Toggle sidebar

Parhaat niksi ja vinkit lasten hoitoon

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja tuutis
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
T

tuutis

Vieras
Täällä oli jo tuollainen Älä tee näin -ketju. Nyt olisi kiva, jos jaettaisiin erilaisia vinkkejä, että Tee näin -ketju. Sellaisia elämää helpottavia :)
Varmaan kuuroille korville menee, jos pyytäisin että ei lähdettäisiin sitten mollaamaan ketään! Aikuisia tässä kuitenkin ollaan.

Oma vinkkini:
Laitapyyhe keittiön pöydälle lautasen alle, kun lapsi opettelee syömään itse. Vaikka lapsi vetäisikin sitä ruoasta täynnä olevaa lusikkaa pitkin pöytää, niin ei mene lattialle, kun tarttuu pyyhkeeseen :) Lisäksi pöytää ei tarvitse olla pyyhkimässä, pyyhkeeseen voi pyyhkiä lapsen kädet ja suun.
 
  • Tykkää
Reactions: KalmanSilmä
Mun mielestä Tuutiksen vinkki kuulostaa hyvältä!
Meillä ainakin on "rönttöpyyhkeitä" joissa ei tahrat haittaisi.:-)

Mun vinkki pienen vauvan hoitoon on tuttipullotermari ja maitojauheannostelija.
Tuttipulloon keitetään vesi ja pullo laitetaan tuttipullotermariin. Vesi on n. 3-4 tunnin kuluttua syöttöön sopivan lämmintä. Esim. Tupperilla on maitojauheannostelija johon saa kolmen maitoannoksen jauheet.
Jauhe kaadetaan tuttipulloon sopivasta nokasta pulloon, ravistetaan ja maito on valmis tarjottavaksi.
Toimii näppärästi reissussa sekä öisin, ei tarvitse lähteä toiseen kerrokseen maitoa lämmittelemään tai unenpöpperössä alkaa mittailemaan maitojauhetta. :-)
 
[QUOTE="mama";26711917]Aika monta pyyhettä päivässä menee pesuun ja myös pilalle kun esim porkkana tahrii kivasti ja on vaikea saada pesussa puhtaaksi. Muuten hyvä idea.[/QUOTE]

No,sen porkkana tahran saa pois ku,pistää kuivaan auringon valoon ja se tahra tietty sinne aurinkoon päin:)
 
Lattialle taaperon syöttötuolin alle voi laittaa vahankanakaan palan mihin ruoantähteet kertyy. Vahakangasta voi käyttää alustana myös lasten piirrusteluissa ja maalailuissa.
Heti kun vauva osaa seistä tukea vasten sen voi käsien/naaman pesun ajaksi laittaa suihkutuolin päälle seisomaan lavuaaria vasten niin oma selkä säästyy.
 
Mun vinkit pienten lasten hoitoon ovat jo unohtuneet ja vanhentuneetkin, mutta tämän tahtoisin sanoa kaikille pientenkin lasten vanhemmille: Opettakaa lapsenne neuvottelemaan, se on satsaus lapsen tulevaisuuteen. Onnistuu keskustelevan kasvatuksen kautta. Älkää unohtako huumoria. Jos huutaminen ei auta, niin kuiskaa tai laula.
 
Siivousleikkini 3-vuotiaan kanssa:

Sovitaan että minä siivoan keittiön ja lapsi lelunsa lattioilta koreihin.
Meillä on muka kova kiire, kun "tarkastaja" tulee pian katsomaan ovatko paikat kunnossa.
Tarkastajana olkkarin ja ruokailutilan lattioille toimin minä iskän lippis "tarkastajanhattuna".
Sen jälkeen lapsi tulee sama hattu päässään tarkastamaan siivoamani keittiön.

Oli ehkä sekavasti kirjoitettu, mutta meillä toimii kuin junan vessa! Tyttö on aina aivan innoissaan ja
kerää hirveätä vauhtia lelujaan kun huutelen tarkastajan olevan jo ovella.

(Luonnollisesti keittiöön jää aina jotain pientä huomautettavaa...) :-)
 
Lapset reagoivat usein vierastamalla myös uusiin paikkoihin siinä kuin ihmisiinkin. Kumpaankin auttaa keksillä tms. lahjominen. Mieliala muuttuu taikaiskusta. Meidän poika arasteli yhtä säännöllisesti käyvää vierasta, kun tämä ei ole niitä kokeneimpia lastenkäsittelijöitä. Kun vieras alkoi aina tullessaan antaa suklaata keittiön kaapista, vastarinta suli ja vieras muuttui odotetuksi.

Samaten tosiaan oudossa paikassa kränätaudin oireiden ilmetessä pieni herkkulahjus tekee koko paikasta aivan mukavan ja muuttaa sen ikään kuin lapsen reviiriksi. Sama pätee eläimiinkin, jos pelko ei ole päässyt liian suureksi jo.

Ylipäätään on opeteltava jallittamaan lapsi siinä vaiheessa kun ensimmäiset oireet riehaantumisesta tai väsymisestä tms alkavat näkyä. Turha päästää tilannetta eskaloitumaan ja sitten vasta reagoida. Usein lasta auttaa silti myös suora kommentointi ja tosiaan se NEUVOTTELU, jossa ilmaistaan esim. että jaa sua taitaa ruveta väsyttään, joten tehdäänpä äkkiä tämä ja tämä asia alta niin sitten päästään unille. Toimii käsittämättömän pienellekin, joka tuskin edes ymmärtää puolia.
 
Laittakaa sellainen hiha-kinnas -nipsu kypäräpipoon niskan kohdalle, niin pipo ei valu silmille, vaan pysyy napakasti paikoillaan.

Ne rinkulat, joihin voi laittaa vauvojen leluja roikkumaan, on tosi käteviä rattaitten työntöaisassa, jos tarvitsee kannella kasseja. Pussit voi laittaa niihin rinkuloihin roikkumaan. Jos on painavampi kassi niin käyttää kahta,kolmea rinkulaa.

Niillä rinkuloilla voi myös kiinnittää harson vaunujen kuomuun. Ovat usen kivan värisiä.

Minun lapsi haluaa aina pinniksessä työntää jalkoja pinnojen väliin, kun pitäisi nukkua. Ompelin kankaasta sellaisen kireän lieriön, jonka sujautin pinnojen "ympärille". Joutui siis purkamaan sängyn.

Jossain vaiheesa lapseni ei suostunut juomaan. Suostu kuitenkin juomaan erilaisista kastelukannuista, suihkepullosta ja kylpyvettä:) Noooh, parempi kuin ei mitään..

Flunssaisen ja itkuisen vauvan (ja lapsen) oloa öisin helpotan pienillä vesihuikilla. Suuta kun varmasti kuivaa..

Ja olen myös sitä mieltä, että huumoria pitää olla runsaasti. Ja hyvä neuvo oli myös tuo, että kun käskytys ei auta niin kuiskaa tai laulaa. Toimii meillä:)
 
  • Tykkää
Reactions: Littledeath
Silloin, kun esikoinen oli vielä ihan aloittelija lusikan kanssa, mutta halusi välttämättä syödä iltajogurttinsa itse, riisuin lapsen ja toin vannan (vauvanamme) keittiöön. Lapsi istui vaippasillaan vannassa lusikoimassa jogurttia, eipä haitannut, vaikka sitä meni sinne sun tänne. Iltapalan jälkeen sitten napattiin vaippakin pois ja mentiin vannoineen päivineen pesulle.

Tuota siivoustarkastaja -leikkiä kokeilen ensi tilassa, mä olen tosi huono keksimään tuollaisia kivoja juttuja. Kiitos vinkistä!
 
Mä olen tosi huono näissä, mutta jotenkin olen oppinut semmosen jutun, että asioita kannattaa miettiä aina tilanteen mukaan eikä tehdä kaavamaisesti ratkaisuja, vaikka se olisikin helpompaa. En toki itsekään elä kuten ajattelen, mutta jollain tasolla tuo hetki kerrallaan eläminen tuntuu hyvin inhimilliseltä.
 
Kaksi tyttölasta aikuiseksi kasvattaneena, koko ajan työssäkäyvänä äitinä muistan yhden parhaista leluideoistani.

Ostin jostain jättirätistä tai vastaavasta jäännöspaloja isoja paloja (noin puolitoista metriä kertaa vajaa kaksi metriä) ohuista kankaista, joku sifonki tai vastaava. Ne eivät olleet niin isoja, että niistä olisi enää mekkoa saanut, mitä mahtoivat olla poistokorijuttuja. Ne menivät pieneen tilaan säilytykseen, mutta että niillä leikittiin. Ne esittivät majojen seiniä ja ovia, esirippuja, huntuja, leninkejä, merta, metsää ja melkein mitä vain. Ja niillä SAI leikkiä.
 

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa