V
vierailija
Vieras
Ei kai parisuhde tarkoita sitä että on aina yksin ? Eihän ?
Päivässä on yksi nopea puhelinsoitto. Tavata ehtii ehkä kerran viikossa, mutta silloinkin vain muutaman tunnin. Aina tapaamisten jälkeen kuuntelen kuinka paljon rahaa sillä kertaa kului mun luokse tulemiseen ja/tai miten väsynyt on. Seksi kelpaa kyllä mutta että jäisi edes viereen nukkumaan ? Hyvin harvoin. Mies ei ole naimisissa, sen verran kerron tähän. Suunnitelmista / asioista viestiminen on miehen taholta ihan olematonta. Saattaa tulla tänne ja yhtäkkiä tokaista, etä nyt pitääkin lähteä kun päivällä sovittiin kaverin kanssa että haen sen klo xx. Jos yritän jutella näistä asioista niin mies joko alkaa raivoamaan tai sanoo että ollaan hiljaa, estää puhumasta. Mun jutut ovat tyhmiä, tai kuten usein sanoo : taas sä alotat ton blaa blaan. Yritä siinä puhua...
Viimeaikoina olen alkanut etääntymään koko hommasta..yrittänyt jutella ja etsiä jotain ratkaisuja. Turhaan.sanonut sitten miehelle että tämä ei ole mikään suhde, tuntuu siltä että korkeintaan seksisuhde tällä menolla..en voi hyvin tässä suhteessa kun olen oikeasti aina yksin, joten on ehkä sitten parempi lopettaa. Mies on raivonnut ja huutanut että miten mä voin sanoa että pelkkä seksisuhde? No miksiköhän..eihän meillä muuta ole. Ei mitään yhdessä tekemistä, olemista..vaan aina kun tapaamme niin sitähän se on ja kun hommat on hoidettu nIin mies lähtee.
Hän ei ole kuulemma valmis oikeaan suhteeseen jne. Haluaisi että mä odotan. Siis odotan jotain x aikaa siihen että ehkä ? Pahin pelko tuntuu olevan ettei kukaan muu mies koske muhun..päiviä siivittää jatkuvat kuulustelut että onko mulla joku muu. Jos näytän pahan oloni tai esim. Harmituksen jostain ihan jokapäiväisestä asiasta...useimmiten kuuntelen huutamista. Empatiaa tai välittämistä ei juuri näy
nyt kun yritin ihan tosissani lähteä, mies heittäytyi jo uhkaavaksi : sä et mene minnekään, tämä ei ole loppu ennenkuin hän sanoo. Sitten taas toisaalta saattaa toisena päivänä hyvinkin helposti karjua good bye.
Kyllä minun ymmärtääkseni seurustelu ja parisuhde tarkoittaa yhdessä oloa. Ei tietenkään 24/7..mutta tänä teknologian aikana sille läheisimmälle luulisi olevan sen verran aikaa että lähettää edes viestin pari päivässä / soittaa muutenkin kuin sen 3-4 min. Puhelun jonka jälkeen ei kuulu mitään. Sitten kun yhteistä aikaa tapaamiselle löytyy niin on se oikeasti aika tylyä viettää n. 3 h yhdessä ja jäädä joka kerta kuin Nalli kalliolle. Hän hoitaa nukkumisen ym. Mieluummin kotonaan.. olisi tosin kiva joskus nukkua yhdessä jos kerran jonkun kanssa yhdessä on.
Anteeksi nyt tää pitkä vuodatus , oon niin kypsä ja turhautunut että oli pakko purkaa tätä vähän
Päivässä on yksi nopea puhelinsoitto. Tavata ehtii ehkä kerran viikossa, mutta silloinkin vain muutaman tunnin. Aina tapaamisten jälkeen kuuntelen kuinka paljon rahaa sillä kertaa kului mun luokse tulemiseen ja/tai miten väsynyt on. Seksi kelpaa kyllä mutta että jäisi edes viereen nukkumaan ? Hyvin harvoin. Mies ei ole naimisissa, sen verran kerron tähän. Suunnitelmista / asioista viestiminen on miehen taholta ihan olematonta. Saattaa tulla tänne ja yhtäkkiä tokaista, etä nyt pitääkin lähteä kun päivällä sovittiin kaverin kanssa että haen sen klo xx. Jos yritän jutella näistä asioista niin mies joko alkaa raivoamaan tai sanoo että ollaan hiljaa, estää puhumasta. Mun jutut ovat tyhmiä, tai kuten usein sanoo : taas sä alotat ton blaa blaan. Yritä siinä puhua...
Viimeaikoina olen alkanut etääntymään koko hommasta..yrittänyt jutella ja etsiä jotain ratkaisuja. Turhaan.sanonut sitten miehelle että tämä ei ole mikään suhde, tuntuu siltä että korkeintaan seksisuhde tällä menolla..en voi hyvin tässä suhteessa kun olen oikeasti aina yksin, joten on ehkä sitten parempi lopettaa. Mies on raivonnut ja huutanut että miten mä voin sanoa että pelkkä seksisuhde? No miksiköhän..eihän meillä muuta ole. Ei mitään yhdessä tekemistä, olemista..vaan aina kun tapaamme niin sitähän se on ja kun hommat on hoidettu nIin mies lähtee.
Hän ei ole kuulemma valmis oikeaan suhteeseen jne. Haluaisi että mä odotan. Siis odotan jotain x aikaa siihen että ehkä ? Pahin pelko tuntuu olevan ettei kukaan muu mies koske muhun..päiviä siivittää jatkuvat kuulustelut että onko mulla joku muu. Jos näytän pahan oloni tai esim. Harmituksen jostain ihan jokapäiväisestä asiasta...useimmiten kuuntelen huutamista. Empatiaa tai välittämistä ei juuri näy
Kyllä minun ymmärtääkseni seurustelu ja parisuhde tarkoittaa yhdessä oloa. Ei tietenkään 24/7..mutta tänä teknologian aikana sille läheisimmälle luulisi olevan sen verran aikaa että lähettää edes viestin pari päivässä / soittaa muutenkin kuin sen 3-4 min. Puhelun jonka jälkeen ei kuulu mitään. Sitten kun yhteistä aikaa tapaamiselle löytyy niin on se oikeasti aika tylyä viettää n. 3 h yhdessä ja jäädä joka kerta kuin Nalli kalliolle. Hän hoitaa nukkumisen ym. Mieluummin kotonaan.. olisi tosin kiva joskus nukkua yhdessä jos kerran jonkun kanssa yhdessä on.
Anteeksi nyt tää pitkä vuodatus , oon niin kypsä ja turhautunut että oli pakko purkaa tätä vähän