Toggle sidebar

Panikointia (luulotauti)

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "flower"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
F

"flower"

Vieras
Oon siis ollut jo pitemmän aikaa tämmönen että pelkään sairastavani syöpää tai jotain muuta hengenvaaralllista, eikä sitä huomata ajoissa.

Nyt mulla on oikeastaan viimeisen vuoden aikana ollut vatsaoireita, varsinkin alkoholi pistää nykyään vatsan sekaisin, vaikka joisin paljon vähemmän kuin ennen. Tänään myöskin maistoin pitkästä aikaa pullataikinaa -> heti vatsa sekaisin. Ennen siis olen juonut alkoholia reippaastikin ja pullataikinaa mättänyt paljon enemmän. Olen myös sairaana jatkuvasti; aina kuumeessa tai jossain räkätaudissa. Ei ole päivää ettei nenäni olisi tukossa ja jotain paikkaa kolottaisi.

Viime vuosi on ollut stressaava, isoja elämänmuutoksia ja läheisten kuolemia 3 kpl. Tämähän voisi johtua stressistä ? Sitä olen koittanut itselleni toitottaa, mutta silti mietin vain että nyt minussa kuitenkin muhii joku katala syöpä. Minulta vietiin niin monta läheistä ihmistä että ajattelen niin että tottakai mulle vielä joku hirveä sairauskin iskee kun elämä kerta on ottanut minut silmätikukseen.

Toinen ongelmani vatsaan liittyen on se, että kun ajatukset alkaa taas lentään päässä ja tuntuu että kaikki kaatuu niskaan-> "stressikohtaus" -> samantien mahassa möyrähtää.
Viime syksynä olin uusien työkavereiden kanssa mökillä, aamulla sitten mahassa möyrähti ja melkein tuli housuun.. Siitä jäi niin paha kammo että nykyyään en uskalla olla ihmisten seurassa jos on pienikin krapula tai vähänkin mahaa nipistellyt sillä pelkään ripulia, joka taas johtaa siihen että maha menee sekaisin ihan vain noista ajatuksista.


Mikä mua vaivaa ? Voiko tää olla vain joku stressimaha ?
 
juu stressivatsalta kuulostaa. mulla ihan sama, alkoi kun olin 18 vuotias. samanlailla alkoi mulla, maha meni yhtäkkiä sekaisin ja meinasi tulla housuun sen jälkeen pelkäsin joka paikassa että tulee ripuli kohtaus ja sittenhän se maha alkaa vääntää kun panikoi, automatkat oli se pahin. nyt tätä samaa paskaa takana reilu 8 vuotta. opiskelut jääny kesken 3 kertaa, töissä en pysty käymään. olen täysin mahani orja :(

tunnen tuskasi niin hyvin. jos itellä joku pakollinen meno niin nappaan aina pari imodiumia. tää on vaikuttanu jo todella paljon mielenterveyteenkin..
 
Oih en ole siis ainoa!
Niin ja kun tämä onkin täysin vain päästä kiinni. Ja monesti tulee se olo juurikin esim automatkoilla että vähän mahaa vääntää, kohta puskeekin jo kylmänhikeä ja paniikki! Sitten kun ryntäät henkihieverissä vessaan niin kuuluu pieni prööt ja se oli siinä :D eli mitään oikeaa hätää ei edes ollut..

Tuo eka kerta kyllä niin säikäytti minutkin etten edes haluaisi enää juhlia kun pelkään vain sitä kännäysillan/krapula-aamun episodia. Ja ei varmaankaan edes alkoholi sekoita sitä mahaa mutta silloin kun se eka accident meinas käydä niin olin ollut juomassa, jäi varmaan traumoja siitä.

Tämä oikeasti rajoittaa elämää inhottavasti, nykyään olen kuitenkin ottanut tavaksi "suuttua" itselleni paniikin tullessa ettei mulla ole mikään hätänä ja hokenut että kaikki on hyvin. Tällöin massukin rauhottuu yleensä =) Mutta joskus kun iskee se kylmänhikipaniikki niin se on menoa.. Olen alkanut pelkäämään noita paniikkeja :(
 
Otan osaa, sillä mulla aivan kaamea tilanne myös! Viimiset pari vuotta pelännyt kaikkea mahdollista tautia, syöpää etenkin ja kaiken tekee kaameammaksi se, etten uskalla edes mennä lekuriin, sillä pelkään niin kovasti, mikä tuomio sieltä tulee. Kaikissa lehdissä on syöpätarinoita, ja sen lisäksi mulle tulee jostain syystä avautumaan niin tutut kuin asiakkaatkin(myyjänä olen) ja purkamaan sydäntään kertoen syövistään ja niiden levinneisyydestä. Elämä menee aivan hukkaan, kun kaiken valveillaolo-ajan mietin jokaista vihlaisua, jomotusta jne, ja ylipäänsä syöpää. Tänään taas aamusella, ennen muun perheen heräämistä, itkeä tirsutin pelkojeni takia. Käytän myös alkoholia aivan liikaa ja päivittäin, sillä se on ainut tapa, jolla relaan hetken miettimättä kuolemaa. Olen suunnitellut jo hautajaisiani, käynyt hautausmaalla katsomassa hautakiviä(sydän ois kiva) ja melkein kirjoittanut jähyväiskirjeetkin valmiiksi. Masentunut olen ollut jo kauan, mutten osaa hakeutua hakemaan apua. Tänään kuitenkin päätin, että pakko on vain nöyrtyä ja pyytää apua, sillä en selviä omin avuin tästä tilanteesta ja olen sen avun hakemisen velkaa myös perheelleni. Itkettää, ketuttaa ja olen katkera/vihainen siitä, että mun elämä meni tällä tavoin. Jos joku tule kommentoimaan, että oma valinta, niin kiitos; olen itseäni syyllistänyt jo aikojen alusta asti, joten kommenttisi ei ehkä enää osu ja uppoa, en tarvitse sitä.

Ap:lle; hae apua, jos yhtään siltä tuntuu, ettei omin avuin tilanne helpota, et ole yksin tilanteesi kanssa<3
 
Alkuperäinen kirjoittaja myötätunota;29300532:
Otan osaa, sillä mulla aivan kaamea tilanne myös! Viimiset pari vuotta pelännyt kaikkea mahdollista tautia, syöpää etenkin ja kaiken tekee kaameammaksi se, etten uskalla edes mennä lekuriin, sillä pelkään niin kovasti, mikä tuomio sieltä tulee. Kaikissa lehdissä on syöpätarinoita, ja sen lisäksi mulle tulee jostain syystä avautumaan niin tutut kuin asiakkaatkin(myyjänä olen) ja purkamaan sydäntään kertoen syövistään ja niiden levinneisyydestä. Elämä menee aivan hukkaan, kun kaiken valveillaolo-ajan mietin jokaista vihlaisua, jomotusta jne, ja ylipäänsä syöpää. Tänään taas aamusella, ennen muun perheen heräämistä, itkeä tirsutin pelkojeni takia. Käytän myös alkoholia aivan liikaa ja päivittäin, sillä se on ainut tapa, jolla relaan hetken miettimättä kuolemaa. Olen suunnitellut jo hautajaisiani, käynyt hautausmaalla katsomassa hautakiviä(sydän ois kiva) ja melkein kirjoittanut jähyväiskirjeetkin valmiiksi. Masentunut olen ollut jo kauan, mutten osaa hakeutua hakemaan apua. Tänään kuitenkin päätin, että pakko on vain nöyrtyä ja pyytää apua, sillä en selviä omin avuin tästä tilanteesta ja olen sen avun hakemisen velkaa myös perheelleni. Itkettää, ketuttaa ja olen katkera/vihainen siitä, että mun elämä meni tällä tavoin. Jos joku tule kommentoimaan, että oma valinta, niin kiitos; olen itseäni syyllistänyt jo aikojen alusta asti, joten kommenttisi ei ehkä enää osu ja uppoa, en tarvitse sitä.

Ap:lle; hae apua, jos yhtään siltä tuntuu, ettei omin avuin tilanne helpota, et ole yksin tilanteesi kanssa<3
Click to expand...

En osaa edes nimimerkkiä kirjoittaa, joten lienee levinnyt jo aivoihin mun tautini...
 
Jospa lopettaisit alkoholin käytön ja välttäisit hiivatuotteita. Vatsasi saattaisi rauhoittua.
Muutenkin kannattaisi rauhoittua kun noin oireilet, saat vaan vatsahaavan tuolla menolla.
 
[QUOTE="flower";29300531]Oih en ole siis ainoa!
Niin ja kun tämä onkin täysin vain päästä kiinni. Ja monesti tulee se olo juurikin esim automatkoilla että vähän mahaa vääntää, kohta puskeekin jo kylmänhikeä ja paniikki! Sitten kun ryntäät henkihieverissä vessaan niin kuuluu pieni prööt ja se oli siinä :D eli mitään oikeaa hätää ei edes ollut..

Mä niiiiin allekirjoitan tämän ja apuja kaipailisin itsekin. Viimeisen vuoden ajan jatkunut tämä. Lääkärillä olen käynyt, ei apuja sieltä tullut. Jokapäiväinen ahdistus mennä bussilla töihin ja takas ( 50min suuntaansa ) ja koko ajan panikoin et tuleeko huono olo, jäänkö seuraavalla pysäkillä ja odotan vähintään tunnin seuraavaa bussia keskellä ei mitään... Todella ahdistavaa.
 
[QUOTE="flower";29300531]Oih en ole siis ainoa!
Niin ja kun tämä onkin täysin vain päästä kiinni. Ja monesti tulee se olo juurikin esim automatkoilla että vähän mahaa vääntää, kohta puskeekin jo kylmänhikeä ja paniikki! Sitten kun ryntäät henkihieverissä vessaan niin kuuluu pieni prööt ja se oli siinä :D eli mitään oikeaa hätää ei edes ollut..

Tuo eka kerta kyllä niin säikäytti minutkin etten edes haluaisi enää juhlia kun pelkään vain sitä kännäysillan/krapula-aamun episodia. Ja ei varmaankaan edes alkoholi sekoita sitä mahaa mutta silloin kun se eka accident meinas käydä niin olin ollut juomassa, jäi varmaan traumoja siitä.

Tämä oikeasti rajoittaa elämää inhottavasti, nykyään olen kuitenkin ottanut tavaksi "suuttua" itselleni paniikin tullessa ettei mulla ole mikään hätänä ja hokenut että kaikki on hyvin. Tällöin massukin rauhottuu yleensä =) Mutta joskus kun iskee se kylmänhikipaniikki niin se on menoa.. Olen alkanut pelkäämään noita paniikkeja :([/QUOTE]


juu meitä mahavammaisia kyllä löytyy. tää on todella ikävä vaiva eikä siitä oikeen kehtaa edes puhua muille. mulla laukesi paniikkihäiriö tämän mahan takia. sain kauheita paniikkikohtauksia välillä, söin lääkkeitä paniikkihäiriöön mutta lopetin kun ne pisti mahan sekaisin. välillä vaan niin toivoo että saisi olla normaali...
 
Joo ja mä vielä kaiken lisäksi mietin niin vaikeasti että jos lopetan sairauksien murehtimisen ja vatvomisen niin silloin se syöpä KUITENKIN iskee juuri MINULLE, sillä elämäni olisi muuten liian helppoa. Raastava ajatusmalli..

myötätunnosta nimimerkille :

Vaikka itsekin olen luulotautinen niin jotenkin ulkopuolisena on "helppo" neuvoa toista.
Olen aivan varma että sulla on kaikki hyvin<3 Syö terveellisesti, naura, nauti elämästäsi.. Meillä jokaisella on se oma päivä milloin lähdetään, eikä kukaan lähde ennen sitä päivää. Pyristele eroon luulotaudistasi, sillä sitten 90 -vuotiaana teräsmummona istuessasi kiikkustuolissa alat katumaan sitä, ettet nuorempana uskaltanut elää täysillä pelkojesi takia!

Puhu lähimmäisillesi, sekin auttaa hurjasti ja jos ei, niin sitten ammattilaiselle :) Hän viimeistään osaa rauhoittaa sinua. Elämä kohtelee joskus kaltoin, mutta aina se kuitenkin kantaa ja asiat järjestyvät.

Huomaatteko, kuulostan aivan erilaiselta ihmiseltä auttaessani toista, mutta silti painin itse samojen ongelmien kanssa.. Hmh.. ihmismieli on outo. :o
 
[QUOTE="flower";29300622]Joo ja mä vielä kaiken lisäksi mietin niin vaikeasti että jos lopetan sairauksien murehtimisen ja vatvomisen niin silloin se syöpä KUITENKIN iskee juuri MINULLE, sillä elämäni olisi muuten liian helppoa. Raastava ajatusmalli..

myötätunnosta nimimerkille :

Vaikka itsekin olen luulotautinen niin jotenkin ulkopuolisena on "helppo" neuvoa toista.
Olen aivan varma että sulla on kaikki hyvin<3 Syö terveellisesti, naura, nauti elämästäsi.. Meillä jokaisella on se oma päivä milloin lähdetään, eikä kukaan lähde ennen sitä päivää. Pyristele eroon luulotaudistasi, sillä sitten 90 -vuotiaana teräsmummona istuessasi kiikkustuolissa alat katumaan sitä, ettet nuorempana uskaltanut elää täysillä pelkojesi takia!

Puhu lähimmäisillesi, sekin auttaa hurjasti ja jos ei, niin sitten ammattilaiselle :) Hän viimeistään osaa rauhoittaa sinua. Elämä kohtelee joskus kaltoin, mutta aina se kuitenkin kantaa ja asiat järjestyvät.

Huomaatteko, kuulostan aivan erilaiselta ihmiseltä auttaessani toista, mutta silti painin itse samojen ongelmien kanssa.. Hmh.. ihmismieli on outo. :o[/QUOTE]

Juu u; sä ot kuin mä! Mä aina osaan olla kauhean tsemppaava ja neuvoa fiksusti ja olla jalat maassa, kun on jostain muusta kyse, mutta itseni kanssa olen aivan onneton! Tuntuu koko ajan, että haluan pois itsestäni, kun en jaksa tätä tunnetilaa. Ja mulla on myös Imodeumit, ne nopeavaikutteiset; laukussa aina. Jos lähden vaikka bussilla jonnekin, pyrin olemaan syömättä, ettei ala vatsa oireilemaan ja yleensä liikunkin omalla autolla..Rajoittaa elämää aivan liikaa nämä oireet, ja olisi niin ihanaa, jos osaisi vain olla "lunkisti" ja nauttia elostaan..
 
Sama vaiva rahikaisella.

Olen nyt viimeisen vuoden aikana pelännyt sairastavani: mahasyöpää, aivokasvainta, sydänvaivoja, mielisairautta ja ehkä jotain muutakin. Välillä tilanne on niin paha, että on pakko vetää pari Buranaa että saan unesta kiinni. Muutaman kerran olen lääkärissä käynyt oireitani tutkituttamassa ja kun mitään ei ole löytynyt on ollut hieman helpompi jatkaa eteenpäin.

Olen yrittänyt itselleni toitotella, että jos jotain on oikeasti vialla niin kyllä sen sitten tuntee. Pahintahan tässä on asian paisuttelu omassa mielessään ja näin ollen epätoivotun kierteen muodostaminen. Jos asian kykenee unohtamaan ja ehkä hakemaan vertaistukea muilta, niin olo kyllä helpottuu.
 
Minulla aivan sama. Olen 18-vuotias nainen. Minulla on nyt viimeisen vuoden ollut ongelmia mahani kanssa joka päivä. Aluksi oli aamuisin pahimmat oireet, silloin join vielä kahvia ennen kuin lähdin kouluun. Lopetin kahvin juomisen ja se on hieman auttanut. Silti aina jossain kohtaa päivää vatsa alkaa kurisemaan, tulee pientä pahoinvointia ja vatsassa kiertää. Pelkään myös oksentamista.. Olin viimeksi mahataudissa 4 vuotta sitten. Aina kun tulee vähänkin huono olo alan panikoimaan. Sitten ajattelen että kohta oksennan, ja näin olo vain pahenee. Heti kun keskityn johonkin ja hetken päästä havahdun niin huomaan että huono olo on kadonnut. Opiskelen lukiossa ja joskus joudun jäämään koulusta pois tämän ongelman takia.. en kuitenkaan voisi olla sieltä paljoa pois tai muuten jään todella paljon jälkeen.. Koulussa tämä on pahimmillaan sillä pelkään että joudun juoksemaan kesken tunnin vessaan. Koulussamme vessoihin mennään ulkokautta, joten matka on melko pitkä.. Haluaisin elää normaalisti. Se joka ei tälläistä ole kokenut ei tiedä mitään tästä tunteesta!!

Mikä tähän auttaisi? Onko teillä omia kokemuksia, joilla olette saaneet oireet kuriin tai helpottaneet oloanne?
 
Lisäisin vielä.. Pahoinvointia esiintyy usein iltaisin ja öisin. Yöllä heräilen pahoinvointiin, joskus olo on todella järkyttävä, hetken päästä kuitenkin nukahdan takaisin. Joskus on mennyt jopa 2 tuntia ennen kuin olen voinut jatkaa unia.. Herään tähän joka yö. Mikään ei tunnu auttavan ja koulussakin pitäisi jaksaa olla..


Toisella sivustolla minulle suositeltiin molkosania. Onko kenelläkään kokemuksia siitä?
 

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa