parisuhde lopussa?

[minäminä]

mistä sen sitten lopulta tietää, että on aika erota? musta tuntuu, etten oikeasti rakasta miestäni, en ole pitkään aikaan tuntenut minkäänlaista vetoa häntä kohtaan. en halua olla lähellä, seksistä en ole saanut kunnollista nautintoa 5 vuoteen. yhdessä ollaan oltu 8 vuotta tänä vuonna. seksielämä hiipui esikoisen syntymän jälkeen, säännöllisesti ei ole tapahtunut mitään. monen kuukauden tauko on ihan tavallista.. mies luulee, etten halua seksiä, haluan kyllä mutta en hänen kanssaan. toiset miehet pyörii mielessä kokoajan olin lähellä toista miestä ensimmäistä kertaa nyt 8vuoteen (ei mitään vakavaa tapahtunut..) ja tunne oli uskomaton! miehen kanssa kinastellaan joka asiasta, eikä meidän maailmat jotenkin kohtaa enää ollenkaan. mies on kyllä hyvä isä, erittäin hyvä. jotenkin tuntuu niin pelottavalta ajatus erosta, vaikka uskon että molemmat nautittais elämästä ehkä enemmän. oon niin kyllästynyt tähän mitä meillä nyt on. miehelle on kaikki ihan sama, en tiiä jne. haluaisin mieheltä spontaanisuutta ja semmosta kiinnostusta meitä kohtaan.. äh :/

 

[ap]

jos tuntuu, et tilanteen ollessa otollinen voisin pettää, eikö se jo kerro jotain

 

[vieras]

Vaikea sanoa mikä auttaisi tilanteeseen. Onko teillä mahd. yhteiseen aikaan miehesi kanssa? Jos saisitte lapselle hoitajan ja kävisitte silloin tällöin yhdessä esim. ulkona tms. Omat ystävyyssuhteet ovat myös tärkeitä. Esimerkiksi opiskelu tai uusia virikkeitä työssä riippuen mitä sitten teetkin. Kannattaisi yrittää muista jutuista vielä saada elämään virtaa ennen kuin hyvästä miehestä luopuu ettei vaan saa huonompaa tilalle. Yksinkään ei ole hyvä olla.

 

[ap]

ei meillä ole koskaan yhteistä aikaa, ei ole hoitajia lapsille. omat elämät meillä kyllä on, miehellä työt ja intohimoinen harrastus. mulla koulu ja harrastukset.. aina on jompikumpi menossa, eli kotona ei hirveästi yhdessä edes olla. ehkä saataisiin hoitaja lapsille ja yhteistä aikaakin, kun kunnolla yritettäisiin mutta kun minä en oikein edes tiedä haluanko yrittää vielä.. ja se olen aina ollut vain ja ainoastaan minä joka meille on järkännyt jotain kivaa.. jos minä en järkkää, ei mitään tapahdu. inhoan sitä!!

 

[ap]

mies sanoo, että meillä pitäisi olla sitä seksiä niin menisi paremmin, mutta mun mielestä pitäisi ensin mennä paremmin niin ehkä voisi olla sitä seksiäkin.. tää on niin tätä.

 

[Khimaira]

mies sanoo, että meillä pitäisi olla sitä seksiä niin menisi paremmin, mutta mun mielestä pitäisi ensin mennä paremmin niin ehkä voisi olla sitä seksiäkin.. tää on niin tätä.

Miten makkarin puolelle voi saada säpinää jos toinen tuntuu vastenmieleiseltä, eikä juttu toimi muutoin :/

 

[..]

Vaikea sanoa mikä auttaisi tilanteeseen. Onko teillä mahd. yhteiseen aikaan miehesi kanssa? Jos saisitte lapselle hoitajan ja kävisitte silloin tällöin yhdessä esim. ulkona tms. Omat ystävyyssuhteet ovat myös tärkeitä. Esimerkiksi opiskelu tai uusia virikkeitä työssä riippuen mitä sitten teetkin. Kannattaisi yrittää muista jutuista vielä saada elämään virtaa ennen kuin hyvästä miehestä luopuu ettei vaan saa huonompaa tilalle. Yksinkään ei ole hyvä olla.

tuo on läheisriippuvuutta..

parempi olla yksin kun suhteessa jossa ei ole rakkautta tai mitään muutakaan..
ei yhdessä olla sen takia ettei viihti vaihtaa sen takia ettei saa huonompaa..

 

[ap]

^ sanoppa muuta! oon yrittänyt saada sitä himoa takaisin, mutta ei onnistu.. :/ eniten tässä ahdistaa tämä läheisyys inho, miten näin on voinu käydä? ennen oli toisin.

 

[ap]

ei mua pelota yksin olo, joskus tuntuu että ois paljon mukavampaa ihan vaan yksin ja vapaana. maailma on miehiä pullollaan, niin eikai ne kaikki voi olla sitten niitä huonoja? ajattelen, et "ei se riitä et on mukavaa, sen täytyy olla paljon parempaa!" en halua tyytä liian vähään, vaan haluaisin taas tuntea jotain

 

[vieras]

Se irtiotto, yhteinen irtiotto, kannattaisi vielä tehdä ennen lopullisia päätöksiä. Meilläkin yhteiselo väljähtyi lasten viedessä voimat, melkein kymmenen vuotta siinä tahkottiin perusarkea, mutta kun päästiin kahdestaan kylpylään niin huomasi että näkee miehensä aivan toisin silmin. Toisten miesten keskellä, toisten naisten katseiden alla, alkoi vanha viehätys syttyä. Näki miehen muussakin roolissa, kuin siinä isän roolissa. Huomasi ne hyvät puolet siinä, että tuntee toisen tavat läpikotaisin, vieraiden ihmisten keskellä yhteisenä yksikkönä (varsinkin kun tuli tilausten kanssa sekaannuksia ja yhdessä niistä kuohuttiin, tiimihenki heräsi!).

Jos tunteet ovatkin vain kotihorroksessa, älä vielä heitä pyyhettä kehään! :wave: