Huonoja puolia ei ole minusta kuin talous. Saman katon alla asuminen ja yhteinen auto säästäisi lähes toisen palkan matkusteluun ja huvituksiin ym. Nyt laskut ja autot maksetaan tuplana.
Me ollaan asuttu 20 vuotta erikseen, oikeastaan siksi että kun tutustuimme minulla oli pienet lapset enkä halunnut kenenkään miehen ajavan lasteni ohi huomiossani. Nyt lapset on muuttaneet mutta nautin tästä omasta olostani niin että en enää suostu asumaan kenenkään kanssa. Tällä hetkellä välimatkaa asunnoilla on vain n. kilometri, kummallakin on oma samantasoinen kolmio. Ei meillä ole mitään pelisääntöjä. Yhdessä ollaan kun halutaan, ei välttämättä viikonloppuja tai lomia ja toisaalta voidaan tietty nähdä viikollakin ja jos ikävä tulee, vartissa on toisen luona. Arkisin usein käydään toisen luona illalla syömässä - jos jompikumpi on jaksanut kokata. Avaimia ei kummallakaan ole toisen luokse kun poikkeustapauksessa kun pitää käydä kukkia kastelemassa kun toinen on reissussa. Yhdessäkin reissataan kyllä.
Aina erikseen sovitaan kun tavataan ja toiselle voi sanoa että mulle ei käy viikonloppu kun olen menossa (vaikka) Tallinnaan, kaverin mökille jne. eli aina ei suinkaan olla yhdessä. Mulle sopii tämä tosi hyvin. En ole tilivelvollinen menoistani enkä rahoistani eikä ole stressiä kotihommista.
