossa sen takia kun en uskalla hengästyä.

ja mä luulin kans,että ei kukaan voi kärsiä tälläisestä. hyvä että kehtasin tänne kirjoittaa tästä..

Kukaan ei oikeesti tiedä tästä mun pelosta,ei edes mies.Tiedän itsekkin että tämä mun pelko on tosi järjetön mutta niin totta mulle.Olen kärsinyt tästä pelosta nyt varmaan 2v.Pikku hiljaa olen yrittänyt alkaa liikkumaan mutta välillä on hirmu vaikeaa.

en mäkään ole kertonut kenellekkään.En edes lääkärille,koska tiedän miten hullulta tää kuullostaa.
Olen ennen harrastanut hölkkäämistä ja kävelyä,tykkäsin aikaisemmin siitä että "rääkkään" itseäni,niin että joudun oikein puuskuttamaan.Nykyisin sitten matelen hitaasti koirien kanssa ja surkuttelen sitä,ettei uskalla koventaa vauhtia.
Nyt olen sentään uskaltanut pidentää lenkkejäni,koska ostin mp3.Kun keskittyy hyvään musaan,niin sitä ei koko ajan mieti omia tuntemuksiaan.

Onko sulla joku lääkitys?

Ei ole lääkitystä.On mulle kyllä rauhottavia tarjottu mutta en ole niitä halunnut.Beetasalpaajia mulla on mutten ole niitäkään käyttänyt.Olen yrittäny pärjätä tämän kans yksin.
Mulla tämä sairaus menee kausissa.Joskus saan paniikkikohtauksia pelkästä ajattelustakin ja joskus pystyn jopa jotain liikuntaa harrastamaan.Tuo sykkeen tarkkailu on mulla paha tapa.Jos alkaa sydän humputtelemaan kamalan nopeasti niin saan kohtauksen.Esim.sykemittaria en ikinä vois ranteeseeni hommata.

 

[ap]

Mulla aivan sama ongelma!Luulin olevani tän asian kans aivan yksin.Mä olen aivan rapakunnossa sen takia kun en uskalla hengästyä.

ja mä luulin kans,että ei kukaan voi kärsiä tälläisestä. hyvä että kehtasin tänne kirjoittaa tästä..

Kukaan ei oikeesti tiedä tästä mun pelosta,ei edes mies.Tiedän itsekkin että tämä mun pelko on tosi järjetön mutta niin totta mulle.Olen kärsinyt tästä pelosta nyt varmaan 2v.Pikku hiljaa olen yrittänyt alkaa liikkumaan mutta välillä on hirmu vaikeaa.

en mäkään ole kertonut kenellekkään.En edes lääkärille,koska tiedän miten hullulta tää kuullostaa.
Olen ennen harrastanut hölkkäämistä ja kävelyä,tykkäsin aikaisemmin siitä että "rääkkään" itseäni,niin että joudun oikein puuskuttamaan.Nykyisin sitten matelen hitaasti koirien kanssa ja surkuttelen sitä,ettei uskalla koventaa vauhtia.
Nyt olen sentään uskaltanut pidentää lenkkejäni,koska ostin mp3.Kun keskittyy hyvään musaan,niin sitä ei koko ajan mieti omia tuntemuksiaan.

Onko sulla joku lääkitys?

Ei ole lääkitystä.On mulle kyllä rauhottavia tarjottu mutta en ole niitä halunnut.Beetasalpaajia mulla on mutten ole niitäkään käyttänyt.Olen yrittäny pärjätä tämän kans yksin.
Mulla tämä sairaus menee kausissa.Joskus saan paniikkikohtauksia pelkästä ajattelustakin ja joskus pystyn jopa jotain liikuntaa harrastamaan.Tuo sykkeen tarkkailu on mulla paha tapa.Jos alkaa sydän humputtelemaan kamalan nopeasti niin saan kohtauksen.Esim.sykemittaria en ikinä vois ranteeseeni hommata.

kokeile ihmeessä vaikka tuota musiikin kuuntelua tai radion kuuntelua samalla,kun lenkkeilet.se auttaa ainakin minua,sillon ei niin tarkkaile pulssiaan tms.

 

[vieras]

Mulla aivan sama ongelma!Luulin olevani tän asian kans aivan yksin.Mä olen aivan rapakunnossa sen takia kun en uskalla hengästyä.

ja mä luulin kans,että ei kukaan voi kärsiä tälläisestä. hyvä että kehtasin tänne kirjoittaa tästä..

Kukaan ei oikeesti tiedä tästä mun pelosta,ei edes mies.Tiedän itsekkin että tämä mun pelko on tosi järjetön mutta niin totta mulle.Olen kärsinyt tästä pelosta nyt varmaan 2v.Pikku hiljaa olen yrittänyt alkaa liikkumaan mutta välillä on hirmu vaikeaa.

en mäkään ole kertonut kenellekkään.En edes lääkärille,koska tiedän miten hullulta tää kuullostaa.
Olen ennen harrastanut hölkkäämistä ja kävelyä,tykkäsin aikaisemmin siitä että "rääkkään" itseäni,niin että joudun oikein puuskuttamaan.Nykyisin sitten matelen hitaasti koirien kanssa ja surkuttelen sitä,ettei uskalla koventaa vauhtia.
Nyt olen sentään uskaltanut pidentää lenkkejäni,koska ostin mp3.Kun keskittyy hyvään musaan,niin sitä ei koko ajan mieti omia tuntemuksiaan.

Onko sulla joku lääkitys?

Ei ole lääkitystä.On mulle kyllä rauhottavia tarjottu mutta en ole niitä halunnut.Beetasalpaajia mulla on mutten ole niitäkään käyttänyt.Olen yrittäny pärjätä tämän kans yksin.
Mulla tämä sairaus menee kausissa.Joskus saan paniikkikohtauksia pelkästä ajattelustakin ja joskus pystyn jopa jotain liikuntaa harrastamaan.Tuo sykkeen tarkkailu on mulla paha tapa.Jos alkaa sydän humputtelemaan kamalan nopeasti niin saan kohtauksen.Esim.sykemittaria en ikinä vois ranteeseeni hommata.

kokeile ihmeessä vaikka tuota musiikin kuuntelua tai radion kuuntelua samalla,kun lenkkeilet.se auttaa ainakin minua,sillon ei niin tarkkaile pulssiaan tms.

Täytyy kokeilla.Mistä muuten sulla tämä sai alkunsa?Mä aloin kärsimään rytmihäiriöistä ja paniikkikohtauksista kun nuorin lapsista syntyi.Lapsi oli huono nukkumaan ja siinä joutui vähillä unilla olemaan.Aloin saamaan paniikkikohtauksia ja monesti luulin saavani sydänkohtauksen.Aloin pelkäämään sitä kun sydän laukkaa kovaa vauhtia.Sitten tilanne meni tähän että pelkään hengästyä ja liikkuminen jää minimiin.

 

[ap]

Mulla aivan sama ongelma!Luulin olevani tän asian kans aivan yksin.Mä olen aivan rapakunnossa sen takia kun en uskalla hengästyä.

ja mä luulin kans,että ei kukaan voi kärsiä tälläisestä. hyvä että kehtasin tänne kirjoittaa tästä..

Kukaan ei oikeesti tiedä tästä mun pelosta,ei edes mies.Tiedän itsekkin että tämä mun pelko on tosi järjetön mutta niin totta mulle.Olen kärsinyt tästä pelosta nyt varmaan 2v.Pikku hiljaa olen yrittänyt alkaa liikkumaan mutta välillä on hirmu vaikeaa.

en mäkään ole kertonut kenellekkään.En edes lääkärille,koska tiedän miten hullulta tää kuullostaa.
Olen ennen harrastanut hölkkäämistä ja kävelyä,tykkäsin aikaisemmin siitä että "rääkkään" itseäni,niin että joudun oikein puuskuttamaan.Nykyisin sitten matelen hitaasti koirien kanssa ja surkuttelen sitä,ettei uskalla koventaa vauhtia.
Nyt olen sentään uskaltanut pidentää lenkkejäni,koska ostin mp3.Kun keskittyy hyvään musaan,niin sitä ei koko ajan mieti omia tuntemuksiaan.

Onko sulla joku lääkitys?

Ei ole lääkitystä.On mulle kyllä rauhottavia tarjottu mutta en ole niitä halunnut.Beetasalpaajia mulla on mutten ole niitäkään käyttänyt.Olen yrittäny pärjätä tämän kans yksin.
Mulla tämä sairaus menee kausissa.Joskus saan paniikkikohtauksia pelkästä ajattelustakin ja joskus pystyn jopa jotain liikuntaa harrastamaan.Tuo sykkeen tarkkailu on mulla paha tapa.Jos alkaa sydän humputtelemaan kamalan nopeasti niin saan kohtauksen.Esim.sykemittaria en ikinä vois ranteeseeni hommata.

kokeile ihmeessä vaikka tuota musiikin kuuntelua tai radion kuuntelua samalla,kun lenkkeilet.se auttaa ainakin minua,sillon ei niin tarkkaile pulssiaan tms.

Täytyy kokeilla.Mistä muuten sulla tämä sai alkunsa?Mä aloin kärsimään rytmihäiriöistä ja paniikkikohtauksista kun nuorin lapsista syntyi.Lapsi oli huono nukkumaan ja siinä joutui vähillä unilla olemaan.Aloin saamaan paniikkikohtauksia ja monesti luulin saavani sydänkohtauksen.Aloin pelkäämään sitä kun sydän laukkaa kovaa vauhtia.Sitten tilanne meni tähän että pelkään hengästyä ja liikkuminen jää minimiin.

Samalla tavalla mullakin alkoi.Lapseni oli vauvana itkuinen ja huonosti nukkuva,ensimmäisen vuoden sairasti korviaan.Ensimmäisen paniikkikohtauksen sain,kun lapsi oli vajaan vuoden ja olin jo totaallisen väsynyt.
Luulin ensin että saan sydänkohtauksen,se tutkittiin eikä sydäntä vaivannut mikään.Stten olin varma,että huimaaminen ( on yksi oireitani,kun saan kohtauksen ) johtuu aivokasvaimesta,sekin on tutkittu.
Olen käynyt lääkärissä todella,todella monta kertaa.Ja mut on todettu fyysisesti terveeksi kaikin puolin.
Mutta kaikki tää olikin vain ahdistushäiriötä.Lääkäri sanoi,että minulla käy ylikierroksilla pää..huolestun asioista aivan kohtuuttomasti ja kannan huolta puoli tutuistakin.Koen että minun on pakko auttaa läheisiäni,vaikka siihen ei aina olisikaan resursseja.
Ja näinpä saan taas paniikkikohtauksia,koska vedän itseni piippuun.

Lääkkeeni kyllä onneksi pitää minut nykyisin hieman aisoissa.Osaan ottaa aikaa itsellenikin jo.Lääkettä olen syönyt puolisen vuotta.

 

[vieras]

Mulla aivan sama ongelma!Luulin olevani tän asian kans aivan yksin.Mä olen aivan rapakunnossa sen takia kun en uskalla hengästyä.

ja mä luulin kans,että ei kukaan voi kärsiä tälläisestä. hyvä että kehtasin tänne kirjoittaa tästä..

Kukaan ei oikeesti tiedä tästä mun pelosta,ei edes mies.Tiedän itsekkin että tämä mun pelko on tosi järjetön mutta niin totta mulle.Olen kärsinyt tästä pelosta nyt varmaan 2v.Pikku hiljaa olen yrittänyt alkaa liikkumaan mutta välillä on hirmu vaikeaa.

en mäkään ole kertonut kenellekkään.En edes lääkärille,koska tiedän miten hullulta tää kuullostaa.
Olen ennen harrastanut hölkkäämistä ja kävelyä,tykkäsin aikaisemmin siitä että "rääkkään" itseäni,niin että joudun oikein puuskuttamaan.Nykyisin sitten matelen hitaasti koirien kanssa ja surkuttelen sitä,ettei uskalla koventaa vauhtia.
Nyt olen sentään uskaltanut pidentää lenkkejäni,koska ostin mp3.Kun keskittyy hyvään musaan,niin sitä ei koko ajan mieti omia tuntemuksiaan.

Onko sulla joku lääkitys?

Ei ole lääkitystä.On mulle kyllä rauhottavia tarjottu mutta en ole niitä halunnut.Beetasalpaajia mulla on mutten ole niitäkään käyttänyt.Olen yrittäny pärjätä tämän kans yksin.
Mulla tämä sairaus menee kausissa.Joskus saan paniikkikohtauksia pelkästä ajattelustakin ja joskus pystyn jopa jotain liikuntaa harrastamaan.Tuo sykkeen tarkkailu on mulla paha tapa.Jos alkaa sydän humputtelemaan kamalan nopeasti niin saan kohtauksen.Esim.sykemittaria en ikinä vois ranteeseeni hommata.

kokeile ihmeessä vaikka tuota musiikin kuuntelua tai radion kuuntelua samalla,kun lenkkeilet.se auttaa ainakin minua,sillon ei niin tarkkaile pulssiaan tms.

Täytyy kokeilla.Mistä muuten sulla tämä sai alkunsa?Mä aloin kärsimään rytmihäiriöistä ja paniikkikohtauksista kun nuorin lapsista syntyi.Lapsi oli huono nukkumaan ja siinä joutui vähillä unilla olemaan.Aloin saamaan paniikkikohtauksia ja monesti luulin saavani sydänkohtauksen.Aloin pelkäämään sitä kun sydän laukkaa kovaa vauhtia.Sitten tilanne meni tähän että pelkään hengästyä ja liikkuminen jää minimiin.

Samalla tavalla mullakin alkoi.Lapseni oli vauvana itkuinen ja huonosti nukkuva,ensimmäisen vuoden sairasti korviaan.Ensimmäisen paniikkikohtauksen sain,kun lapsi oli vajaan vuoden ja olin jo totaallisen väsynyt.
Luulin ensin että saan sydänkohtauksen,se tutkittiin eikä sydäntä vaivannut mikään.Stten olin varma,että huimaaminen ( on yksi oireitani,kun saan kohtauksen ) johtuu aivokasvaimesta,sekin on tutkittu.
Olen käynyt lääkärissä todella,todella monta kertaa.Ja mut on todettu fyysisesti terveeksi kaikin puolin.
Mutta kaikki tää olikin vain ahdistushäiriötä.Lääkäri sanoi,että minulla käy ylikierroksilla pää..huolestun asioista aivan kohtuuttomasti ja kannan huolta puoli tutuistakin.Koen että minun on pakko auttaa läheisiäni,vaikka siihen ei aina olisikaan resursseja.
Ja näinpä saan taas paniikkikohtauksia,koska vedän itseni piippuun.

Lääkkeeni kyllä onneksi pitää minut nykyisin hieman aisoissa.Osaan ottaa aikaa itsellenikin jo.Lääkettä olen syönyt puolisen vuotta.

Aivan samanlainen olen minäkin.Stressaan aivan tolkuttomasti sellasista asioista joille ei vaan voi mitään.Joskus menee yöt valvoessa kun mietin kaikenlaista ja saan paniikkikohtauksia.Minulla on ollut myös sairauksien pelkoa sekä kuoleman pelklen myös ravannut lääkärissä ties minkä vaivojen takia.Nykyään osaan kai jo ottaa vähän rennommin mutta aika ajoin on pahojakin hetkiä.
Lääkkeitä en ole halunnut toistaiseksi ainakaan.En oikein uskalla syödä niitäkään.Olen yrittänyt saada nämä kohtaukset hallintaan omin avuin ja kohtauksen tullessa saan jo melko hyvin mieleni hallintaan.

 

[ap]

Mulla aivan sama ongelma!Luulin olevani tän asian kans aivan yksin.Mä olen aivan rapakunnossa sen takia kun en uskalla hengästyä.

ja mä luulin kans,että ei kukaan voi kärsiä tälläisestä. hyvä että kehtasin tänne kirjoittaa tästä..

Kukaan ei oikeesti tiedä tästä mun pelosta,ei edes mies.Tiedän itsekkin että tämä mun pelko on tosi järjetön mutta niin totta mulle.Olen kärsinyt tästä pelosta nyt varmaan 2v.Pikku hiljaa olen yrittänyt alkaa liikkumaan mutta välillä on hirmu vaikeaa.

en mäkään ole kertonut kenellekkään.En edes lääkärille,koska tiedän miten hullulta tää kuullostaa.
Olen ennen harrastanut hölkkäämistä ja kävelyä,tykkäsin aikaisemmin siitä että "rääkkään" itseäni,niin että joudun oikein puuskuttamaan.Nykyisin sitten matelen hitaasti koirien kanssa ja surkuttelen sitä,ettei uskalla koventaa vauhtia.
Nyt olen sentään uskaltanut pidentää lenkkejäni,koska ostin mp3.Kun keskittyy hyvään musaan,niin sitä ei koko ajan mieti omia tuntemuksiaan.

Onko sulla joku lääkitys?

Ei ole lääkitystä.On mulle kyllä rauhottavia tarjottu mutta en ole niitä halunnut.Beetasalpaajia mulla on mutten ole niitäkään käyttänyt.Olen yrittäny pärjätä tämän kans yksin.
Mulla tämä sairaus menee kausissa.Joskus saan paniikkikohtauksia pelkästä ajattelustakin ja joskus pystyn jopa jotain liikuntaa harrastamaan.Tuo sykkeen tarkkailu on mulla paha tapa.Jos alkaa sydän humputtelemaan kamalan nopeasti niin saan kohtauksen.Esim.sykemittaria en ikinä vois ranteeseeni hommata.

kokeile ihmeessä vaikka tuota musiikin kuuntelua tai radion kuuntelua samalla,kun lenkkeilet.se auttaa ainakin minua,sillon ei niin tarkkaile pulssiaan tms.

Täytyy kokeilla.Mistä muuten sulla tämä sai alkunsa?Mä aloin kärsimään rytmihäiriöistä ja paniikkikohtauksista kun nuorin lapsista syntyi.Lapsi oli huono nukkumaan ja siinä joutui vähillä unilla olemaan.Aloin saamaan paniikkikohtauksia ja monesti luulin saavani sydänkohtauksen.Aloin pelkäämään sitä kun sydän laukkaa kovaa vauhtia.Sitten tilanne meni tähän että pelkään hengästyä ja liikkuminen jää minimiin.

Samalla tavalla mullakin alkoi.Lapseni oli vauvana itkuinen ja huonosti nukkuva,ensimmäisen vuoden sairasti korviaan.Ensimmäisen paniikkikohtauksen sain,kun lapsi oli vajaan vuoden ja olin jo totaallisen väsynyt.
Luulin ensin että saan sydänkohtauksen,se tutkittiin eikä sydäntä vaivannut mikään.Stten olin varma,että huimaaminen ( on yksi oireitani,kun saan kohtauksen ) johtuu aivokasvaimesta,sekin on tutkittu.
Olen käynyt lääkärissä todella,todella monta kertaa.Ja mut on todettu fyysisesti terveeksi kaikin puolin.
Mutta kaikki tää olikin vain ahdistushäiriötä.Lääkäri sanoi,että minulla käy ylikierroksilla pää..huolestun asioista aivan kohtuuttomasti ja kannan huolta puoli tutuistakin.Koen että minun on pakko auttaa läheisiäni,vaikka siihen ei aina olisikaan resursseja.
Ja näinpä saan taas paniikkikohtauksia,koska vedän itseni piippuun.

Lääkkeeni kyllä onneksi pitää minut nykyisin hieman aisoissa.Osaan ottaa aikaa itsellenikin jo.Lääkettä olen syönyt puolisen vuotta.

Aivan samanlainen olen minäkin.Stressaan aivan tolkuttomasti sellasista asioista joille ei vaan voi mitään.Joskus menee yöt valvoessa kun mietin kaikenlaista ja saan paniikkikohtauksia.Minulla on ollut myös sairauksien pelkoa sekä kuoleman pelklen myös ravannut lääkärissä ties minkä vaivojen takia.Nykyään osaan kai jo ottaa vähän rennommin mutta aika ajoin on pahojakin hetkiä.
Lääkkeitä en ole halunnut toistaiseksi ainakaan.En oikein uskalla syödä niitäkään.Olen yrittänyt saada nämä kohtaukset hallintaan omin avuin ja kohtauksen tullessa saan jo melko hyvin mieleni hallintaan.

Toivotan sinulle jaksamisia. Koetetaan selvitä ja ajatella,että ehkä näissä peloissa löytyy joskus joku hyväkin puoli.
Kiva kuitenkin tietää että joku muukin on samanlainen,kuin minä.Kun tulee paha olo,niin ajattelee että en todellakaan ole hulluksi tulossa vaan tälläinen sairaus nyt vaan on minulla.Ja sinulla.

Kaikkea hyvää sinulle.*suuri,kannustava hali*
Mie lähen pihalle istuskelemaan aurinkoon.