Paras ystäväni ei voi enää käydä meillä

["tiuhti ja viuhti"]

Siltä ainakin nyt tuntuu.. Hänen kaksi lastaan pelkäävät koiria ja meillä on niitä kaksi, joista toinen maailman rauhallisin noutaja ja toinen collie. Koiria pelkäävät lapset ovat 5-v ja 3-v. ja koirapelko on syntynyt riehakkaan irti juosseen nuoren koiran kohtaamisesta. Eilisellä vierailulla nuorempi koiristamme haukahti ääneen sisällä ja sen jälkeen nämä lapset istuivat äitinsä kyljessä kiinni kasvot valkoisina eivätkä suostuneet liikahtamaankaan, vaikka koirat sitten suljettiin eri huoneeseen. Lasten äiti itse tahtoi koiriemme ensin olevan samassa huoneessa, koska ne ovat niin rauhallisia ja hän toivoi niillä olevan terapeuttista vaikutusta.. Lapset eivät halua tulla enää käymään meillä ja toki äiti voi heidät mukana raahata, mutta vastentahtoista se on ja ainoastaan tämän koirapelon vuoksi. Äiti pääsee harvoin ilman lapsia kylään, koska lasten isä on yrittäjä ja paljon poissa kotoa. Minä voin tietysti käydä heillä, mutta minulla on harvoin autoa ja he asuvat muutaman kilometrin päässä julkisten liikeenvälineiden tavoittamattomissa. Harmittaa...

Onko kellään kokemusta siitä että lapsi ois voittanut koirapelon ja miten ihmeessä se onnistui?

 

[koirax3]

Positiivisia kokemuksia paljon ja sopivan toistuvasti. Vanhemman tulee puhua lapsille koirista ja selittää koirien käytöstä. Peloista eroon pääseminen on pitkällinen prosessi, joka vaatii aikaa ja positiivisia kokemuksia. Ja onnistumisen iloa. Koiran voi myös yhdistää johonkin iloiseen ja myönteiseen asiaan. Esim. teidän kyläilyistä voisi tehdä jotenkin spesiaaleja esim,. jokin leikin tai tapahtuman suhteen. Koirat olisi varmaankin hyvä pitää alkuun ihan portin takana, mutta näkyvillä, jotta lasten ei tarvitsisi pelätä. He tietäisivät että koirat on siellä ja vaikka ääntä pitäisivätkin, niin eivät pääse tulemaan.

 

[---]

Jos lapset ovat aikaisemmin olleet tekemisissä teidän koirien kanssa, niin ehkä jo taas pian uskaltavat olla taas.

Sovit jo etukäteen ennen ensi vierailua, että pidät koirat toisessa huoneessa tai jos sinulla mies, niin lähtisi koirien kanssa lenkille tms...

 

[nakko]

Jos joku keino on koirapelosta päästä (positiiviset kokemukset tms.), niin toivottavasti ystäväsi näkee vaivaa asian eteen. Teini-ikäisellä pikkusiskollani on koirakammo, joka juontaa ikävään kokemukseen lapsena. Meillä ei kotona ole koskaan ollut koiraa ja vanhempani eivät mitään tehneet, jotta kammosta pääsisi eroon. Tuo pelko rajoittaa yllättävän paljon siskoni elämää, sillä koirat todella yleisiä. Luulisi, että helpommin olisi ollut käsiteltävissä tuolloin lapsena.

 

["tiuhti ja viuhti"]

Ystäväni itse pitää paljon koirista ja on jopa harkinnut oman koiran ottamista ja arvelee että se voisi lievittää koirapelkoa. En tiedä kannattaako ottaa sitä riskiä, sillä jos lapset eivät sopeudu omaankaan koiraan, niin elämä on sen jälkeen vielä vaikeampaa. (?) Koira, varsinkin pentu, vaatii paljon aikaa ja jos sitä ei voi perheen kanssa yhdessä hoitaa niin se on kaikki aika lapsilta pois. Ystäväni hoitaisi kyllä koiran eikä luovuttaisi muuhun kotiin vain sen vuoksi etteivät lapset sopeutuisi siihen, mutta on varmasti kovasti harkittava tämä. Netistä en löytänyt koirapelkoon muuta apua kuin sopeuttamisen ja ehkä psykoterapian. Kovin ovat pieniä lapsia psykoterapiaan... Eikö ole kellään kokemusta koirapelon poistumisesta? Omat lapseni eivät ole koskaan pelänneet koiria, mutta meillä on aina ollut kotona omia koiria..

 

["plop"]

Ensin ärsyke (koira) on kauempana ja lapset saavat leikkiä rauhassa. Kun lapset alkavat luottamaan koiraan, joka on kauempana, koira tuodaan lähemmäksi. Koko ajan koiran tulee olla hallinnassa ja lapsia ei saa painostaa. Eli jos lapset haluaa pois tilanteesta, he pääsevät. Ei pidä hokea, että katso nyt kuinka kiltti se on, silitä vain... Se ei auta ja saa lapsen tuntemaan itsensä vain huonommaksi, koska ei uskalla tehdä jotain mitä muut.

Portti tai aita on hyvä olla aluksi välissä. Näin lapset voivat itse päättää haluavatko mennä lähemmäksi ja aita tuo turvaa. Jossain vaiheessa voi kysyä haluaako lapsi antaa koiralle herkun, harjata tms. Isommalle lapselle voi selittää aikaisempaa ikävää tapahtumaa ja jutella siitä. (eli kysellä ja selittää mikä siinä pelotti ja mistä kaikki johtui. Opastetaan miten seuraavalla kerralla voi vastaavassa tilanteessa itse toimia.)

Monesti aikuisetkin joilla on koirapelko hyväksyvät pennut helpommin. Tiedän aikuisia, jotka pelkäävät koiria, paitsi sitä perheen omaa Joten voisi olettaa lasten sopeutuvan omaan koiraan, muita koiria kohtaan tuntemaa pelkoa se ei silti välttämäti poista.

 

["vieras"]

Omalla lapsellani oli luontaisesti mieletön eläinpelko. Hän pelkäsi jopa karvaisia leluja. Esimerkiksi muovinen hevonen oli sietämätön, koska sillä on häntä. Pelko poistui tutustumalla eläimiin. Alkuun kissa sai hänen huutamaan täysillä ja sulkeutumaan toiseen huoneeseen. Kun hän pääsi pelosta tutustumalla eläimiin vähitellen vaikka pelottavaa olikin, niin hän alkoi todella tykätä eläimistä. Hän haluaisi kovasti koiraa. Allergioiden vuoksi emme voi kuitenkaan ottaa mitään eläimiä.

Luonasi ystävien lapsilla olisi hyvä mahdollisuus oppia taas luottamaan eläimiin, kun vain lapset uskaltaisivat tulla.

 

[kävelylle]

Kävelylle metsään aikuiset, lapset ja koirat (kytkettyinä).Menkää vaikka eväsretkelle. Sitten joku kerta sisätiloihin jne.