Paras tuki miehelle?

[annarouva]

Mieheni on pikkuhiljaa tukevoitunut vatsastaan, ja murehtii asiaa, muttei oikein tee asialle mitään. Lääkäri on sanonut, että 10kg olisi hyvä pudottaa.

Olen kehunut häntä edelleen seksikkääksi, muttei kai hän sitä oikein usko, kun noin kysyttäessä vastaan (mutta en vain silloin), ja kun itse ei ulkomuodostaan pidä. Lääkärin kommentit kaihertavat, kiristyvät vaatteet antavat välitöntä palutetta... Minusta tuntuu myös, että hän syö paljon johonkin henkiseen tyhjyyteen, kun hän katsoo myös paljon televisiota ja tuntee siitäkin huonoa omaatuntoa. Työrintamalla hän on erittäin kunnianhimoinen ja saa työstään hyvää palautetta, harrastaa golfia ja sählyä epäsäännöllisesti, ja yleensä innostuu helposti kun muut järjestävät aktiivista ohjelmaa - eihän siis täysi "slob" siis ole. Mutta joku oma sisäinen draivi puuttuu...? No hmmm, niin se varmaan puuttuu kaikilla epäonnistuvilla laihduttajilla...

Tiedän omasta kokemuksesta, että oma paino lähti pysyvästi laskuun, kun aloin syömään vain fyysiseen nälkääni, valitsin monipuolisesti ravitsevia ja maistuvia tuotteita - rupesin ikään kuin kohtelemaan ruumistani hyvin. Mutta miten miestä olisi parasta kannustaa, mikä voisi motivoida - onko ideoita, kokemuksia?

 

[okokok]

Mutta miehethän eivät ikinä kyseenalaista omaa viehättävyyttään. Miehet eivät ole kauneusihanteiden uhreja. Naiset sensijaan valittavat tisseistään ja painostaan.

Sano miehellesi että hänen pitäisi olla tyytyväinen itseensä sellaisena kuin on. Ja että varmasti hänellä isommat tissit, kuin monella monella naisella.

 

[ärri]

Minun kehoni lähetti juuri signaaleja, että se kaipaa suklaa-minttujäätelöä.

 

[annarouva]

Minun kehoni lähetti juuri signaaleja, että se kaipaa suklaa-minttujäätelöä.

Helsingin jäätelötehtaan minttusuklaajäde on muuten tosi hyvää, söin eilen pallon...

Eivätkö ellien miehillä tai täällä kirjoittavilla miehillä ole mitään vinkkejä tarjota? Miten vaimo voisi parhaiten kannustaa niin ettei se ärsyttäisi, syyllistäisi, masentaisi miestä? Tai miten teitä arvon naiset voisi mies kannustaa, jos tuntisitte, että pitäis "oikeasti" (=kun lääkärikin on sitä mieltä ja haluaisi tätä suositusta noudattaa) laihduttaa, mutta ette oikein saa aikaiseksi...?

Hmmm, tai ehkä minun pitäisi kirjoittaa tuonne kilot kuriin-palstalle, vai mikä se nyt olikaan...

 

[Ongelma on]

siinä, että miestään kannustava vaimo on aikas outo lintu näillä leveyspiireillä.
Kun katsot tuosta sinkkupalstaklta, niin miesten ällötyksistä on kertynyt jo kilometrin mittainen ketju.
Miehetkään ei pysty auttamaan, koska tukea ei juuri ole herunut.

 

[pyyhi]

Mieheni on pikkuhiljaa tukevoitunut vatsastaan, ja murehtii asiaa, muttei oikein tee asialle mitään. Lääkäri on sanonut, että 10kg olisi hyvä pudottaa.

Olen kehunut häntä edelleen seksikkääksi, muttei kai hän sitä oikein usko, kun noin kysyttäessä vastaan (mutta en vain silloin), ja kun itse ei ulkomuodostaan pidä. Lääkärin kommentit kaihertavat, kiristyvät vaatteet antavat välitöntä palutetta... Minusta tuntuu myös, että hän syö paljon johonkin henkiseen tyhjyyteen, kun hän katsoo myös paljon televisiota ja tuntee siitäkin huonoa omaatuntoa. Työrintamalla hän on erittäin kunnianhimoinen ja saa työstään hyvää palautetta, harrastaa golfia ja sählyä epäsäännöllisesti, ja yleensä innostuu helposti kun muut järjestävät aktiivista ohjelmaa - eihän siis täysi "slob" siis ole. Mutta joku oma sisäinen draivi puuttuu...? No hmmm, niin se varmaan puuttuu kaikilla epäonnistuvilla laihduttajilla...

Tiedän omasta kokemuksesta, että oma paino lähti pysyvästi laskuun, kun aloin syömään vain fyysiseen nälkääni, valitsin monipuolisesti ravitsevia ja maistuvia tuotteita - rupesin ikään kuin kohtelemaan ruumistani hyvin. Mutta miten miestä olisi parasta kannustaa, mikä voisi motivoida - onko ideoita, kokemuksia?

Kuulostaa siltä, että miehesi on miellyttäjä-luonne. Työnarkomaanit aina on: marttyyreja ja itsetuhoisia.

NOh, mies on kuitenkin mies eikä nainen. Joskus naisen "lohtu" tekee miehen tuntemaan itsensä entistäkin heikommaksi, kun jopa naiset alkavat silittelemään päätä kun ei iso mies pärjää.

Ja iso mies pärjää: jos iso mies ei pärjää itsekseen niin heitä pellolle mokoma mamman poika.

 

[pit.]

Miten olisi tälläinen linja: toteat miehelle, että haluiaisit kotoa löytyvän vain terveellistä naposteltavaa, ettet itse joudu kiusaukseen popsia herkkua. Sovitte yhdessä, ettei kaupasta osteta mitään nameja.

Jos miehesi syö kasviksia, tee hänelle/tehkää yhdessä kulhollinen vihannestikkuja ja kermaviilidippiä teevee-naposteltavaksi.

Houkuttele miehesi harrastamaan kanssasi säännöllisesti liikuntaa. Käytä tekosyynä, että sinä haluaisit ruveta kävelemään pitkiä lenkkejä ja pyydät häntä seuraksi.

Esteettisessä mielessä tuskin on haittaa laihtuu miehesi tai ei. Lisäksi tuli mieleen, että onkohan lääkäri arvioinut laihtumisen tarpeen realistisesti. Isokokoisilla miehillä joilla on lihaksia, nuo BMI-arvot eivät pidä paikkaansa. Nykytutkimusten mukaan vyötäröllä näkyvä rasva on vähemmän vaarallista kuin sisäelinten ympärille kertynyt rasva. Eron pystyy toteamaan esim niin, että jos vatsa on pinkeä ja pullea, eikä siitä saa otetta, niin asia on vakavampi, kuin jos kyseessä on jenkkakahvat tyyppinen ilmiö.Tästä oli Suomen kuvalehdessä ansiokas artikkeli kesällä.

 

[ex yh]

Miten olisi tälläinen linja: toteat miehelle, että haluiaisit kotoa löytyvän vain terveellistä naposteltavaa, ettet itse joudu kiusaukseen popsia herkkua. Sovitte yhdessä, ettei kaupasta osteta mitään nameja.

Jos miehesi syö kasviksia, tee hänelle/tehkää yhdessä kulhollinen vihannestikkuja ja kermaviilidippiä teevee-naposteltavaksi.

Houkuttele miehesi harrastamaan kanssasi säännöllisesti liikuntaa. Käytä tekosyynä, että sinä haluaisit ruveta kävelemään pitkiä lenkkejä ja pyydät häntä seuraksi.

Esteettisessä mielessä tuskin on haittaa laihtuu miehesi tai ei. Lisäksi tuli mieleen, että onkohan lääkäri arvioinut laihtumisen tarpeen realistisesti. Isokokoisilla miehillä joilla on lihaksia, nuo BMI-arvot eivät pidä paikkaansa. Nykytutkimusten mukaan vyötäröllä näkyvä rasva on vähemmän vaarallista kuin sisäelinten ympärille kertynyt rasva. Eron pystyy toteamaan esim niin, että jos vatsa on pinkeä ja pullea, eikä siitä saa otetta, niin asia on vakavampi, kuin jos kyseessä on jenkkakahvat tyyppinen ilmiö.Tästä oli Suomen kuvalehdessä ansiokas artikkeli kesällä.

Painonhallinta neuvoja voi tosiaan kysellä Ellien Kilot kuriin ja Tsemppi palstalta.

Sain eilen tyttären lahjoittamat farkut jalkaan. Pyöräily vesisateessa takakumi puoleksi tyhjänä sujui hyvin Kierrätyskeskukseen.

Loput lomapäivät pidän laihdutuskuuria. Olen muutaman päivän yksin. En käy Alepassa vaikka maito on loppu.

Pakastteessa on litra kermajäätelöä. Kaapissa erittäin herkullisiä herkkupusseja.
Pysyn niistä erossa.

Lidl reissulla katselin herkkuhyllyjä, mutta ostin vain pakastemansikoita. 400 gr pussi maksoi vain euron.

Eikö ap:n miehellä ole työpaikkaterveydenhuoltoa. Tasavuositarkastuksessa puhutaan myös painonhallinnasta.

Istumatyö ja pitkä työmatka liikennevälineissä on minun kurimus. Muistelen aina kaiholla elämää ex-lähiössä. Työpaikka oli nurkan takana enkä silloin roikkunut netissä.

Vaatii itsekuria käydä töissä korvessa ja istua väsyneenä ja nälissään julkisissa.
Hedelmäsokeri kuulema on hyväksi. Ajattelin siirtyä siihen lähiaikoina.

 

[annarouva]

Miten olisi tälläinen linja: toteat miehelle, että haluiaisit kotoa löytyvän vain terveellistä naposteltavaa, ettet itse joudu kiusaukseen popsia herkkua. Sovitte yhdessä, ettei kaupasta osteta mitään nameja.

Jos miehesi syö kasviksia, tee hänelle/tehkää yhdessä kulhollinen vihannestikkuja ja kermaviilidippiä teevee-naposteltavaksi.

Houkuttele miehesi harrastamaan kanssasi säännöllisesti liikuntaa. Käytä tekosyynä, että sinä haluaisit ruveta kävelemään pitkiä lenkkejä ja pyydät häntä seuraksi.

Esteettisessä mielessä tuskin on haittaa laihtuu miehesi tai ei. Lisäksi tuli mieleen, että onkohan lääkäri arvioinut laihtumisen tarpeen realistisesti. Isokokoisilla miehillä joilla on lihaksia, nuo BMI-arvot eivät pidä paikkaansa. Nykytutkimusten mukaan vyötäröllä näkyvä rasva on vähemmän vaarallista kuin sisäelinten ympärille kertynyt rasva. Eron pystyy toteamaan esim niin, että jos vatsa on pinkeä ja pullea, eikä siitä saa otetta, niin asia on vakavampi, kuin jos kyseessä on jenkkakahvat tyyppinen ilmiö.Tästä oli Suomen kuvalehdessä ansiokas artikkeli kesällä.

Hmmm, kyllä me itse asiassa kotona aika terveellisesti molemmat syödään. Ongelma tulee, kun hänelle on hyvää ruokaa tarjolla muualla, sitä pitää aina ottaa paljon, ja näitä tilaisuuksia on paljon. En haluaisi olla myöskään "äiti" kertomassa, että eiköhän tuo jo riitä. Täytyy miettiä.

Yhteisliikuntaa olenkin joskus ehdotellut, pitääpi ehdottaa lisää, varsinkin kun en itsekään liiku tarpeeksi. Uskon kuitenkin, että laihtumisen ja painonhallinnan salaisuus on liikunnan sijaan "ruokasuhteen" muutos, ja tämä on hankalampi homma. Jotenkin tuntuu, että muutos pitäisi tapahtua ensin henkisellä puolella, ja tähän oivallukseen tarvitaan jotain ystävällismielistä "miehen manipulointia". Tai ehkä teen asiasta liian vaikean, mutta itse kuitenkin koin tietynlaisen perustavanlaatuisen oivalluksen, josta ekassa viestissäni puhuin, ja sen jälkeen ei ole tarvinnut painoa juuri miettiä.

En tiedä mihin lääkäri perusti laihtumissuosituksensa, mutta veikkaan kyllä sitä BMI:tä. Täytyy kaivaa tuo Suomen kuvalehti vaikka kirjastosta... Kiitos pohdinnoista! Lähdetään tästä juuri mökille, joten haastava grilliympäristö on tiedossa.

 

[annarouva]

Miehetkään ei pysty auttamaan, koska tukea ei juuri ole herunut.

Ajattelin, että ainakin jotkut miehet osaisivat auttaa juuri siksi, että ovat kaivanneet jotain muuta "tukea" kuin ovat saaneet.

 

[annarouva]

Kuulostaa siltä, että miehesi on miellyttäjä-luonne. Työnarkomaanit aina on: marttyyreja ja itsetuhoisia.

NOh, mies on kuitenkin mies eikä nainen. Joskus naisen "lohtu" tekee miehen tuntemaan itsensä entistäkin heikommaksi, kun jopa naiset alkavat silittelemään päätä kun ei iso mies pärjää.

Ja iso mies pärjää: jos iso mies ei pärjää itsekseen niin heitä pellolle mokoma mamman poika.

Öh, olipahan erikoisia oletuksia, mutta kertonevat omasta taustasi ja kokemuksistasi (no, luonnollisestikin). Mieheni ei ole työnarkomaani, marttyyri taikka itsetuhoinen. Kannustaminen on ainakin meillä eri asia kuin ylenkatseinen tai säälivä "lohtu", ja mies pärjää mainiosti ilman minua.

Yhdessä kuitenkin olemme siksikin, että henkisellä puolella tarvitsemme toisiamme ja haluamme osoittaa rakkauttamme myös tukemalla silloin kuin ollaan heikkoja. Tämä jokseenkin mitätön 10 kilon "ylipaino" ei nyt ehkä ole niitä suhteemme traagisimpia hetkiä jolloin minä häntä urheasti rohkaisen voittamaan elämän karikot, kunpahan nyt tuli mieleen pahempien kriisien puutteessa, että mitenkä sitä osaisi olla, ettei vaikuttaisi nalkuttajalta tai besserwisseriltä, ja auttaisi miestä hänen - vielä hieman konkretian osalta hakusessa olevissa - tavoitteissaan.

 

[Inhorealisti1]

Kaikki miespuoliset sukulaiseni ovat lihavia ja pikkusiskonikin painaa enemmän kuin minä. Geeneistä johtuen olen aina kiinnittänyt huomiota syömiseeni.

Ensinnäkin liikunta on toki hyväksi terveydelle, mutta sillä ei laihdu. Yhden viinerin sisältämän kalorimäärän kuluttamiseksi täytyy jo kävellä tuntikausia. Toisaalta kuntoillessa on muuta tekemistä kuin syöminen.

Oleellinen osa omaa painonhallintaani on ruoan punnitseminen. Teen tavallista kotiruokaa ja pakastan sen annospurkeissa. Silmäni kun aina söisivät enemmän kuin mahani oikeastaan vetäisikään. Toisekseen pakastimen avulla ei tarvitse syödä samoja ruokia peräkkäisinä päivinä ja mikä tärkeintä, ei tule syötyä kalliita ja lihottavia pikaruokia.

Jospa miehen saisi innostumaan jostain uudesta harrastuksesta? Se veisi ajatukset pois ruoasta.

 

[pit.]

Olette oikeassa, kyllä ruokailutottumuksilla on suurempi rooli painonhallinnassa, liikunta vaan lähinnä tukee tavoitteisiin pääsyä. Liikunta kuitenkin lisää kivasti perusaineenvaihduntaa ja hillitsee ruokahalua. Kuten lisäksi Inhorealisti totesi, niin pitää myös poissa jääkaapilta

Sekä oma kokemus että muilta kuultua aiheesta on, että lääkärit tuijottavat todella paljon BMI:tä, eivätkä ollenkaan huomio lihaksen osuutta kropassa, mikä paljon urheilevilla miehillä saattaa olla huomattava.

Tuo ilmeisesti edustustilaisuuksissa syöminen, tarkoittaa tietysti sitä, että olet täysin oikeassa siinä, että motivaation pitää lähteä miehestä iitsestään.

Tässä pieni katkelma mainitsemastani artikkelista.
http://www.suomenkuvalehti.fi/sk-netti/terveys-ja-tiede/terveys/vaarallinen-kumpu.aspx

 

[jojopainoinen]

Ala itse näyttää paremmalta,niin miehesi pelästyy että joku nappaa sinut ja alkaa panostamaan ulkonäköönsä painoonsa ihan omasta halustaan.

Tai etsi sille salarakas, se laihduttaa myös.

 

[Miia8]

Minä en kyllä tiedä, miten tukea miestä laihtumisessa - en usko että sellaista keinoa onkaan, jollei mies itse saa siihen herätystä. Itsekkin aina pyörenä eläneenä tiedän, että toisten hyväntahtoisetkin kannustamiset stressaavat. Minä ja mieheni olemme molemmat laihtuneet koiran ottamisen jälkeen, ja ihan huomaamatta. Kun kumpikaan ei pidä varsinaisesti urheilusta ja ryhmäliikunnasta, niin koiran kanssa harrastaminen on osoittautunut juuri oikeanlaiseksi liikunnaksi - siinä hiki on vain sivutuote, eikä päämäärä, ja tämän vuoksi esimerkiksi etsintäharjoitukset tuntuvat paljon järkevimmiltä kuin saman kilometrimäärän käveleminen pelkän kävelyn vuoksi.

Mieheni söi myös tietynlaiseen henkiseen tyhjyyteen; opiskeluajan kaveripiirit hajosivat, eikä mistään löytynyt oikein omanlaista porukkaa ja harrastuksia, joihin motivoitua. Koiraharrastuksista hänkin on löytänyt kaveriporukan, jonka kanssa käydä jäljestyskurssilla ja järjestää treenejä, istua nuotiolla ja liikkua luonnossa. Jos häntä ei jonain päivänä kiinnosta lähteä mihinkään, niin koira vie hänet kuitenkin ulos monen kilometrin lenkille, ja kummasti lenkiltä palaa aina takaisin virkeämpi ja hyväntuulisempi ihminen. Toimii tietenkin minulla myös.

Eli en osaa neuvoa- muuten kuin suosittelemalla, että jos olette koiraihmisiä, niin ottakaa ihmeessä koiranpentu. Se on vain eläin, mutta sen vaikutus mieheeni on ollut ihan radikaali.

 

[Miia8]

Sen vielä lisään, että koira siis kyllä hankittiin meille tietoisesti lisäämään omaa vireystasoamme vapaa-ajalla. Kumpaakin hieman harmitti, että illat kuluu tietokoneella tai telkkaria katsellessa, ja järjestötoiminta, jota molemmat harrastamme, on vastuuhommien myötä lähinnä jo työtä, eikä sen osuutta elämässä haluttu enää lisätä.
Koira toi passelisti lisää elämänlaatua, lisää ystäviä, liikuntaa ja uuden oppimista - ja erityisesti miehelleni tämä koira on erittäin tärkeä.

 

[Minkälainen]

koira Teillä on ?

 

[koirasta]

koira Teillä on ?

Olen osallistunut Ellit 50+ palstalla koirahääkeskusteluun.

Olen ihmeissäni, siillä en millään usko, että varsinkaan Suomessä järjestetään koirahäitä.

Ehkä pitäisi kysyä asiaa nelosen Dr.Avecilta.

En ottaisi koiraa liikakilojen takia. Ruoka on kallista ja koiranpito allergikolle on sula mahdottomuus.

KG lehti on keittiönpöydällä. Siellä on mainio kirjoitus tunnesyömisestä.
Kassa kaupassa katsoo munnkipussia asiakkaan kädessä ja katse viestii, että munkkeja on jo tullut syötyä liikaa. Suklaan voi heittää ulos ikkunasta.

Mitä tunnetta ylensyöminen korvaa? Tänään olen juonut kupin kahvia ja syönyt palan vainiljajäätelöä.

Puhelin soi tähän väliin. Töistä kysyttiin neuvoa. Kävin keittiössä ja popsin minibanaanin ja laitoin vesipannun päälle. Minun hoivissa miehet kuolisivat nälkään.

Tuhna pappa on laiha, pitkä ja eriittäin solakka mies. Hän voi syödä kuin hevonen eikä se näy missään. Nuorempi tytär on perinyt isin geenit. Saan kantaa ruokaa Alepasta niska vääränä. Harrastan hyötyliikuntaa enkä käytä hissiä. Homma on yhtä tyhjän kanssa. Pieni vatsavaiva ja taas paino on liian vähän. Minulla ajatuskin herkuista kerääntyy Michelin renkaaksi navan seudulle.

Me ihmiset olemme erilaisia ja se on hyvä asia sanoi Dr. Avec aamulla nosen telkkarisa.

Hän sanoi myös, että parisuhde on maailman vaikein asia. Mikähän lienee toiseksi vaikein. Ainakin minulle se on läppärillä kirjoittaminen järkevää tajunnanvirtaa punaisella langalla. En edes ole varma olenko oikeassa viestiketjussa.

Parasta olisi vain pysyä Ellien Kodinhoitopalstan toivottomien tapausten klubi viestiketjussa.

Tänään on unikeon päivä. Ehkä lähdenkin Alepaan tämä yöpaita päällä.

 

[Miia8]

Meillä on cockeri. Kaupunkiasumiseen helppo rotu, pieni mutta erittäin kestävä, ystävällinen ja helposti koulutettava.
Ei koiraa tietenkään voi ottaa, jos ei halua. Mutta kilot ja passiivisuus sen kanssa lähtee; ilman koiraa olisin viimeisenä lomapäivänäni todennäköisesti jumittunut tähän koneelle ja kotiin pyörimään. Mutta nyt oli heti viestien kirjoittamisen jälkeen vietävä koira lenkille, ja sen kanssa tuli retkeiltyä pitkän aikaa kesäisessä luonnossa. Tästä lähdetään vielä viemään koiriamme yöuinnille naapurin kanssa - joten jotenkin tästäkin päivästä tuli kuin huomaamatta aktiivinen ja hyvä päivä ilman sen suurempia ponnisteluja.
Lähes kaikilla tuntemillani nuorilla pareilla on koira, ja kaikki sanovat samaa; koira on tärkeämpi miehelle kuin naiselle. Nainen on tottunut hoivaamaan ja kantamaan vastuuta muista, kun taas miehelle koiranpentu voi olla ensimmäinen elävä olento, josta koskaan on kantanut vastuuta. Ilmeisesti nuo miehet näyttää siksikin olevan niin näihin koiriinsa kiintyneitä. Koira myös aktivoi miehen eräretkille ja luonnossa liikkumiseen, jota monet maalta muuttaneet miehet kaipaa, mutta eivät oikein löydä vastaavaa harrastusta kaupungista ilman koiraa.
Mutta, lopetan nämä koiralätinät tähän, koska näitä ei jaksa muut kuin koiraihmiset lukea - ja taidetaan kuitenkin olla vähemmistö tällä palstalla.

 

[koirasta]

Meillä on cockeri. Kaupunkiasumiseen helppo rotu, pieni mutta erittäin kestävä, ystävällinen ja helposti koulutettava.
Ei koiraa tietenkään voi ottaa, jos ei halua. Mutta kilot ja passiivisuus sen kanssa lähtee; ilman koiraa olisin viimeisenä lomapäivänäni todennäköisesti jumittunut tähän koneelle ja kotiin pyörimään. Mutta nyt oli heti viestien kirjoittamisen jälkeen vietävä koira lenkille, ja sen kanssa tuli retkeiltyä pitkän aikaa kesäisessä luonnossa. Tästä lähdetään vielä viemään koiriamme yöuinnille naapurin kanssa - joten jotenkin tästäkin päivästä tuli kuin huomaamatta aktiivinen ja hyvä päivä ilman sen suurempia ponnisteluja.
Lähes kaikilla tuntemillani nuorilla pareilla on koira, ja kaikki sanovat samaa; koira on tärkeämpi miehelle kuin naiselle. Nainen on tottunut hoivaamaan ja kantamaan vastuuta muista, kun taas miehelle koiranpentu voi olla ensimmäinen elävä olento, josta koskaan on kantanut vastuuta. Ilmeisesti nuo miehet näyttää siksikin olevan niin näihin koiriinsa kiintyneitä. Koira myös aktivoi miehen eräretkille ja luonnossa liikkumiseen, jota monet maalta muuttaneet miehet kaipaa, mutta eivät oikein löydä vastaavaa harrastusta kaupungista ilman koiraa.
Mutta, lopetan nämä koiralätinät tähän, koska näitä ei jaksa muut kuin koiraihmiset lukea - ja taidetaan kuitenkin olla vähemmistö tällä palstalla.

Olet oikeassa. Lomaa on lopullaan ja ole jymähtänyt kotiin. Kävin kaupassa ja sorruin ostamaan Ilonan ja Iltalehden. Makoilin sohvalla ja luin lehdet lähes kannesta kanteen.

Siellä oli järkyttävä juttu huippu-urheilijasta, joka rääkkää koiria. Tuskin olisin lukenut juttua jollen olisi aukonut päätäni Elleissä koirista.

Olen maalta kotoisin ja tiedän maaseutumiesten jutut. Maaseudulla koiria on lähes joka talossa.

Harrastan hyötyliikuntaa. Kukapa tietää vaikka joskus elämässäni saan olla eläinten kanssa tekemisissä.

Joku sanoi, että ppneni sopisi piirrettyihin elokuviin. Ihan mielelläni antaisin ääneni anamaatioon joira tai jollekin muulle hahmolle.

Vatsa on täynnä tuoretta pullaa. Naapuritkin ajattelevat, että tässä porraskäytävässä asuu pullantuoksuinen ex yh äiti. Täydellisyyden huippu. Vain mies ja koira puuttuu. Jakajalalle jäi luu käteen.

 

[Nöpöstiina]

Tiedän erään miehen työpaikaltani, joka laihdutti Painonvartijoiden kirjekurssin avulla, joka on suunniteltu miehille. Sieltä löytyi ratkaisuja miesten ongelmiin, jotka usein ovat erilaisia kuin naisilla. Miehille kilot kertyvät usein suurista ruoka-annoksista, kun taas naisille tyypillisempää on herkut ja aterioiden korvaaminen pullalla, karkilla tms.

Liikunnasta saa lisätehoa laihtumiseen, mutta ennenkaikkea se piristää ja lisää energiatasoa. Vaikkei laihtuisikaan, niin parempikuntoisena jaksaa paremmin ja on pirteämpi. Lisäksi parisuhteellekin tekee yleensä ihan hyvää, kun on jotain muutakin tekemistä kuin telkkarin töllöttelyä. Voitte vaikka kokeilla eri lajeja, jotta se oma laji löytyisi. Vielä ehtii tämän kesän aikana esim:
- pyöräilemään (kannattaa panostaa hyvään pyörään, jottei innostus mene ja voi vaikka tehdä pieniä pyrähdyksiä lähiympäristöön vaikka piknikille),

- tekemään kävelylenkkejä (itse tykkään kävellä esim. omakotitaloalueilla ja katsella toisten pihaistutuksia),

- kokeilla sienestämistä tai muuten vaan metsässä samoilua,

- sulkapalloa (monista halleista saa vuokrata mailat ja näin kesäaikaan on yleensä hyvin tilaa),

- kuntosalia (kesällä sinnekin saa hyvin aikaa),

- uintia. Järvessä uintia voi jatkaa kesästä syksyyn ja vaihtaa se syksyn tullen avantouintiin. Avantouiminen piristää ja parantaa vastustuskykyä. Kun näin kesän lämpimään aikaan aloittaa, totuttautuminen viilenevään veteen sujuu kuin itsestään. Uimahallissa on tavallisen tylsän (?) uinnin lisäksi myös mahdollisuus ohjattuihin vesijumppiin (eivät vaadi uimataitoa ja usein ryhmissä on myös miehiä) sekä vesijuoksuun, johon itse olen hurahtanut. Vesijuoksukaan ei vaadi uimataitoa ja se sopii erittäin hyvin ylipainoisille sekä nivelvaivoista kärsiville.

- keilailu (ei niin kaloreita polttavaa, mutta hauskaa varsinkin, jos ottaa mukaan toisen kaveripariskunnan tai vaikka lapset. Ainakin silloin on pois jääkaapilta!)

- tennis (alkeiskursseja järjestetään monilla paikkakunnilla. Tosin tennis vaatii vähän juoksukuntoa)

- syksyn tullen on miesten kuntopiirejä ja esim. keppijumppaa selkävaivaisille, jotka ehkäisevät usein tehokkaasti työperäisiä kulumia jne

- sähly

- puulaakifutis

- kuntonyrkkeily

Liikuntatarjonnan löytää hyvin oman kunnan nettisivuilta ja myös monessa puhelinluettelossa on kerrottu kotikunnassa toimivat liikuntayhdistykset.

Syömisen suhteen voi olla tarkkana ainakin silloin, kun sinä teet ruokaa. Et tietenkään voi puuttua miehen syömisiin esim. työaikana. Voit myös ottaa miehen mukaan ruoanlaittoon. Kannattaa opetella salaattien ja raasteiden käyttö. Moni oppii tykkäämään niistä, kun laittaa sekaan esim. raejuustoa, tonnikalaa, juustokuutioita tms. sekä ripauksen kastiketta tai oliiviöljyä. Kasviksiin on helpointa totutella tähän aikaan vuodesta, kun tomaatit, kurkut yms. on parhaimmillaan ja halvimmillaan. Kotimaisia ja terveellisiä.

Se on hyvä vinkki, että vaikka rentoutuisi telkkarin ääressä, niin kun pilkkoo vatiin vaikkapa paprikasuikaleita, kurkkulohkoja, porkkanatikkuja jne, niin ne tulee naposteltua ihan yhtä huomaamatta, kuin jos tilalla olisi sipsejä.

 

[annarouva]

Oleellinen osa omaa painonhallintaani on ruoan punnitseminen. Teen tavallista kotiruokaa ja pakastan sen annospurkeissa. Silmäni kun aina söisivät enemmän kuin mahani oikeastaan vetäisikään. Toisekseen pakastimen avulla ei tarvitse syödä samoja ruokia peräkkäisinä päivinä ja mikä tärkeintä, ei tule syötyä kalliita ja lihottavia pikaruokia.

Jospa miehen saisi innostumaan jostain uudesta harrastuksesta? Se veisi ajatukset pois ruoasta.

Tuo ruoan punnitseminen muistuttaa minua kyllä niistä ärsyyntymisen hetkistä, kun tehty ruoka on miehen mielestä pakko syödä kerralla loppuun vaikka siitä jäisi aivan sopiva annos seuraavalle päivälle... Mutta hyvä keino, pitänee vedota vaikka miehen pihiyteen - se tuntuu toimivan monessa;/. Sinun tavassasi keskeistä on asioiden ennakointi, ja siinä mieheni on kyllä tosi heikko heti kun kyse on jostain muusta kuin töistä tai isoista investoinneista - tästä on väännetty kättä monesti, kun minua ärsyttää olla se ainoa, joka miettii meidän yhteisiä juttuja ajoissa etukäteen. Olimme viime viikolla matkalla asuntomessuille, ja hän keksi autossa, että metrimitta oisi pitänyt ottaa mukaan, mutta sitten hän totesi, että voihan sen ostaa jostain matkalta. Tähän huomautin, että tuohon se ennakoimattomuus johtaa - jatkuviin tarpeettomiin lisäkustannuksiin. Siinä hän sentään myönsi, että tuohon kannattaa vedota useamminkin, jos haluaa tämän ennakoimisasenteen muuttuvan. No pitkä selostus, mutta kiitos siis tästä ehkä hieman odottamattomalla tavalla inspiroivasta näkökulmasta.

Uusi harrastus varmasti auttaisi. Ajatukset tuntuu pysyvän erittäin helposti poissa ruoasta kun mielekästä tekemistä löytyy - minä olen meillä se, jolla keskittyminen häiriintyy heti kun nälkä alkaa hiipiä.

 

[annarouva]

Minä en kyllä tiedä, miten tukea miestä laihtumisessa - en usko että sellaista keinoa onkaan, jollei mies itse saa siihen herätystä. Itsekkin aina pyörenä eläneenä tiedän, että toisten hyväntahtoisetkin kannustamiset stressaavat. Minä ja mieheni olemme molemmat laihtuneet koiran ottamisen jälkeen, ja ihan huomaamatta. Kun kumpikaan ei pidä varsinaisesti urheilusta ja ryhmäliikunnasta, niin koiran kanssa harrastaminen on osoittautunut juuri oikeanlaiseksi liikunnaksi - siinä hiki on vain sivutuote, eikä päämäärä, ja tämän vuoksi esimerkiksi etsintäharjoitukset tuntuvat paljon järkevimmiltä kuin saman kilometrimäärän käveleminen pelkän kävelyn vuoksi.

Mieheni söi myös tietynlaiseen henkiseen tyhjyyteen; opiskeluajan kaveripiirit hajosivat, eikä mistään löytynyt oikein omanlaista porukkaa ja harrastuksia, joihin motivoitua. Koiraharrastuksista hänkin on löytänyt kaveriporukan, jonka kanssa käydä jäljestyskurssilla ja järjestää treenejä, istua nuotiolla ja liikkua luonnossa. Jos häntä ei jonain päivänä kiinnosta lähteä mihinkään, niin koira vie hänet kuitenkin ulos monen kilometrin lenkille, ja kummasti lenkiltä palaa aina takaisin virkeämpi ja hyväntuulisempi ihminen. Toimii tietenkin minulla myös.

Eli en osaa neuvoa- muuten kuin suosittelemalla, että jos olette koiraihmisiä, niin ottakaa ihmeessä koiranpentu. Se on vain eläin, mutta sen vaikutus mieheeni on ollut ihan radikaali.

Kiitos kirjoituksista, tuo telkkarin ja tietokoneen eteen jämähtäminen on hyvin tuttua. Koira ei elämäntilanteeseemme taida tässä vaiheessa istua ollenkaan, mutta mieheni on siitä joskus kyllä puhunut. Kiva kuitenkin kuulla, että tuollainen positiivinen muutos on kait aika lailla pakottamatta (?) teille tapahtunut. Korostaa kyllä tuon mielekkään tekemisen löytämisen merkitystä. Eikä tosiaan haittaisi, jos se olisi tuolla tavalla huomaamattomasti liikuttavaakin.