parisuhde menossa väärään suuntaan...

[enpä tiedä]

Mies on paljon reissussa, kokouksissa ym. yhteisiä viikonloppuja tosi harvoin. Kun mies poissa, viimeksi yhteen menoon 2 viikkoa, kotona oli kivaa, vaikka tietty raskasta lasten kanssa. Kun mies tuli kotiin, huomasin ärsyyntyväni joka asiasta. Kaikki sen sanomiset tai sanomatta jättämiset ärsyttivät. HUomasin huokaisevani aina kun lähti jonnekin.

Heräsin myös, kun joululahjaa valitessani keksin heti sopivat niin siskolle, siskon miehelle kuin muille kavereillekin, mutta en enää teidä mistä mies oikeasti pitäisi.

Taidetaan olla menossa huonoon suuntaan. Enkä oikein tiedä miten suuntaa korjaisin. Yhteistä aikaa kahden kesken ei saa järjestettyä, kaikki muu on tärkeämpää. Ja toisaalta en itsekään jaksa edes yrittää.

Osaatteko antaa vinkkejä, miten aviopuolison oppisi taas tuntemaan ja miten siitä oppisi taas pitämään, tai edes sietämään?

 

[mies29]

Itsestäänselvyyksinä otettuja asioita arvostaa yleensä vasta ne menetettyään, niin yksinkertaiselta kuin kuulostaakin.

Nuo mainitsemasi asiat eivät minusta välttämättä ole kovinkaan "tärkeitä" merkkejä parisuhteen rappeutumisesta, vaan enemmänkin omasta tyytymättömyydestäsi/onnettomuudestasi. Katsoppa peiliin ja mieti paperille ranskalaisille viivoille esiinnousevia tunteita ja asioita, tarpeeksi kun paperia kulutat löytänet ne asiat jotka noita oireita aiheuttaa.

 

[jokuvaan]

Mulla kuvaamasi tyylinen ärsyyntyminen johtuu kai siitä, että olen salaa mielessäni odottanut että pitkien poissaolojen jälkeen uudelleen kohtaaminen olisi jotenkin ihanaa ja romanttista, ja sitten se onkin sitä tavallista arkea, ja ärsyynnyn ja kiukuttelen piilossa pysyneen nyt esille purskahtavan eroikävän takia (mitä en varsinaisesti tunnusta kokevani), kuten pikkulapset vanhemmilleen päiväkotipäivän jälkeen.