V
vierailija
Vieras
Kun tein lähetystyötä Papua-Uudessa-Guineassa, tapasin heimon, jonka vanhimman kerskaus oli se, että hän söi ulosteita. Tätä ulosteensyöntiä eli koprofagiaa pidettiin merkkinä mitä suurimmasta vaatimattomuudesta ja nöyryydestä. Se oli siis heimon keskuudessa todella arvostettu hyve ja koprofagisteja pidettiin jumalten lähettäminä. On kuitenkin tärkeä ymmärtää, että tämä on todella EPÄTERVEELLINEN ja ennen kaikkea EPÄKRISTILLINEN käytäntö. Olen varma siitä, että Jumalan tahto ei ole se, että ihminen syö ulosteitaan, sillä miksi ulostetta muuten edes muodostuisi? Uloste on käytettyä, vanhaa ravintoa. Jumala on suonut meille kuitenkin ehtymättömät ravinnonlähteet, joita meidän tulee käyttää ulosteen sijaan itsemme ruokkimiseen. On tärkeää kohdistaa alkuperäiskansoihin myös valistusta tällaisten epäterveiden ja likaisten käytäntöjen kitkemiseksi. Kun he saavat puhtaan sanoman Jeesuksesta, ei kukaan enää kaipaa ulostetta ruoakseen. Synnissä ja saastassa eläminen ei ole hyve, tällainen asenne on revittävä kulttuurista kuin kulttuurista irti juurineen. Erityisen tärkeää on, ettei vaalita "jalo villi" -myyttejä eivätkä ainakaan modernin maailman kristityt ota mitään oppia esikristillisistä käytännöistä, joita lähetystyö ei ole vielä saanut täysin poistettua nykymaailmasta. Koko maailmasta on tehtävä Jumalan mielen mukainen eikä Jumalan mieleen taatusti ole ulosteiden syöminen!