H
"hippi"
Vieras
Kehysneuvotteluissa on esillä ajatus lyhentää kotihoidon tuki kahteen vuoteen. Tämä koskee lehtitietojen mukaan 9 000 lasta, jotka siis halutaan päivähoitoon ja vanhemmat töihin ja maksamaan veroja. Monessa lehdessä on ihmetelty, aikooko valtio säästää vai lisätä menoja lyhentämällä kotihoidon tukea. Asia on monitahoinen.
Välitön laskelma osoittaisi, että kotihoidontuen lyhentäminen lisää ainakin kuntien menoja. Kotihoidon tuki on noin 300 euroa ja alle kolmivuotiaan päivähoidon kulut vähän laskijasta riippuen 1200 euroa. Vaikka Kela hoitaa kotihoidon tuen maksatuksen, se on kunnan maksamaa rahaa. Jotta maksaisi kunnallisveroa 900 euroa, pitäisi tienata lähes 5000 euroa. Tämä ylittää selvästi nuoren henkilön, joka on 95 prosenttisesti nainen, keskipalkan. Asia ei ole näin yksinkertainen, mutta kannattaa panna muistiin, että kunnalle tulee selvästi tappiota.
Kun otetaan huomioon valtion saamat verotulot, kannattavuusraja on noin 3300 euroa. Tämän mukaan toimenpide tuottaisi julkiselle taloudelle välittömästi laskien tappiota, koska nuori, 95 prosenttisesti nainen ansaitsee keskimäärin vähemmän. Vielä tappiollisemmaksi asia tulee, kun otetaan huomioon, että kotihoidon tuen valitsevat todennäköisemmin huonossa työmarkkina-asemassa olevat, kun taas korkeapalkkaiset ja uratietoiset panevat lapsensa varsin varhain päivähoitoon. On joukossa kyllä myös varakkaita perheitä, joissa mies ansaitsee hyvin ja vaimo on jäänyt kotiäidiksi. Kun otetaan huomioon myös välilliset verot, rajapalkka laskee jonkin verran. Joku haluaisi ottaa huomioon myös päivähoitohenkilökunnan maksamat verot, mutta silloin hän joutuisi olettamaan, että päivähoidossa on väkeä, jolle kansantalous ei löytäisi muuta tehtävää.
Ei siis säästölaki, mutta ei lopulta maksa kovin palon. Entä vaikutus kestävyysvajeeseen, siis julkisen talouden pitkän aikavälin tasapainoon?
On kaikki syyt olettaa, että pitkä kotihoitojakso heikentää kotiin jäävän urakehitystä ja vaikuttaa hänen tuloihinsa ja siis hänen maksamiinsa veroihin. Tämä on varmasti totta ja sen merkitys on suuri. Tosin seikan merkitystä heikentää valikoituminen. Urakehitykselle on merkitystä koulutetussa keskiluokassa, mutta vähemmän valintamyymälän kassalle. Koulutetut panevat jo nyt taaperonsa nuorina päivähoitoon.
Jos vanhemmille raivattaisiin lainsäädännössä tilaa taloudellisesti kannattavalle osapäivätyölle ja osapäivähoidolle, hankkeesta varmaankin tulisi kestävyysvajeen kannalta selvästi edullinen.
Kotihoidontukikauden lyhentämisen puolesta on esitetty, että naisen työttömyysriski kasvaa, mitä pidempään hän on ollut kotihoidon tuella. Tämä on täysi nollatutkimus. Jotta voisi joutua työttömäksi kotihoidontukijakson jälkeen, on täytynyt olla työtön myös ennen kotihoitojakson alkua. Jos kotihoidontuen aikana hakee töitä eikä saa, pysyy kotihoidontuella. Tai pysyi. Nyt kun perusturvaa nostettiin ja kotihoidontukea ei nostettu, ennustan, että kotihoidontukijaksot lyhenevät ja niiltä siirrytään mahdollisimman aikaisin työmarkkinatuelle. Silloin voi panna lapsen ilmaiseksi päivähoitoon, jossa tämä saa kolme ateriaa. Tämä voi mullistaa luvut.
Mutta palatkaamme siihen, että kunnan kannalta tämä on varmasti tappiollinen. En ole juristi, mutta luulen, ettei valtio voi kieltää kuntaa maksamasta kotihoidon tukea, vaikka ei siihen käskisikään. Käyköhän tässä niin, että kunnat jatkavat kotihoidon tuen maksamista kolmeen vuoteen säästääkseen omia rahojaan ja viis veisaavat valtion verotuloista tai kestävyysvajeista. Miksi ei saman tien nelivuotiaiksi? Koska kolme vuotta täyttäessään lapsi muuttuu asetuksen mukaan välittömästi helppohoitoisemmaksi ja tarvitsee ja tulee siksi paljon halvemmaksi kuin edellisenä päivänä.
Jos kotihoidontukea valtion puolelta lyhennetään, lyhenee myös oikeus säilyttää työpaikka. Kuntien piraattituki ei työpaikan säilyttämiseen varmaankaan oikeuttaisi. Niinpä kuntien piraattina jatkama kotihoidontuki voikin maksimoida julkisen talouden tuloksen. Ne, joilla on työpaikka, usutetaan töihin ja joilla ei ole ja joilla se mahdollinen työpaikka olisi pienipalkkainen, jatkavat kotihoidon tuella, erityisesti siis vähän koulutetut yksinhuoltajat.
Paitsi että juuri kestävyysvajeen kannalta nuo kotiin jäävät yksihuoltajat ovat pahin asia. Heidän työllistymisennusteensa heikkenee olennaisesti kotihoitojakson pidentyessä. Moni heistä jatkaa kotihoitoa lapsen täytettyä kolme vuotta, koska pienten lasten yksihuoltajaa työvoimaviranomaiset eivät kursseilla kiusaa.
Varsin monimutkainen juttu, jossa tutkimustiedosta ei ole apua totuuden etsinnässä. Omien väitteittensä tueksi kaikki voivat marssittaa sopivasti puutteellisia tutkimuksia.
Muuten olen sitä mieltä, että ei pitäisi asettaa omia elämänarvojaan normiksi toisten elämänvalinnoille. -soininvaara
Välitön laskelma osoittaisi, että kotihoidontuen lyhentäminen lisää ainakin kuntien menoja. Kotihoidon tuki on noin 300 euroa ja alle kolmivuotiaan päivähoidon kulut vähän laskijasta riippuen 1200 euroa. Vaikka Kela hoitaa kotihoidon tuen maksatuksen, se on kunnan maksamaa rahaa. Jotta maksaisi kunnallisveroa 900 euroa, pitäisi tienata lähes 5000 euroa. Tämä ylittää selvästi nuoren henkilön, joka on 95 prosenttisesti nainen, keskipalkan. Asia ei ole näin yksinkertainen, mutta kannattaa panna muistiin, että kunnalle tulee selvästi tappiota.
Kun otetaan huomioon valtion saamat verotulot, kannattavuusraja on noin 3300 euroa. Tämän mukaan toimenpide tuottaisi julkiselle taloudelle välittömästi laskien tappiota, koska nuori, 95 prosenttisesti nainen ansaitsee keskimäärin vähemmän. Vielä tappiollisemmaksi asia tulee, kun otetaan huomioon, että kotihoidon tuen valitsevat todennäköisemmin huonossa työmarkkina-asemassa olevat, kun taas korkeapalkkaiset ja uratietoiset panevat lapsensa varsin varhain päivähoitoon. On joukossa kyllä myös varakkaita perheitä, joissa mies ansaitsee hyvin ja vaimo on jäänyt kotiäidiksi. Kun otetaan huomioon myös välilliset verot, rajapalkka laskee jonkin verran. Joku haluaisi ottaa huomioon myös päivähoitohenkilökunnan maksamat verot, mutta silloin hän joutuisi olettamaan, että päivähoidossa on väkeä, jolle kansantalous ei löytäisi muuta tehtävää.
Ei siis säästölaki, mutta ei lopulta maksa kovin palon. Entä vaikutus kestävyysvajeeseen, siis julkisen talouden pitkän aikavälin tasapainoon?
On kaikki syyt olettaa, että pitkä kotihoitojakso heikentää kotiin jäävän urakehitystä ja vaikuttaa hänen tuloihinsa ja siis hänen maksamiinsa veroihin. Tämä on varmasti totta ja sen merkitys on suuri. Tosin seikan merkitystä heikentää valikoituminen. Urakehitykselle on merkitystä koulutetussa keskiluokassa, mutta vähemmän valintamyymälän kassalle. Koulutetut panevat jo nyt taaperonsa nuorina päivähoitoon.
Jos vanhemmille raivattaisiin lainsäädännössä tilaa taloudellisesti kannattavalle osapäivätyölle ja osapäivähoidolle, hankkeesta varmaankin tulisi kestävyysvajeen kannalta selvästi edullinen.
Kotihoidontukikauden lyhentämisen puolesta on esitetty, että naisen työttömyysriski kasvaa, mitä pidempään hän on ollut kotihoidon tuella. Tämä on täysi nollatutkimus. Jotta voisi joutua työttömäksi kotihoidontukijakson jälkeen, on täytynyt olla työtön myös ennen kotihoitojakson alkua. Jos kotihoidontuen aikana hakee töitä eikä saa, pysyy kotihoidontuella. Tai pysyi. Nyt kun perusturvaa nostettiin ja kotihoidontukea ei nostettu, ennustan, että kotihoidontukijaksot lyhenevät ja niiltä siirrytään mahdollisimman aikaisin työmarkkinatuelle. Silloin voi panna lapsen ilmaiseksi päivähoitoon, jossa tämä saa kolme ateriaa. Tämä voi mullistaa luvut.
Mutta palatkaamme siihen, että kunnan kannalta tämä on varmasti tappiollinen. En ole juristi, mutta luulen, ettei valtio voi kieltää kuntaa maksamasta kotihoidon tukea, vaikka ei siihen käskisikään. Käyköhän tässä niin, että kunnat jatkavat kotihoidon tuen maksamista kolmeen vuoteen säästääkseen omia rahojaan ja viis veisaavat valtion verotuloista tai kestävyysvajeista. Miksi ei saman tien nelivuotiaiksi? Koska kolme vuotta täyttäessään lapsi muuttuu asetuksen mukaan välittömästi helppohoitoisemmaksi ja tarvitsee ja tulee siksi paljon halvemmaksi kuin edellisenä päivänä.
Jos kotihoidontukea valtion puolelta lyhennetään, lyhenee myös oikeus säilyttää työpaikka. Kuntien piraattituki ei työpaikan säilyttämiseen varmaankaan oikeuttaisi. Niinpä kuntien piraattina jatkama kotihoidontuki voikin maksimoida julkisen talouden tuloksen. Ne, joilla on työpaikka, usutetaan töihin ja joilla ei ole ja joilla se mahdollinen työpaikka olisi pienipalkkainen, jatkavat kotihoidon tuella, erityisesti siis vähän koulutetut yksinhuoltajat.
Paitsi että juuri kestävyysvajeen kannalta nuo kotiin jäävät yksihuoltajat ovat pahin asia. Heidän työllistymisennusteensa heikkenee olennaisesti kotihoitojakson pidentyessä. Moni heistä jatkaa kotihoitoa lapsen täytettyä kolme vuotta, koska pienten lasten yksihuoltajaa työvoimaviranomaiset eivät kursseilla kiusaa.
Varsin monimutkainen juttu, jossa tutkimustiedosta ei ole apua totuuden etsinnässä. Omien väitteittensä tueksi kaikki voivat marssittaa sopivasti puutteellisia tutkimuksia.
Muuten olen sitä mieltä, että ei pitäisi asettaa omia elämänarvojaan normiksi toisten elämänvalinnoille. -soininvaara
