Paniikkihäiriöt odotusaikana

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Eve-lina
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti

Eve-lina

Uusi jäsen
31.08.2007
2
0
1
Hei,

Aihe on arka, mutta toivon että voitte jakaa kanssani kokemuksia. Minulle on uuden työn merkeissä (alkanut raskausaikana) alkanut tulla ahdistukseen ja paniikkikohtaukseen liittyviä oireita. Niitä aiheuttavat uudet tilanteet ja ovat itselleni todella kiusallisia.

Osittain uskon raskauden tehneen minusta entistäkin herkemmän, tosin olen aina ollut kova jännittämään.

EN haluaisi aloittaa nyt (rv 23) lääkitystä, koska sehän pitäisi taas lopettaa ennen vauvan syntymää ja toivon saavani jotakin muuta apua. MUTTA onko sitä? Kohtaukset ja ahdistus ovat esiintyneet vain ja ainoastaan työhön liittyen. Pidän työstäni, mutta jotenkin tuntuu että paine siihen on liian suuri tällä hetkellä, varsinkin kun muutos tapahtui raskaana ollessani. Tilanne on siis todella erityinen.

Kertokaa rakkaat ystävät kokemuksianne. Mitä te tekisitte. Oireet eivät häiritse jokainen päivä. Tulevat puun takaa välillä, viikoittain suurinpiirtein, Muuten minulla on hyvä mieli siviilissä. Siksi koen varsinaiset mielialalääkkeet hieman turhana. Jos olisin masentunut harkitsisin.

Eve-lina
 
Minulla on paniikkihäiriö taustalla. Olen ollut syömättä lääkkeitä kolmisen vuotta ja kaikki meni ihan hyvin, niin kauan, kunnes vauva sai alkunsa. En tiennyt vielä raskaudesta itsekään ja ihmettelin, että miksi sain paniikkikohtauksen ilman mitään syytä edes. No, sitten plussasin ja asia selvisi, hormonit. Juttelin neuvolassa asiasta ja minulle varattiin aika synnytyssairaalaan psykiatrisensairaanhoitajan juttusille. Siitä oli tosi paljon apua. Hän selitti juuri syitä, miksi kohtauksia voi tulla raskausaikana, vaikka koko paniikkihäiriö olisi ollut oireeton vuosia, niinkuin itselläni oli.

Tuo alun kohtaus on ainoa, joka minulla on ollut raskausaikana. Enkä siis aloittanut mitään lääkitystä. Jotenkin se keskustelu varmaan auttoi niin paljon.

Minusta sinun kannattaisi jutella neuvolassa asiasta ja pyytää lähetettä mahd. pian. eteenpäin. Ja onhan sellainen vaihtoehto, että jäät saikulle. Monet ovat saikulla jo raskauden puolenvälin aikoihin ja jos koet olevasi "vahvempi" vapaa-aikana, niin eikös se ole silloin sekä sinulle että vauvalle parempi, jos et olisi töissä. Ne paniikkikohtaukset ja lähinnä niiden odottaminen, kun ei koskaan tiedä, että milloin ne tulevat, on stressaavaa. Ja ylimääräinen stressi ei kyllä ole hyväksi vauvalle. Minusta sinun kannattaisi puhua asiasta neuvolassa ja lääkärille myös.

Tsemppiä odotukseen!

auringonkukka ja pikkuinen rv 34+5
 
Itse olen kärsinyt paniikkihäiriöstä muutaman vuoden, ja pahimman ajan yli, jolloin edes kaupassa käyminen ei meinannut enää onnistua, pääsin kun vihdoin hakeuduin psykologin juttusille. Lääkkeitä en ole koskaan tarvinnut, vaikka sitä yhtenä vaihtoehtona jossain vaiheessa harkittiinkin. Olen ollut pari vuotta lähes ilman paniikkikohtauksia, tai selvinnyt lievillä sellaisilla, mutta itse olen myös nyt raskausaikana huomannut että olen herkempi taas panikoinnille. Varsinkin alkuraskaudesta jonnekin puolenvälin yli. Nyt loppuraskaudesta on taas helpottanut. Mutta oman kokemuksen mukaan sanoisin samaa kuin auringonkukka, eli juttelusta voi olla todella iso apu, kun saa puhua ammatti-ihmisen kanssa! Tiedän että paniikkihäiriön kanssa eläminen on todella stressaavaa, ja jos se sulla liittyy nimenomaan työhön,niin rohkeasti haet vaan sairaslomaa jos siltä tuntuu. Raskausaikana täytyy ajatella ensisijaisesti itseään ja omaa hyvinvointiaan koska se kaikki heijastuu myös vauvaan. Mutta tosiaan ennenkuin mietit lääkkeitä niin pyydä päästä juttelemaan asiasta ammatti-ihmisen kanssa,luulen että sulla olo helpottuu nopeammin kuin uskotkaan!! Tsemppiä ja jaksamista!
 
Heippa Eve-lina ja muut
Minulla on ollut jo parisenkymmentä vuotta paniikkihäiriö ja sen taustalla ahdistuneisuushäiriö ja masennus. Olen joutunut syömään lääkitystä raskaudenkin aikana, mutta olen pikkuhiljaa sitä pudottanut pois. Minulle tämä keino on ollut kaikista sopivin, koska pitkäaikaislääkitystä ei ehkä kannata lopettaa "seinään". Saattaa tulla kovat vieroitusoireet ja paniikki pahana takaisin.

On aika mielenkiintoista miten tuo "paniikkihäiriö oikein reagoi raskauteen". Minulla se on oikeastaan pysynyt ihmeen hyvin aisoissa vaikka lääkitystä olenkin pudottanut ja kuvittelen, että hormonit tasaavat ja "korjaavat" luonnostaan niiden aineiden välittämistä, jotka muuten eivät "toimi toivotulla tavalla". Ja sitten toiset saavat näitä paniikkikohtauksia juuri raskauden aikana....
Minustakin sinun kannattaa hakeutua pikapikaa neuvolan kautta asiantuntijan juttusille. Yleensä tietoisuus kohtauksen syystä auttaa edes hieman ymmärtämään omaa käyttäytymistään. Ja jos tuntuu ettei työssä jaksa ja stressaa liikaa, kannattaa pohtia olisiko parempi jäädä sairaslomalle. Eihän siinä mitään hävettävää ole. Ei se ole kivaa, jos joutuu jännittämään kovasti ja olemaan tuskainen.
Lääkkeistä vielä. Kävin juuri juttelemassa neuvolassa omasta lääkistyksestäni ja huolestani kun joudun niitä syömään neuvolassa. Kovasti ovat tukeneet ja korostaneet äidin olotilojen merkitystä. Halusin tehdä itselleni "jo valmiiksi hoitosuunnitelmia" erilaisiin tilanteisiin esimerkiksi kuinka toimia jos synnyksen jälkeen paniikki iskee pahasti. ja millaisia keinoja on selvitä eteenpäin.
Toivottavasti olosi paranee ja pääset paniikin herraksi. Varmasti sitä raskauden aikana ollaan sen verran "herkillä" kaikkien näiden suurten muutosten keskellä, että kohtaukset ja "sekavat" olotilat ovat osittain ihan luonnollisiakin. Paniikkihäiriöisen kun on joskus vaikeaa hahmottaa, mikä on "normaalia" ja mikä ei...
Mutta tsemppiä ja hyviä vointeja sinulle ja muille kanssasisarille =)
 
mulla ollut masennusta n 5vuotta jota seurasi paniikkihäiriö ja paha ahdistuneisuushäiriö. pahimmillaan ahdistus oli kun synnytin kuopustani 3½v sitten :|
nyt mulla on ollut lääkitys n.3v. ja se on auttanut aika paljon. tosin välillä tuntuu,etten koskaan tästä täysin parane.. vielä kun luonne on herkkä.
hieman pelottaa uusi synnytys joka kohta edessä mutta yritän luottaa että kaikki menee hyvin. onhan mulla nyt tuo lääkitys. muuten, imettäessäkin voi syödä masennuslääkettä :)
tsemppiä masennuksesta /paniikista kärsiville, vertaistuki on iso apu!! :hug:
 
Tää menee nyt ohi aiheesta hieman, mutta kysyisin ihan pikana ilokaasusta. Eli oletteko kuulleet ilokaasun voivan laukaista paniikkikohtauksen synnytyksessä? Siis tämä tietenkin vain silloin, jos on paniikkihäiriö jo olemassa.
Minä kuulin jostain sellaisen "tiedon", mutta en todellakaan tiedä onko se totta? Pitää kysyä ensiviikolla lääkäriltä asiaa, mutta tulipahan mieleeni kysäistä teiltäkin, jotka olette joutuneet paniikki-asioiden kanssa kasvotusten.

auringonkukka ja pikkuinen rv 34+6
 
Mulla on taasen taustalla paniikkihäiriö ja sos.tilanteidenpelko.Ja alkuraskaudesta oireet nousi hetkellisesti taasen pintaan ja sain loppuraskaudenajaksi saikkua.Kummallista kyllä jo ennen raskauden puoliväliä hävisi paniikkihäiriö sekä sos.tilanteiden pelko kuin tuhka tuuleen =) eikä takaisin ole tullut synnytyksen jälkeen josta tosin on vasta 3 viikkoa.
niin ja nuihin en ole mitään lääkityksiä syönyt enään muutamaan vuoteen,pärjännyt ihan itsensä psyykkauksella kun alkaa kohtaus nostella päätään
Tuosta ilokaasu jutusta ei ainakaan mun korviin ole tullut tuommosta tietoa mutta kuulostaa ihan mahdolliselta
 
Löysin Googlella tälläisen vanhan keskustelun..

Olen syönyt paniikkihäiriöön Cipralexia jo noin 7 vuotta. Olo on ollut suurimmaksi osaksi oikein hyvä! Jos on paniikkihäiriöitä/ tuntemuksia alkanut tulla, olen tilapäisesti nostanut annosta. Nyt pitkään annos on ollut 10mg.

Raskautta olen toivonut jo vuoden verran. Olen 27v. Nyt vihdoin vajaa viikko sitten tein plussatestin! Laskujen mukaan viikkoja oli 5+3. Eli hyvin alussa, ja epävarmaa vielä on.

Arki on aika kiireistä ja stressaavaa, työ ja siinä ohella opiskelua. Aloitin ylemmän AMK:n opiskelut vasta muutama kuukausi sitten.. Opiskelu (onneksi) tapahtuu suurimmaksi osaksi etäopiskeluna. MUTTA nythän alkaa sitten tulla esille pahanolon kammo(!) ja pelko, jos tuleekin huono olo yht'äkkiä.. Vielä kun raskaudesta ei voi "julkisesti" puhua.. En oikein tiedä onko olot alkuraskaudesta vai paniikkihäiriöstä.. Pieniä pelkoja raskauden suhteen on myös tullut, "onko tämä todellista?" Tänään kuitenki päätin ottaa vähän isomman annoksen Cipralexia (15mg). Ajattelin josko käyttäisin sitä annosta nyt ainakin että päsee tämän alku- vaiheen yli. Neuvolaan en ole vielä soittanut. Olen kuitenki itsekseni päättänyt että syön lääkitystä koko raskauden ajan! ..Ei siitä voi nauttia jos joutuu pelkäämään jatkuvasti omien olojensa takia..=/

Kertokaa omia kokemuksianne lisää!
Mitä lääkityksiä olette käyttäneet?
 
Mä käytin ja käytän Sepramia 20mg paniikkihäiriöön ja olin päättänyt etten sitä raskaudenkaan ajaksi lopeta..Mulla tuota annosta nostettiin just ennen kuin tein plussatestin ja neuvolan mukaan saisi käyttää isompaankin annosta jos oma terveys sen vaatii:) Mua pelotti ihan älyttömästi mennä ekaan neuvolaan kun luulin että ne nauraa mut sieltä pihalle tai alkaa valittaa mutta siellä sanottiinkin vain että aika moni raskaana oleva niitä käyttää eikä siitä pidä tuntea syyllisyyttä.
Toinen asia mistä kysyin oli että tuleeko vauvalle ongelmia jos ei lopeta ajoissa mutta siihen neuvolasta sanottiin että tiedoissa lukee kyllä lääkityksen nimi ja tietävät sairaalassa siitä ja vastasyntyneen ongelmat voi johtua niin monesta muustakin asiasta ettei tarvitse huolehtia..
Ja vielä tähän loppuun, mua ahdisti paljon ennen sitä ekaa neuvolaa mutta sen jälkeen on ollut jo helpompaa.
 
Mulla puhkes paniikkihäiriö esikoisen syntymän jälkeen ihan puun takaa. Kuopusta kun aloin odottamaan nii lopetin kun plussa tuli tikkuun, ja hyvin meni ilman lääkkeitä. Kuopus synty syyskuussa 2010, ja oireet palas huhtikuussa 2011, ja lotin lääkkeet taas. Heinäkuussa 2011 tuli yllätysplussa tikkuun ja nyt taas ollu ilman lääkkeitä. Välillä tulee oireita, mutta koitan olla panikoimatta ja hättäntymättä etei menis siihen oravanpyörään taas.

oon ajatellu että aloitanko lääkkeet heti kun saan vauvan maailmaan, koska tiedän että jossain vaiheessa taas äityy pahaksi, ettei muu auta ku ne lääkkeet.

Tsemppiä ap:lle :heart: Meitä monta samassa junassa!
 
Hei!

Minulla todettiin paniikkihäiriö -07 ja bipo -08. Tällä hetkellä syön ainoastaan Cipralex 5mg. Lamictalin lopetin ennen raskautta lääkärin kehoituksesta, tosin myöhemmin selvisi että foolihapolla olisi voinut ehkäistä epämuodostumia (kitalaki- ja huulihalkiota) joita lamictalista on aiheutunut simpansseilla.

Cipralex on siis määrätty ensisijaisesti tähän paniikkihäiriöön mutta minulla se myös ehkäisee masennusjaksoja. Tämä on turvallisin masennus-/paniikkihäiriölääke markkinoilla tällä hetkellä. Ja lääkärini korosti juuri Cipralexin olevan, ei sen rinnakkaislääkkeen! Rinnakkaislääkkeessä on todettu paljon lääkepitoisuusheittoja jonka vuoksi sain reseptiini vaihtokieltomerkinnän.

Lääkkeitä ei tarvitse lopettaa ennen synnytystä jos sitä oikeasti tarvitsee. Tätä aivät lastenlääkärit aina hyväksy, mutta ne eivät ajattelekkaan aina odottajaa vaan lasta. Itse sain psykiatriltani luvan antaa hänen yhteystietonsa jos hoitavien lääkärien kanssa tulee lääkitykseni kanssa ongelmia, selvittäkööt asian keskenään sitte :D

Niin siis tein maanantaina plussatestin, enkä suunnittele Cipralexin poisjättämistä edelleenkään koska tarvitsen sitä! Ja lapseni tarvitsee terveen äidin :)
 

Yhteistyössä