Parisuhde jumissa

[klemmari]

Nyt on pakko vähän kirjoittaa ja saada höyryä ulos. Tarina on uskomaton muttei missään tapauksessa provo.
Takana on seurustelua 7vuotta ja yhdessä asustamista 6 vuotta. Mieheni tunteet minua kohtaan ovat aivan hiipuneet ja olen kysynyt viime aikoina mieheltäni, miksi hänellä ei enää ole tunteita minua kohtaan. Vastaus: mitä sä höpötät.
Miksi ei enää ole seksiä (viimeksi 2002 keväällä).
Vastaus: mitä sä höpötät ja sitten alkaa mykkäkoulu ja mökötys.
Olen varmaan sata kertaa jo kysynyt, mitä vikaa minussa on ja mitä voisin tehdä, että suhteemme palautuisi sellaiselle tasolle, mitä se oli alkuhuuman laannuttua. Olenko loukannut jotenkin tai tehnyt jotain inhottavaa? Vastauksena on vain ei sussa mitään vikaa ole etkä ole tehnyt mitään. Ulkopuolista parisuhdeapua hän ei kuulemma halua tai tarvitse, kun sitäkin hänelle ehdotin.
Sitten loppujen lopuksi eilen taas turhaan yritin saada vastauksia em. kysymyksiin ja viimeiseksi kysyin, miksi olet vedättänyt nämä vuodet minua. Minun raha ja työpanokseni on kelvannut mutta mitään siitä hyvästä en ole saanut vastapalvelukseksi. Edes halausta, silitystä, kehua, kiitosta....
Sitten mies raivostuu ja korottaa ääntään:
""Paljonko sä haluat rahaa ja sovitaanko niin, ettei sun tarvitse enää penniäkään maksaa eikä tarvitse tehdä enää mitään."" Sitä en halua. Haluan takaisin sen miehen, johon aikanaan ihastuin ja aloimme suunnittelemaan yhteistä tulevaisuutta Tässä vaiheessa tarkennan, että meillä ei kumpikaan käytä fyysistä väkivaltaa, emme ole alkoholisteja, huutamista koitamme välttää taikka rajuja raivokohtauksia ei ole kumpikaan vielä ole saanut. Vähättelyä ja hienoista pilkkaa mieheni mielellään heittää joskus minusta esim. ystävien, naapureiden tai sukulaistensa läsnäollessa.

Kun tapasin mieheni, niin hän tuntui sympaattiselta muttei ärsyttävän imelältä tai epärehelliseltä. Ihmettelin, miten tuollainen mies on perheetön, ei ollut aiemmin avio-/tai avosuhteessa ja tavatessa hänen ikänsä oli 39, minun 34. Hän oli tosin ujon ja hieman epävarman oloinen mutta en tohtinut syyttää niitä ominaisuuksia liittojen ja suhteiden esteiksi tai olla ennakkoluuloinen.
Anopilta viime keväänä kysyin, miksi mieheni ei ole perustanut perhettä, kun se olisi ollut miehelleni luontevaa. Hän pitää lapsista ja viihtyy niiden kanssa. Yllätyksekseni anoppi vastasi, että hän ei ole ennen minua nähnyt pojallaan seurustelukumppania vaan mieheni on ollut suhteellisen erakko.
Miten tämä on mahdollista? Mies on näköjään teeskennellyt minulle alun kaksi vuotta ja sen jälkeen kääntänyt kelkkansa tunteiden hiivuttua. Ehkä olin koekaniini siinä kokeessa, pysytyyköhän hän parisuhteeseen vaiko ei.
Nyt edessä on väistämättä minun muutto pois yhteistaloudesta kevään aikana. Eilen totesin miehelleni, että onpahan sitten tullut nämäkin vuodet heitettyä hukkaan.

 

[Varpu]

Anteeksi vaan etukäteen, mutta tuli kaksi asiaa mieleen tekstistäsi. Oletko varma ettei miehesi ole homo? Ettei halua pitää ns.kulissisuhdetta yllä sukulaisilleen ja tutuilleen? Tai onko joku mielenterveys-ongelma? Muuten tuntuu täysin käsittämättömältä n.4 vuoden selibaatti avoliitossa. Jossain mättää ja pahasti!

 

[minttumaaria]

Vähän niin kuin meillä, mutta minä nainen enemmän muistutan miestäsi. En ole alussa teeskennellyt ihastumistani, mutta kyllästyin parin kolmen vuoden päästä mieheeni ja siksi seksi on minulle velvollisuus. Tosin hoidan velvollisuuteni joten kuten. En tiedä miksi jatkan suhdetta, ehkä en vaan saa sen lopettamista aikaiseksi. Tunnen ystävyyttä, mutten seksuaalista vetovoimaa enkä henkistä yhetyttä.
Lauseesi kokisin loukkaavana, ymmärrän miksi miehesi suuttui. Tulee mieleen, että sinä koet olevasi joku pelastava enkeli, joka on liihottanut hyvää hyvyyttään auttamaan eikä saa edes kiitosta.
En tarkoita tällä pahaa, vaan kerron oman tarinani.

 

[N46]

Minullekkin tuli mieleen heti lukiessa, että miehesi on homo.

Yhdessä eletyt vuodet eivät toki ole kohdallasi menneet hukkaan, varmasti jotain on jäänyt takkiin tuostakin suhteesta.

Näitä viestejä kun lukee täällä palstalla, ei voi muuta kuin aina vaan yllättyä missä ihmeen kulisseissa ihmiset elävät päivästä toiseen ja vuodesta toiseen.

Ilmeisesti on niin, että se status (lue:mies) pitää olla, vaikka sitten minkälainen. Ei jaksa ymmärtää.... ei siis seksiä alkuperäisen kirjoittajan suhteessa kohta neljään vuoteen.
Minä ihmettelisin jo neljän seksittömän PÄIVÄN jälkeen, että missä nyt mättää ja nostaisin kissan pöydälle. Todennäköisesti kuitenkin saisin asiaan selvityksen kysymättäkin jo etukäteen.

 

[Sami65]

Ehkä homo tai jokin muu juttu!Vieraat suhteet tai sit ei vain ota eteen!Pikaisesti testaa ja kysy et haluaisko kokeilla peppuun ja jos raivostuu niin homoja aja itsesi täysin posliiniksi!

 

[Milla]

Voi olla homo tai piilohomo tai sitten ei.

Itselläni oli samanlainen ja ajan kanssa selvisi, että mies on kiinnostunut lapsista. Se oli kauhea asia. Ota nyt helkkarissa selvää asioista ja nopeasti.

On myös miehiä, joita ei seksi vaan kiinnosta. Kun ei niin ei.
Jotkut pelästyvät kun miehisyys alkaa hiipua kun ei ota eteen. Jos on aika iso kalu, impotenssi ei ole kolmikymppiselläkään harvinaista. Tarvitsisi hiukan viagraa. Kyllä alkaisi maailma kääntyä.Ja on kääntynyt. Monella. helvetin raskasta tuollainen puhumattomuus joka tapauksessa on.Kohtuutonta vallankäyttöä ja väkivaltaa.Raskas juttu, mutta koeta lähteä pois. Et jaksa kauan tuota. Ja ikinä et saa tietää, mikä se juttu oli.

 

[marru]

Parisuhteella ei todellakaan ole tulevaisuutta, jos keskusteluyritykseen saa vastauksesksi mitä sä höpötät.

 

[samperi]

Ihmeellistä! Miten olet jaksanut/viitsinyt vuosikausia katsella tuollaista menoa? Mitä ihmettä mies on sinulle antanut, että olet viitsinyt roikkua tuollaisessa suhteessa?

Meinaan, että eikö yksin olisi parempi olla kuin tuollaisessa suhteessa? Vai onko se niin, että suhde pitää olla, vaikkakin sitten täysin ala-arvoinen ja surkea.

Itse olen sellainen, että mieluiten nautin omasta seurastani yksin kuin olen huonossa seurassa ja kärsin. Yksin jäämisen pelko minulla ei ole niin suuri, että vaihtoehtoisesti kärvistelisin vuosikausia täysin surkeassa 'pari'suhteessa.

Tulet kiittämään vielä itseäsi, kun lähdet. Sinun on turha juuttua kiinni vuosia sitten olleeseen tilanteeseen ja toivoa, että mies muuttuisi taas samaksi kuin oli silloin seitsemän vuotta sitten. Et voi elää haaveillen siitä, mitä teillä oli.