Paraneeko nainen vanhetessa?

[Eron partaalla]

Moi!

Vielä kirjoitan parisuhdepalstalle, vaikka pian siirrynkin tuonne avioeropalstan puolelle.

NImittäin on tullut vahva tunne siitä että täytyy erota.
Olen aina ollut kiltti tyttö, kiltti vaimo, uskollinen ja kuuliainen (tai ainakin kuulosteleva) miehen mielialoille ja toiveille.

Nyt on tullut stoppi.

Ennen nalkutin vaivihkaa, nyt se on karannut käsistä, näen miehessä paljon vikoja. Näin ne toki ennenkin , mutta nyt en enää siedä niitä ollenkaan.
Pettämisepäilyjen jälkeen varsinkin kaikki sietokykyni meni nollille.
Miehen tavat, hänen pukeutumisensa, puhetyyli, asenteet, reaktiot, kaikki ärsyttää.

Onneksi olemme miehen kanssa onnistuneet sillä tavalla aina juttelemaan,että uskon että mitään riitoja ei tarvita.

Haluan säilyttää itsekunnioitukseni, enkä olla nalkuttaja. Haluan olla MINÄ, enkä jonkun toisen jatke.
Haluan toteuttaa jokaisella elämäni alueella minua, enkä myötäillä ketään yhtä ihmistä.

Mieheni on vanhempi, ja hänellä tämä vaihe on ollut ja on vieläkin voimakkaana, erittäin helposti ärähtelee minulle tai ei kunnioita ja kuuntele.

Sanokaa ennuste: miten entiselle kiltille vaimolle käy. Kuinka pahalta ero voi tuntua. Auttaako järki ajattelu siinä vaiheessa enää, kun muistaa myöhemmin ne hyvät hetkeet, ja kun näkee entisen miehensä kaupungilla toisen naisen kanssa? Valistaako sinkkuelämän julmuus kasvonsa minulle, ja jään lopullisesti kaipaamaan parisuhdettani?

Kumpi painaa enemmän itsenäisyys vai läheisyyden kaipuu? Tarinoita?

 

[sohvis]

Elämän viisautta ja ehkä järkevyyttä tulee vanhetessaan.Tuo että paraneeko nainen vanhetessaan,riippuu missä ikäluokassa mennään.Vanhemmalla iällä nainen ei "parane" vanhetessaan vaan vanhenee.Jos itse haluat eroon,ei se kai sinua riipaise jos näet entisen siippasi jossain kaupungilla.Jos kerran haluat erota,tee se miehesi kanssa ilman mitään turhia kommervenkkejä.Siltoja ei kannata polttaa.Tiedä vaikka sitä siltaa joskus tarviaa.Itsenäisyys alkuun tuntuu hyvältä.Kun siihen on tottunut,sitten alkaa läheisyyden kaipuu.Mistä sitten löytää mieleinen?Jos on hyvännäköinen nainen,tarjokkaista ei pulaa.Toinen asia,hyväksytkö ketään niistä.Jos pidät riman korkealla,voi läheisyyden kaipuu todella tulla läheiseksi.

 

[ilimi]

Moi!

Vielä kirjoitan parisuhdepalstalle, vaikka pian siirrynkin tuonne avioeropalstan puolelle.

NImittäin on tullut vahva tunne siitä että täytyy erota.
Olen aina ollut kiltti tyttö, kiltti vaimo, uskollinen ja kuuliainen (tai ainakin kuulosteleva) miehen mielialoille ja toiveille.

Nyt on tullut stoppi.

Ennen nalkutin vaivihkaa, nyt se on karannut käsistä, näen miehessä paljon vikoja. Näin ne toki ennenkin , mutta nyt en enää siedä niitä ollenkaan.
Pettämisepäilyjen jälkeen varsinkin kaikki sietokykyni meni nollille.
Miehen tavat, hänen pukeutumisensa, puhetyyli, asenteet, reaktiot, kaikki ärsyttää.

Onneksi olemme miehen kanssa onnistuneet sillä tavalla aina juttelemaan,että uskon että mitään riitoja ei tarvita.

Haluan säilyttää itsekunnioitukseni, enkä olla nalkuttaja. Haluan olla MINÄ, enkä jonkun toisen jatke.
Haluan toteuttaa jokaisella elämäni alueella minua, enkä myötäillä ketään yhtä ihmistä.

Mieheni on vanhempi, ja hänellä tämä vaihe on ollut ja on vieläkin voimakkaana, erittäin helposti ärähtelee minulle tai ei kunnioita ja kuuntele.

Sanokaa ennuste: miten entiselle kiltille vaimolle käy. Kuinka pahalta ero voi tuntua. Auttaako järki ajattelu siinä vaiheessa enää, kun muistaa myöhemmin ne hyvät hetkeet, ja kun näkee entisen miehensä kaupungilla toisen naisen kanssa? Valistaako sinkkuelämän julmuus kasvonsa minulle, ja jään lopullisesti kaipaamaan parisuhdettani?

Kumpi painaa enemmän itsenäisyys vai läheisyyden kaipuu? Tarinoita?

Jos soot nuinki epävarma asioostas, neuvoosin lyhyesti notta miettisit vielä ja tarkkahan.
Sanoot tuas voivas jutella miähes kans, ota nyt sitte asiakses ja puhu.

 

[ilimi]

Elämän viisautta ja ehkä järkevyyttä tulee vanhetessaan.Tuo että paraneeko nainen vanhetessaan,riippuu missä ikäluokassa mennään.Vanhemmalla iällä nainen ei "parane" vanhetessaan vaan vanhenee.Jos itse haluat eroon,ei se kai sinua riipaise jos näet entisen siippasi jossain kaupungilla.Jos kerran haluat erota,tee se miehesi kanssa ilman mitään turhia kommervenkkejä.Siltoja ei kannata polttaa.Tiedä vaikka sitä siltaa joskus tarviaa.Itsenäisyys alkuun tuntuu hyvältä.Kun siihen on tottunut,sitten alkaa läheisyyden kaipuu.Mistä sitten löytää mieleinen?Jos on hyvännäköinen nainen,tarjokkaista ei pulaa.Toinen asia,hyväksytkö ketään niistä.Jos pidät riman korkealla,voi läheisyyden kaipuu todella tulla läheiseksi.

Moon kanssas eri mieltä! Nainen paranee vanhetes jos ite lystää!
Soon aivan siittä kiinni.

 

[ulpukkKa]

Sanontakin sanoo, että ihminen on kuin viini: vanhetessaan hyvä viini paranee, huono happanee. Täsmälleen sama koskee ihmisiäkin. Jos ihminen yrittää ymmärtää elämää, olla avoin asioille, suurisydäminen, lempeä ja yrittää levittää hyvää mieltä ympärilleen, niin sellainen ihminen muuttuu vain paremmaksi vuosien myötä. Jos taas on kovin ongelmainen (esim. alkoholiongelma, läheisriippuvuus, vaikea mustasukkaisuus, väkivaltaisuus), ei edes yritä sietää asioita, on mielestään aina oikeassa, on suvaitsematon jne, niin voitte vain arvata, millainen sietämättömän äreä vanhus sellaisesta tulee.

Ihminen on sitä pitkälti, millainen hän haluaa olla. Jos tarpeeksi haluaa, niin voi muuttaa itseään vaikka kuinka. Jokainen varmasti tietää tai tuntee ihmisiä, jotka ovat onnistuneet muuttumaan hurjasti olipa se sitten silmin nähtävää (esim. alkoholistista raittiiksi, lihavasta laihaksi) tai käytökseltään muuttunut toisenlaiseksi.

AP:lle: Olet ilmeisesti vähän liian monta vuotta tehnyt asioita liikaa miestä ajatellen ja häntä miellyttääksesi. Nyt kun haluat vihdoin laittaa itsesi ykköseksi, niin et tunnu sietävän yhtään miehen käytöstä ja olet ehkä itsekin aika ymmälläsi, että missä menee se kultainen keskitie. Ehkäpä elät nyt jonkunlaista murrosikää ja kiukuttelet niistä asioista, jotka olisi pitänyt tehdä jo silloin murkkuna, kun opetellaan pitämään omista oikeuksista kiinni.

Mieti itse, että haluatko jatkaa liittoanne. Rakastaminen ja suhteen onnistuminen on tahdosta kiinni. Kysymys kuuluukin, että haluatko jatkaa elämää tämän saman miehen kanssa? Jos haluat, ryhdy toimimaan rakentavammin eikä vain arvostelemalla. Jokainen meistä (miehesikin) kaipaa hyväksyntää ja kehuja edes joskus eikä pelkkää arvostelua.

Jos päätät erota, yhteiselämänne on ohi eikä miehesi tekemiset enää kuulu sinulle. Jos eroatte, sinun pitää opetella seisomaan omilla jaloillasi omana itsenäsi. Ehkä jossain määrin roikut miehessä, etkä oikein uskalla ajatella elämää yksin ilman miestä?

 

[a p]

Kiitos vastauksista. Ongelmani on tosiaan varmasti liian myöhäinen murrosikä. Ennen nykyistä miestä oli entinen mies, ennen sitä oli lapsuus ja autoritäärinen isä.
Olen kyllästynyt. Haaveilen vapaudesta. Haaveilen siitä että minulla olisi oma tupa ja oma lupa, joku hyvä naispuolinen ystävä jonka kanssa ajelisimme pitkin maaseutua ja asiat sujuisivat. Ei olisi riitaa siitä kumpi ajaa, kysytäänkö neuvoa tai onko auto siivottu.
Haluaisin myös itse edustaa itseäni. Nyt tilanne on se että mieheni lässyttää päälle joka kerta kun tapaamme muita ihmisiä, jeesustelee ja esittää hyvää ihmistä. Olen hänen varjossaan vaikka hän ei ole yhtään minua viisaampi eikä parempi. Harmittaa myös se, että vuosien jälkeenkään mieheni ei tunne minua yhtään. Samat asiat pitää selittää uudelleen ja uudelleen, mikään ei mene eteenpäin. Taistelen kriisejä ja otan asioita puheeksi, ja aina palaamme siihen vanhaan tapaan. Mies on hiljaa ja minä puhun suhteestamme. Mies suuttuu ja vasta viikkojen päästä tajuaa, kunnes olemme taas nollapisteessä. jos suutun miehelle, hän jyrähtää minulle heti. Ei edes kuuntele loppuun. Pelkää riitoja ja puhumista, mutta siten estää kehityksen.
Ei ole huomaavaisuutta, enkä tunne itseäni naiseksi, mies ei anna minulle mitään vaimolle kuuluvaa arvostusta tai erityiskohtelua muihin naisiin nähden, joten miksi olla vaimo kun olen hänelle vain miespuolinen asuintoveri ja ruuanlaittaja. Voisin olla oma asuintoverini ja kokata itselleni, olla nainen jos huvittaa.

 

[a p]

Itsestä huolehtiminen on vaikeaa miehen kanssa eläessä. Hän ei harrasta mitään liikuntaa, hän syö vain lenkkimakkaraa suoraan paketista. Jos minä koitan elää toisin, äkkiä huomaan että talossa ei tapahdu mitään liikettä ja kukaan ei siivoa eikä tee mitään muuta kuin minä.
Rahaa ei säästy koska miehellä pitää aina olla kilo raakaa lihaa nenän edessä. Virvoitusjuomia ja kaikkea paskaa.
Minuun ne uppoavat yhtälailla, mutta en haluaisi elää ympäristössä eli ihmisen kanssa joka ei tue yrittämisen vaan epäonnistumisen ilmapiiriä, välinpitämättömyyttä, isoja pieruja, rumuutta ja lömöttäviä housunpersauksia.
Haluaisin kaikkea kaunista, ihanaa, iloista, romantiikkaa.

 

[tiivistäjä]

Nalkutus ajaa miestä kauemmas. Miten kauas mies menee on tapauskohtaista. Vaikka se siis siinä päivittäin näyttäisi normaalisti elävän ja olevan, ja antaa ymmärtää nottei nalkutus häneen vaikuta. Mutta kyllä se pikkuhiljaa syö miestä. Ja naista, nalkuttajaakin. Kuten tiedät.

Siksi nalkutuksen yhtäkkisellä tai vähittäiselläkään lopettamisella ei välttämättä ole merkitystä. Mies voi olla jo niin kaukana ettei mikään auta. Eikä se siitä sitten nalkuttamallakaan taas tule takaisin.

Kertomasi perusteella vaikuttaa siltä ettet pidä miehestäsi. Olet kyllä tottunut hänen läsnäoloonsa ja olemiseensa, etkä haluaisi jäädä yksin, taikka edes vieraampaan mieheen totuttelemaan.

Mutta rakastatko häntä pikku vikoineenkin? Pystytkö hymyilemään niille asioille jotka sinua nyt ärsyttävät? Hymyilemään, koska se on hän, hassu oma miehesi. Onko hän sama mies johon rakastuit?

Oletko ollut kiltti ja kuuliainen miestäsi miellyttääksesi vai siksi että oikeasti olet sellainen? Mieti millaiseen naiseen miehesi aikoinaan rakastui ja tykästyi. Kilttiin ja kunnolliseen vai kyntensä esissä pitävään nalkuttajaan. Sinuun vai rooliisi.

Ja mistä se nalkutus on tullut? Haluat muuttaa miestä toisenlaiseksi? Kun hän on hän, joka ilmeisesti sietää sinua tai hyväksyy sinut pikku vikoinesi ja ottaa naputuksen vastaan. Ehkä ärhentelee takaisin, koska pitää naputusta perusteettomana. Kukapa ei niin tekisi.

Vai.... onko sinulla hormonitasapaino tekemässä muutoksia jolloin pikku asiat muuttuvat isoiksi ja päinvastoin?

Eroa kannattaa miettiä varsin syviltä lähtökohdilta, eikä vain siltä kannalta että miltä nyt näyttää ja vaikuttaa, että "tähän on tultu".

Suosittelen menemään sinne ensitaapamisenne lähteille ja miettimään mistä kaikki sai alkunsa ja mitä sitten tapahtui. Tehkää se miehesi kanssa yhdessä. Kai hän on tietoinen eromietteistäsi?

Mies ja nainen muuttuu elämän aikana väistämättä. Jokainen. Parisuhteessa tärkeää on se parisuhde ja sen muuttuminen tai muuttumattomuus. Suhde ajan mittaan tiivistyy. Mies ja nainen joko lähenee, pysyy missä alkujaan olikin taikka erkanee. Miksi, sitä voi sitten kaksistaan miettiä. Ja syytä onkin, jottei murheet roiku eron jälkeenkin mukana.

 

[Jaakko 1]

Tämä Oululainen perinneruoka, veripalttua, sianlihaa ja perunoita. Kolmannella lämmityskerralla parasta.
Naisen paranemiseen en oikein jaksa uskoa...

 

[a p]

No nalkutus tulee ainakin siitä että ennen minua ei haitannut mikään.
Kysyisin niiltä jotka osaavat olla puhumatta asioista jotka häiritsevät, eli jotka eivät siten nalkuta, että mikä on vaihtoehto sanomiselle?

Onko edes tervettä niellä ajatuksensa, ja pakkorakastaa jos ei enää jaksa.
Tiedän että ajan miestä pois, mutta en mahda sille mitään. Onko mielekästä yrittää muuttua. Koska hän voisi aivan hyvin muuttua siten etttä tekee kuten sanon ja sietää nalkutuksen. Miksi sen automaaatiisesti pitäisi olla minä joka nielee kaiken mitään sanomatta, kun sanominen ja puhuminen on miulle se luontaisin tapa elää ja olla.

 

[sohvis]

Naiset mollaavat miehiä näillä sivuilla.Olen saanut käsityksen,miehet ovat epäsiistejä sottaajia,lihavia pahanhajuisia kaljanlitkijöitä.Mies ei tee mitään,nainen hoitaa kaiken.Kyllä tällastakin on,ei käy kieltäminen.Oletteko naiset koskaan peilin edessä itseänne kaunistellessanne ajatelleet omaa osuuttanne tapahtumaan?Yleensä tapahtumissa on 2 osapuolta,eiks waan?

 

[ilimi]

Tämä Oululainen perinneruoka, veripalttua, sianlihaa ja perunoita. Kolmannella lämmityskerralla parasta.
Naisen paranemiseen en oikein jaksa uskoa...

Sähä ny kumma oot josset usko.

(eiköö se ihiminenki oo jonkiinmoista veripalttua.........

 

[ilimi]

Naiset mollaavat miehiä näillä sivuilla.Olen saanut käsityksen,miehet ovat epäsiistejä sottaajia,lihavia pahanhajuisia kaljanlitkijöitä.Mies ei tee mitään,nainen hoitaa kaiken.Kyllä tällastakin on,ei käy kieltäminen.Oletteko naiset koskaan peilin edessä itseänne kaunistellessanne ajatelleet omaa osuuttanne tapahtumaan?Yleensä tapahtumissa on 2 osapuolta,eiks waan?

No joo...oiskoo mulla aika ottaa kunnia itelle mun miehen tavasta huolehtia myös itestäsä?

 

[feria]

Naiset mollaavat miehiä näillä sivuilla.Olen saanut käsityksen,miehet ovat epäsiistejä sottaajia,lihavia pahanhajuisia kaljanlitkijöitä.Mies ei tee mitään,nainen hoitaa kaiken.Kyllä tällastakin on,ei käy kieltäminen.Oletteko naiset koskaan peilin edessä itseänne kaunistellessanne ajatelleet omaa osuuttanne tapahtumaan?Yleensä tapahtumissa on 2 osapuolta,eiks waan?

Niin ja kyllähän se naisten hiustenvärjäys ja meikkikin pilaa suhteen kuin suhteen, vai mitä sohvis?

 

[a p]

Naiset mollaavat miehiä näillä sivuilla.Olen saanut käsityksen,miehet ovat epäsiistejä sottaajia,lihavia pahanhajuisia kaljanlitkijöitä.Mies ei tee mitään,nainen hoitaa kaiken.Kyllä tällastakin on,ei käy kieltäminen.Oletteko naiset koskaan peilin edessä itseänne kaunistellessanne ajatelleet omaa osuuttanne tapahtumaan?Yleensä tapahtumissa on 2 osapuolta,eiks waan?

Niin ja kyllähän se naisten hiustenvärjäys ja meikkikin pilaa suhteen kuin suhteen, vai mitä sohvis?

Niin, johtuisko tuo miesten mollaaminen ihan jostain syystä,
en jotenkin jaksa uskoa että "peiliin katsominen" on joka asiaan se ratkaisu..

Onko sohvi sinusta se, että vaikka minä olisinkin huono ja suvaitsematon ihminen, kovin oletettavaa että muuttuisin vaikka haluaisin. Eihän miehetkään usein miksikään muutu.

Aina on kyse siitä mitä nainen hyväksyy, mies toki hyväksyy kaiken naisessa, kun ei itseltäänkään vaadi mitään sellaista mitä nainen pitäisi tärkeänä.
Helppohan se on olla nalkuttamatta ja sanomatta, ja hyväksyä toinen, kun ei itse välitä mistään mitään!!! Siksi minusta siinä nyt ei ole mitään urheaa tai jaloa, että mies hyväksyy.
Kaksi osapuolta joo, Mutta entä jos vaikka vain toinen meistä oliskin se paska, tai vaikka mies olisi ensin paska ja sitten minä olen yhtä paska, niin kannattaako elää yhdessä.

Sitä minä tässä mietin. Odotin että miehetkin edes arvostaisivat sitten sitä, että olen tiedostanut oman nalkutuksen ja pohdin että päästääkö molemmat siitä vapaaksi.

Kumpaa sinä pidät sohvi parempana, sitä että peiliinkatsova nainen ei kykene lakkaamaan nalkutusta joten jättää miehen rauhaan, kuin se että jää rimpuilemaan ja molemmat ahdistuvat.

Huoh. Oikein kiukuttaa jo tuo sohvismieskin samalla lailla. Olen täysin kypsä miehiin. Valitan.

 

[miehen puolesta]

No nalkutus tulee ainakin siitä että ennen minua ei haitannut mikään...

Joo'o.

Älä sitten miestä syytä jos sinua vaivaa jokin. Se on epäreilua tiedät kai. Et sinäkään pitäisi siitä että joku purkaa vitutuksensa sinuun vain siksi että olet lähellä?

Jos et itseksesi jaksa miettiä mikä sinua vaivaa, juttele ystävillesi tai läheisillesi. Jos heistä ei ole apua tai heitä ei ole, hae apua terveyskeskuksesta tai työterveyslääkäriltä.

Miehen varmaan kuuluisi olla se tukesi ja turvasi, mutta nähtävästi suhteenne on sen verran huonoissa kantimissa että suosittelen jättämään miehen täysin rauhaan - myös nalkutukselta.

 

[lisäksi ap]

..olen kuullut tuhansia perusteluja ja neuvoja naisilta miehille päin, kuinka naisen saa tyytyväiseksi.

Miehiltä en ole kuullut YHTÄKÄÄN koskaan, kuinka naisen pitäisi toimia että mies kokisi motivaatiota yhteisiin asioihin ja puhumiseen, kompromisseihin,

ainoa mitä miehiltä kuulee on että "jätä rauhaan niin mies sitten itse tajuaa"

olen tehnyt näin, kun on formulaa tai jääkiekkoa en puhu halaistua sanaa ja annan miehen olla aivan rauhassa monestikin, en edes stressaa häntä työpäivän jälkeen millään "vaatimuksilla"..nalkutuskin on suurimmaksi osaksi miehen päässä, eli hän kokee yhdenkin sanomisen niin voimakkaasti että reaktion perusteella sama kuin olisin huutanut täyttä kurkkua koko iltapäivän, kun oikeasti vain sanon hiljaa että "voisitko"

Niin mikä se miesten osuus tässä on, onko niin että kun ei sano mitään eikä tee mitään, niin saa sillä kaiken sen viaksi jolla enemmän kiinnostaa ja joka enemmän puhuu. MIehet on sellaisia vissiin, että ne ei edes itse tiedä mitä ne haluaa, tai eivät halua mitään; kuitenkin kaikki naisen sanominen ja haluaminen on väärin

 

[miehen puolesta]

Onko hän sama mies johon rakastuit?

Oletko ollut kiltti ja kuuliainen miestäsi miellyttääksesi vai siksi että oikeasti olet sellainen?

Kun hän on hän, joka ilmeisesti sietää sinua tai hyväksyy sinut pikku vikoinesi ja ottaa naputuksen vastaan.

Vai.... onko sinulla hormonitasapaino tekemässä muutoksia jolloin pikku asiat muuttuvat isoiksi ja päinvastoin?

Olekko miettiny?

 

[a p]

No nalkutus tulee ainakin siitä että ennen minua ei haitannut mikään...

Joo'o.

Älä sitten miestä syytä jos sinua vaivaa jokin. Se on epäreilua tiedät kai. Et sinäkään pitäisi siitä että joku purkaa vitutuksensa sinuun vain siksi että olet lähellä?

Jos et itseksesi jaksa miettiä mikä sinua vaivaa, juttele ystävillesi tai läheisillesi. Jos heistä ei ole apua tai heitä ei ole, hae apua terveyskeskuksesta tai työterveyslääkäriltä.

Miehen varmaan kuuluisi olla se tukesi ja turvasi, mutta nähtävästi suhteenne on sen verran huonoissa kantimissa että suosittelen jättämään miehen täysin rauhaan - myös nalkutukselta.

Joo ymmärrän, mutta tarkoitin tuolla lauseella lähinnä että ennen ei ollut mitta niin täynnä että sanomiskynnys olisi ylittynyt. Mutta no joo.

 

[a p]

Onko hän sama mies johon rakastuit?

Oletko ollut kiltti ja kuuliainen miestäsi miellyttääksesi vai siksi että oikeasti olet sellainen?

Kun hän on hän, joka ilmeisesti sietää sinua tai hyväksyy sinut pikku vikoinesi ja ottaa naputuksen vastaan.

Vai.... onko sinulla hormonitasapaino tekemässä muutoksia jolloin pikku asiat muuttuvat isoiksi ja päinvastoin?

Olekko miettiny?

Joo olen ja lääkärissä on hormoonit katottu ei ole mitään muuta kuin stressihormoonia koko pötsi täynnänsä.

 

[miehen puolesta]

..olen tehnyt näin, kun on formulaa tai jääkiekkoa en puhu halaistua sanaa ja annan miehen olla aivan rauhassa monestikin, en edes stressaa häntä työpäivän jälkeen millään "vaatimuksilla"..nalkutuskin on suurimmaksi osaksi miehen päässä, eli hän kokee yhdenkin sanomisen niin voimakkaasti että reaktion perusteella sama kuin olisin huutanut täyttä kurkkua koko iltapäivän, kun oikeasti vain sanon hiljaa että "voisitko"

Tuohan on ihan oikein paitsi että teit sen mitä jo hoksasitkin eli pyysit "voisitko".

Niin mikä se miesten osuus tässä on, onko niin että kun ei sano mitään eikä tee mitään, niin saa sillä kaiken sen viaksi jolla enemmän kiinnostaa ja joka enemmän puhuu. MIehet on sellaisia vissiin, että ne ei edes itse tiedä mitä ne haluaa, tai eivät halua mitään; kuitenkin kaikki naisen sanominen ja haluaminen on väärin

Naiset ei osaa olla hiljaa eikä antaa rauhaa. Oikeasti. Kaiken pitää olla suorittamista, tekemistä, sanomista tai osoittamista. Aktiivista toimintaa.

Eikä nainen tajua että mies rakastaa ihan yhtä paljon vaikka olisi hiljaa ja tekisi jotain ihan muuta.

Jatkuva roikkuminen on rasittavaa. Se voi olla mitä tahansa kontaktinhakua ei yksin fyysista halailua ja kiehnäämistä.

Naiset aina sanoo ne tarvii omaakin aikaa ja mies antaa naisen ottaa aikansa.

Miksi nainen haluaa kontrolloida milloin nainen antaa miehelle omaa aikaa?

Sinä olet kaiketi jo omat ongelmakohtasi löytänytkin että sikälis tässä ei ole enää palojn sanomista. Kyllähän se harmittaa jos on monta vuotta jonkun kanssa elänyt ja sitten tajuaa että se oli surkeaa loppupeleissä.

Jos sun olo paranee miestä sättimällä, pura vaan tänne mieltäsi mutta älä kaada sitä miehen niskaan.

 

[semmosen kuvan]

Että jos naisilla olisi munat omasta takaa, niin miestä ei tarvittaisi mihinkään.

 

[käkikellotar]

Että jos naisilla olisi munat omasta takaa, niin miestä ei tarvittaisi mihinkään.

menes kattoon esim lapin lomakeskuksiin...munahaukkoja piisaa!

 

[a p]

Olen tainnut ratkaisuni tehdä. En vain jaksa enää. Tai nyt ei ole edes sitä tunnetta että olisi paha olla...on vain unelmia ja suunnitelmia.
Toisaalta tiedän että yksinollessa kaipaa suhdetta, suhteessa kaipaa yksinoloa.
Ikävä että toisen kanssa eläminen on niin hankalaa että pitää sen takia olla yksin...

pitää varmaan tässä mennä lääkäriin ja katsoa peiliin ja mennä itseen. Jep. Luulen että tulos on silti sama. Lääkäri määrää rauhan miehestä, peili sanoo että mene kampaajalle ja itse sanoo että tervetuloa tänne itseen, vihdoinkin.

 

[Masokisti...]

Ukolle, että sulla on pieni muna, joka seisoo harvoin...se sattuu.