Parisuhde ja vuorotteluvapaa?

[terveisiä tutuille]

Yritinkin tuossa jo kysellä, kuinka kauan pari on seurustellut, mutten saanut vastausta. Voihan kyseessä olla myös sellainen tapaus, että mies on suunnitellut vuorotteluvapaansa jo kauan ennen parisuhteen alkamista, kun nyt kuitenkin puhutaan poika- ja tyttöystävistä.

Kyllä sellaiset suunnitelmat kuuluu perua, kun yksin tehtävät pitkät matkat, jos sitten tämän lähtijäsuunnittelijan elämäntilanne muuttuu ja alkaa seurustella.

Itse nuorempana (24v) seurustelin miehen (26v) kanssa ja luulin että kohta ollaan yhteen muuttoa ja lapia jne suunnittelemassa. Ja katin kontit, keväällä mies ilmoitti vuokraavansa kesäksi moottoripyörän, pitävänsä palkatonta kuukauden eli päristelisi 2kk sillä tappokoneella.

Sai ihan rauhassa sitten moottoripyöräillä, minä irtisanoin seurusteluni, ja onneksi niin tein, koska pian löysin ihanan miehen joka ei pode helvetinmoista sitoutumiskammoa.

 

[Kysymys?]

No just! Jos toinen on vaikka puoli vuotta etukäteen pannut rahansa kalliiseen Australian matkaan ja sitten tapaa hiukan ennen aiottua matkapäivää uuden ihmisen, niin tottahan kaikki vanha pitää perua ja heittää rahat kankkulan kaivoon. Maksaisikohan matkavakuutus takaisin rahat, jos syyksi ilmoittaa lemmenkipeyden?

Minunkin mieheni on ollut kuukausia toisessa maassa työtehtävissä, mutta ei kyllä edes käväissyt mielessäni panna välejä sen vuoksi poikki.

 

[maalailkaa vapaasti]

Minä sanoisin, että suhde kannattaa lopettaa ennen ulkomaillelähtöä, niin saadaan kaunis loppu suhteelle.
Koska matkan jälkeen se päättyy joka tapauksessa. Joko siihen että mies on pettänyt tai on epäilys siitä, taikka siihen että mies on kokenut matkalla kaikkea mistä nainen ei sitten vuoden päästä kohdatessa "tajua mitään", eikä voi koskaan "ymmärtää".
Lisäksi tuollainen ulkomaanreissu "avartaa mieltä" niin paljon, että sieltä voi tulla aivan eri tyyppi takaisin.

Kuitenkaan yksikään parisuhde ei ole sen arvoinen, että lykätään tuollaine matka. Se että mies ei pääse reissulle tulee jäämään teidän välillenne iäksi leijumaan, ja kun riitely alkaa suhteen edetessä se tule olemaan ensimmäinen asia johon mies huomaa tarttua, ja alkaa katua ettei lähtenyt kun ap on niin perseestä jonkun riidan yhteydessä.

ja viimeistään silloin suhde hajoaa.

Eli tuo matka hajottaa suhteen lähti mies sinne tai ei, joten päästä äijä ja tee oma reissu sitten kun haluat.

 

[järkeä peliin]

No just! Jos toinen on vaikka puoli vuotta etukäteen pannut rahansa kalliiseen Australian matkaan ja sitten tapaa hiukan ennen aiottua matkapäivää uuden ihmisen, niin tottahan kaikki vanha pitää perua ja heittää rahat kankkulan kaivoon. Maksaisikohan matkavakuutus takaisin rahat, jos syyksi ilmoittaa lemmenkipeyden?

Minunkin mieheni on ollut kuukausia toisessa maassa työtehtävissä, mutta ei kyllä edes käväissyt mielessäni panna välejä sen vuoksi poikki.

Voi voi, kun ette ymmärrä sitä että on kaksi aivan eri asiaa olla TYÖSSÄ SIELLÄ ulkomailla kun hummailla jollain poikain rattoreissulla.

Ja jos sulla on mies joka on töissä ulkomailla, on se varmasti ollut tiedossa tapaamispäivästä lähtien, mutta jos monen kk seurustelun jälkeen tulee puiden takaa ylläri että "lähden tuosta kesäksi lomalla Peran ja Kaken kanssa Taikkulaan aurinkoa ottamaan, jää sä vain tänne Perähikiälle penskojen ja anopin kanssa marjoja poimimaan" ja paskainen nauru päälle, on hiukkasen kaksi eri asiaa. Mutta jos nainen tuohon suostuu ja suhdetta jatkaa, on turha tulla tänne palstoille vuoden päästä itkemään kun mies pitää kynnysmattona ja juoksee yöt kun poikamies. Sitä saa mitä tilaa.

 

[aivan ymmällään]

Voi voi, kun ette ymmärrä sitä että on kaksi aivan eri asiaa olla TYÖSSÄ SIELLÄ ulkomailla kun hummailla jollain poikain rattoreissulla.

Ja jos sulla on mies joka on töissä ulkomailla, on se varmasti ollut tiedossa tapaamispäivästä lähtien, mutta jos monen kk seurustelun jälkeen tulee puiden takaa ylläri että "lähden tuosta kesäksi lomalla Peran ja Kaken kanssa Taikkulaan aurinkoa ottamaan, jää sä vain tänne Perähikiälle penskojen ja anopin kanssa marjoja poimimaan" ja paskainen nauru päälle, on hiukkasen kaksi eri asiaa. Mutta jos nainen tuohon suostuu ja suhdetta jatkaa, on turha tulla tänne palstoille vuoden päästä itkemään kun mies pitää kynnysmattona ja juoksee yöt kun poikamies. Sitä saa mitä tilaa.

Mä olen nyt ihan sekaisin. Siis kuka tässä ketjussa on lähdössä peran ja kaken kanssa Taikkulaan? Ja mitkä lapset? Eikös tässä ollut vain poikaystävä, ja naisella ilmeisesti omia lapsia edellisestä suhteestaan? Anopistakaan ei puhuttu mitään? Ja eiköhän muuten työkeikastakin puheen ollen ole ihan tavallista että pidemmällä yhteisellä taipaleella niitä ulkomaankomentoja ainakin meille uraihmisille väistämättä tulee...?

Miten se on suhteen toiselta osapuolelta pois, että toinen itsenäisesti omia rahojaan käyttäen tekee suunnittelemansa reissun? Minusta olisi MIEHEN puolelta todella suurta kynnysmattoilua jättää omat suunnitelmansa toteuttamatta, koska läheisriippuvainen akka ei haluaisi päästää reissuun.

Miksi muuten nämä muutamat ihmiset olettavat, että kun mies lähtee matkalle niin se on sitten automaattisesti jotain ryyppäämistä ja naiskentelua? Valitkaapas seuraava ukkonne vähän tarkemmin...

 

[avioliitossa]

Minä nimenomaan haluaisin parisuhteen, missä ei asuttaisi saman katon alla.
Jäisi vapaus omaan elämään, kaikkea ei tarvisi jakaa kumppanin kanssa.
Mutta vapaus vaatii myös vastuun, sillä jos vastuuta ei ole, ei vapaus ole mistään kotoisin.

 

[pipo on tiukka ja pysyy]

Minä nimenomaan haluaisin parisuhteen, missä ei asuttaisi saman katon alla.
Jäisi vapaus omaan elämään, kaikkea ei tarvisi jakaa kumppanin kanssa.
Mutta vapaus vaatii myös vastuun, sillä jos vastuuta ei ole, ei vapaus ole mistään kotoisin.

eikös sille olemassa oikein nimikin, millaisia naisia ne on jotka näin tekee, alkaa h-kirjaimella, kun asutaan erillään ja vietetään sitä avointa suhdetta.... ei tarvi selitellä kenellekään menemisiä ja tekemisiä.....

mikä muu vapaus se on kun....?

 

[sohvis]

Alkuun seurustelu tietennii ollaan ja asutaan omassa,joko kotona vanhempien kanssa tai jos on irtaantunut kotoa ja asuu omassa "luukussa" Silloin tilanne on toinen.Jos seurustelu muuttuu vakavaksi,mutta toinen ei silti halua samankaton alla oloa,silloin pitää miettiä kumpikin tahoillaan,mitä haluaa.Jos suhde ei tunnu luonnistuvan,silloin kannattaa todeta tosiasiat ja toivottaa lähtiessään x-lle kaikkea hyvää.Pakkopulla ei maistu hyvälle.Nykyään tuntuu aika vaikeilta parisuhteet.Kukaan ei enää uskalla luottaa mihinkään.Todella valitettavaa.

 

[jat-ta]

Minä nimenomaan haluaisin parisuhteen, missä ei asuttaisi saman katon alla.
Jäisi vapaus omaan elämään, kaikkea ei tarvisi jakaa kumppanin kanssa.
Mutta vapaus vaatii myös vastuun, sillä jos vastuuta ei ole, ei vapaus ole mistään kotoisin.

eikös sille olemassa oikein nimikin, millaisia naisia ne on jotka näin tekee, alkaa h-kirjaimella, kun asutaan erillään ja vietetään sitä avointa suhdetta.... ei tarvi selitellä kenellekään menemisiä ja tekemisiä.....

mikä muu vapaus se on kun....?

Eihän tässä puhuttu mitään "avoimesta suhteesta" siten, kun sinä sen käsitit.

Minä olen aikoinani ollut avioliitossa pitkään ja sen jälkeen asunut vuosia yksin, kasvattanut lapset aikuisiksi. En todellakaan aio muuttaa kenenkään miehen kanssa enää koskaan saman katon alle kun yhdestä eroon pääsin.

Olen kolme vuotta nyt seurustellut mutta onneksi on sellainen mies (myös jo aikanaan aviossa ollut ja isä), joka myös haluaa pitää oman kotinsa. Asumme lähekkäin ja olemme tiiviisti yhdessä kaikki lomat ja viikonloput ja pari iltaa ja yötä viikollakin mutta meillä ei ole toistemme avaimia. Ei tapellua kotitöistä, raha-asioista, harrastuksista eikä mistään muustakaan koskaan.

 

[ymmärrän TÄYSIN]

Minä nimenomaan haluaisin parisuhteen, missä ei asuttaisi saman katon alla.

mikä muu vapaus se on kun....?

Eihän tässä puhuttu mitään "avoimesta suhteesta" siten, kun sinä sen käsitit.

Minä olen aikoinani ollut avioliitossa pitkään ja sen jälkeen asunut vuosia yksin, kasvattanut lapset aikuisiksi. En todellakaan aio muuttaa kenenkään miehen kanssa enää koskaan saman katon alle kun yhdestä eroon pääsin.

Olen kolme vuotta nyt seurustellut mutta onneksi on sellainen mies (myös jo aikanaan aviossa ollut ja isä), joka myös haluaa pitää oman kotinsa. Asumme lähekkäin ja olemme tiiviisti yhdessä kaikki lomat ja viikonloput ja pari iltaa ja yötä viikollakin mutta meillä ei ole toistemme avaimia. Ei tapellua kotitöistä, raha-asioista, harrastuksista eikä mistään muustakaan koskaan.

Mahtavaa kuulla että joku on älynnyt ja ottanut elämästä kaiken irti.

Olisimpa minäkin tajunnut saman, miehen kansssa eläminen on kärsimystä, ja suhde happanee yhteisasumisessa.
Nyt jos nykyisestä pääsen, uutta ei tule. Kiitos sulle päivän piristävimmästä viestistä tällä palstalla.