Parisuhde vakavassa kriisissä.

[Onneton]

Olen seurustellut tyttöystäväni kanssa pian kaksi vuotta ja viikko sitten elämältäni tippui melkein pohja. Tyttöystäväni sanoi että hän ei ole varma haluaako hän enää jatkaa seurustelua. Hän kertoi että hänestä tuntuu että kipinä välillämme on sammunut. Asian huomaamista edesauttoi se, että hän kertoi ihastuneensa ajatustasolla uuteen opettajaansa, joka on melko boheemi ja erilainen henkilö. Samalla tyttöystäväni sanoo kuitenkin pitävänsä minustakin paljon ja että ero ei tule olemaan helppo jos siihen päädytään. Päällimmäisenä asiana tuntuukin nyt olevan kysymys siitä, uskooko tyttöystäväni että suhteellamme on vielä mahdollista kehittyä.

Olen tässä miettinyt, että onko kyse siitä että suhteemme on kestänyt kaksi vuotta ja ihastumisen tunne alkaa hävitä ja perusarki olla edessä? Eikö tyttöystäväni kestä tätä arkea? Hän näet itse sanoi että hänen mielestään parisuhteessa tulee olla koko ajan jännite ja tietynlainen jatkuva ihastuminen toiseen.

Itse olen ainakin jo mennyt ihastumisen yli ja tunteeni alkavat olla syvempiä ja perusteellisempia. En ole enää "hulluna" tyttöystävääni, vaan tunnen syvempää kiintymystä ja rauhaa hänen lähellään. Jos eroamme, en tiedä miten selviän enää päivästä toiseen. Koko tämänhetkinen elämäni linkittyy tyttöystävääni. Hän on ajatusmaailmassa tukena jokaisessa asiassa, jota elämässäni teen.

Olisi mukava kuulla kokemuksia muiden vastaavanlaisista tilanteista.

 

[Mamma]

Olet kypsästi ajatteleva nuori mies. Ymmärrät että rakkauden luonne muuttuu ajan kanssa. Tulinen intohimo kypsyy kumppanuudeksi ja rakastamiseksi. Tyttöystäväsi ei sitä vielä tajua, ja vielä hiukan raukkamaisesti vääntää puukkoa haavoissasi kertomalla kuinka vaikea erostanne tulee jos se tulee. Ehkä hän mittailee valtaansa sinuun, samalla fantasioi uudesta opettajastaan.
Ota aikalisä, erotkaa vaikka määräajaksi. Saatte molemmat tutkia tuntojanne. Älä anna tämän masentaa itseäsi, liiku, tapaa ihmisiä, käy vähän treffeilläkin. Liian nuorena ei pitäisi sitoutua turhan vakavasti. Tyttöystäväsi on vielä liian lapsellinen, ehkä sinä olisit jo valmis vakavampaankin seurusteluun. Toivottavasti kohtaat arvoisesi kumppanin.

Ei maailma tähän kaadu, vaikka nyt tuntuisikin että sydän revitään rinnasta. Anna itsellesi aikaa. Ison halauksen ja roppakaupalla myötätuulta lähettää maailmaa jo vähän nähnyt Mami!

 

[Boheemi Ope]

Päästä tyttö menemään. Me vanhat, boheemit openrentut saadaan niin harvoin tuoretta tavaraa, että useimmiten pitää tyytyä opettajanhuoneen tiukkapieruisiin vanhoihin piikoihin.

 

[Sinä]

ilkeämielinen vanha tumputtaja boheemi ope. Säästä teräväkieliset omasta mielestäsi niin nokkelat vittuilusi johonkin muuhun ketjuun. Ei ole mukavaa lohtua oikeasti tarvitsevasta sydänsuruisesta ihmisestä lukea noita vasemmasta kuivuneesta pallistasi kummunneita ajatuksia.

Tsemppiä ap, Mamma kirjoitti ihan asiaa.

 

[Lisa]

Olette varmaan nuoria? Tyttöystäväsi ilmeisesti haluaa kokeilla, olisiko ruoho vihreämpää aidan toisella puolella. Hän tulee oppimaan kantapään kautta (jos siis eroatte), ettei missään suhteessa alkuhuuma kestä ikuisesti.

Jaksamista sinulle! Jos eroatte, löydät aivan varmasti ihmisen, joka osaa arvostaa rakastamista enemmän kuin rakastumista. Itse olet kypsästi oivaltanut, että ihastumista tärkeämpää on syvemmät tunteet ja "arkipäivän rakkaus".

 

[mies]

Oikeastaan aloituksesi lopussa kerroit oleellisen:
"Jos eroamme, en tiedä miten selviän enää päivästä toiseen. Koko tämänhetkinen elämäni linkittyy tyttöystävääni. Hän on ajatusmaailmassa tukena jokaisessa asiassa, jota elämässäni teen. "
Sinä roikut tyttöystävässäsi ja hän on ahdistunut. Suhteessa pitäisi antaa myös tilaa ja olla itsenäinen. Anna hänelle nyt tilaa, niin hän voi tulla takaisin, vaatimuksista hän vain ahdistuu lisää.

 

[äkäsäkki ja kiukkupussi yhdessä]

Onneton, olet harvinaisen järkevä ja tunteellinen ihminen. Itse olen aika tunteellinen ja järki ei sitten päähän enää tunteiden sekaan aina mahdukkaan.

No, asiaan. Kerroit tuossa, että tyttöystäväsi mielestä suhteessa pitää olla "jännite", sinä puolestaan tunnet rauhaa ja syvää kiintymystä tyttöystävääsi ja hänen läsnäoloonsa. Niin sen pitäis ollakin. Molemmin puolin. Olettehan olleet jo aika kauan yhdessä. Ei ihastuminen ja huuma voi ikuisuuksia kestää. Ihastumisen ja huumanhetkiä tulee kyllä, mutta jatkuva pilvissä liitely loppuu, kun huomaa että toisen läsnäolo on luonnollinen asia elämää. En tarkoita sitä, että toinen on itsestään selvyys, vaan sitä, että toiseen luottaa ja hänestä on tullut tavallaan osa sinua ja sinusta osa häntä.

Tuo jännite... toiset etsivät sitä. Vaikea ymmärtää sellaisia ihmisiä, joille tavallinen arki ei riitä, vaan jatkuvasti pitäisi olla jotain "jännää". Tämä tarkoittaa sitäkin, että kumppanin pitäisi yllättää koko ajan. Hänestä pitäisi löytyä koko hemmetin ajan uusia ihmeellisiä asioita, eikä mikään riitä. Onko tyttöystäväsi sittenkään ihan tyytyväinen sinuun sellaisena kuin olet?? Pitäisi olla. Mutta miksi hän sitten etsii kokoajan jotakin? Kysy häneltä, miksi sinun pitäis koko ajan pitää jännitystä yllä? Miksei elämä kanssasi riitä sellaisena kuin se on?
Tyttöystäväsi on jämähtänyt henkisesti teini-ikäiseksi jolloin ihastutaan jatkuvasti ja seikkaillaan vailla realistisia tulevaisuuden suunnitelmia. Toivon, että hän aikuistuu ja pääsee sinun ikätasollesi.

Tuosta jännitteestä...Meillä on yhteiseloa takana samankaton alla jo 3 vuotta. Jännite on ilmassa kaiken aikaa. Meillä on todellinen viha-rakkaus-inho-intohimo-suhde. Inhotaan ja vihataan välillä ja sitten ihastutaan ja rakastutaan uudelleen. Rakkaus ja kumppanuus on pohjalla ja tiedetään, että yhdessä pysytään, mutta arki on yhtä ylä- ja alamäkeä.Jännitettä ja jännittävää on ollut niin hyvässä, kuin pahassa vaikka muille jakaa. Se väsyttää. Ette ehkä usko, mutta jännittävä elämä väsyttää. Koskaan ei tiedä, mitä käy, millä tuulella toinen on ja mitä hän keksii. Toivomme ja etsimme harmoniaa ja rauhaa. Haluaisimme löytää sen kultaisen keskitien.

Toivon, että tyttöystäväsi lopettaa lapsellisen seikkalunsa elämässä. Suhteet eivät ole seikkailua ja leikkiä vaan oikeaa elämää. Toivon että hän aikuistuu ja löytää rakkauden ja kumppanuuden tunteet sinua kohtaan. Tai sitten sinä löydät kumppanin joka ymmärtää sinua.

 

[Onneton]

Kiitos vastauksista ja tsemppauksista. Ajattelin pari viestiä hieman lainata.

Olette varmaan nuoria? Tyttöystäväsi ilmeisesti haluaa kokeilla, olisiko ruoho vihreämpää aidan toisella puolella. Hän tulee oppimaan kantapään kautta (jos siis eroatte), ettei missään suhteessa alkuhuuma kestä ikuisesti.

Jaksamista sinulle! Jos eroatte, löydät aivan varmasti ihmisen, joka osaa arvostaa rakastamista enemmän kuin rakastumista. Itse olet kypsästi oivaltanut, että ihastumista tärkeämpää on syvemmät tunteet ja "arkipäivän rakkaus".

Tyttöystäväni on 28v ja itse olen 24v. Itsekin olen juuri pelännyt että jos tyttöystäväni vain kuvittelee haluavansa tällä hetkellä jotain muuta, mutta tuleekin katumapäälle myöhemmin, sitten kun on jo liian myöhäistä.

Oikeastaan aloituksesi lopussa kerroit oleellisen:
"Jos eroamme, en tiedä miten selviän enää päivästä toiseen. Koko tämänhetkinen elämäni linkittyy tyttöystävääni. Hän on ajatusmaailmassa tukena jokaisessa asiassa, jota elämässäni teen. "
Sinä roikut tyttöystävässäsi ja hän on ahdistunut. Suhteessa pitäisi antaa myös tilaa ja olla itsenäinen. Anna hänelle nyt tilaa, niin hän voi tulla takaisin, vaatimuksista hän vain ahdistuu lisää.

Käsitit hieman väärin mitä tarkoitin. En tarkoittanut että teen kaikki asiani vain tyttöystäväni vuoksi ja häntä miellyttääkseni. Tarkoitin että olen tuntenut selviäväni mistä tahansa elämän haasteesta häneltä saamani voiman avulla. Olen totta kai antanut hänelle tilaa ja olen sallinut ja jopa tukenut häntä tapaamaan kavereitaan ja nauttimaan elämästä sinäkin aikana kun emme ole yhdessä. Niin olen itsekin tehnyt. En ole ollut hänestä koskaan mustasukkainen (no ehkä vähän joskus, mutta en ole nostanut suurempaa meteliä asiasta), enkä ainakaan omasta mielestäni kahlinnut häntä millään tavalla.

 

[Onneton]

Onneton, olet harvinaisen järkevä ja tunteellinen ihminen. Itse olen aika tunteellinen ja järki ei sitten päähän enää tunteiden sekaan aina mahdukkaan.

Lainaan vain osaa tekstistäsi, mutta kiitos koko viestistä se helpotti oloa paljon.

 

[Jen]

Minusta sinä et oikeastaan voi pakottaa tyttöystävääsi jatkamaan suhdetta. Kolmenkympin tienoilla tulee usein kriisi, jolloin rupeaa miettimään, mitä elämältään haluaa ja ovatko haaveet toteutuneet. Monella naisella tuossa iässä myös tulee vastaan ajatus, haluaako lapsia vai ei. Hänellä voi olla syynä käytökseen myös se, että hän ei ehkä halua naimisiin ja hankkia lapsia, vaan hän käytöksellään yrittää osoittaa olevansa yhä vielä villi ja vapaa.

Ikuista ihastumista ja intohimoa ei olekaan. Se kestää keskimäärin 6 kk:sta 2 vuoteen. Teillä tuo ensihuuma on siis laantunut. Hän ei ymmärrä, että rakastuminen ja rakastaminen ovat eri asioita. Rakastaminen on sitä, että päättää ensihuuman laannuttua tehdä rakastavia tekoja. Kun niitä annetaan puolin ja toisin, ne ruokkivat rakkautta. Myös syvälliset keskustelut ja tutustuminen toisen ajatuksiin pitää yleensä suhdetta tuoreena. Valitettavasti vain moni juttelee syvällisesti alussa ja sittemmin se hiipuu, jolloin pariskunta voi ajautua erilleen huomaamattaan.

Minusta on parempi, että nainen nyt lähtee kuin että suunnittelisitte tulevaisuutta pidemmälle (lapset, asuntolaina jne). Eron ei ole pakko olla lopullinen, mutta ymmärrät varmasti itsekin, että sinun ei kannata roikkua hänelle "varasijalla", vaan ansaitset sen, että sinua rakastetaan itsesi tähden eikä siksi, että esim. parempaakaan ei ole tarjolla.

Jos ihastuu (rakastuu) johonkin puolituttuun, niin yleensä sellaisesta ihmisestä näkee vain yhden puolen. Ei välttämättä tiedä sellaisen ihmisen arkielämästä mitään. Voi olla, että sellainen kovin boheemi ihminen myös kotiasioissa on boheemi. Miehen on helppoa olla boheemi varsinkin silloin, jos nainen hoitaa kodin, siivoamisen, ruoat jne. Yleensä arki, kotityöt, palkkatyö yms. tahtovat tappaa sellaista boheemiutta ja vapautta. Lisäksi palkkatyö on nykypäivänä niin vaativaa, että en itse todellakaan edes jaksaisi joka ilta lähteä töiden jälkeen tekemään jotain inspiroivaa, repäisevää ja yllättävää. Toiveet ja todellisuus eivät välttämättä kohtaa.

 

[Onneton]

Minusta sinä et oikeastaan voi pakottaa tyttöystävääsi jatkamaan suhdetta. Kolmenkympin tienoilla tulee usein kriisi, jolloin rupeaa miettimään, mitä elämältään haluaa ja ovatko haaveet toteutuneet. Monella naisella tuossa iässä myös tulee vastaan ajatus, haluaako lapsia vai ei. Hänellä voi olla syynä käytökseen myös se, että hän ei ehkä halua naimisiin ja hankkia lapsia, vaan hän käytöksellään yrittää osoittaa olevansa yhä vielä villi ja vapaa.

Ikuista ihastumista ja intohimoa ei olekaan. Se kestää keskimäärin 6 kk:sta 2 vuoteen. Teillä tuo ensihuuma on siis laantunut. Hän ei ymmärrä, että rakastuminen ja rakastaminen ovat eri asioita. Rakastaminen on sitä, että päättää ensihuuman laannuttua tehdä rakastavia tekoja. Kun niitä annetaan puolin ja toisin, ne ruokkivat rakkautta. Myös syvälliset keskustelut ja tutustuminen toisen ajatuksiin pitää yleensä suhdetta tuoreena. Valitettavasti vain moni juttelee syvällisesti alussa ja sittemmin se hiipuu, jolloin pariskunta voi ajautua erilleen huomaamattaan.

Minusta on parempi, että nainen nyt lähtee kuin että suunnittelisitte tulevaisuutta pidemmälle (lapset, asuntolaina jne). Eron ei ole pakko olla lopullinen, mutta ymmärrät varmasti itsekin, että sinun ei kannata roikkua hänelle "varasijalla", vaan ansaitset sen, että sinua rakastetaan itsesi tähden eikä siksi, että esim. parempaakaan ei ole tarjolla.

Jos ihastuu (rakastuu) johonkin puolituttuun, niin yleensä sellaisesta ihmisestä näkee vain yhden puolen. Ei välttämättä tiedä sellaisen ihmisen arkielämästä mitään. Voi olla, että sellainen kovin boheemi ihminen myös kotiasioissa on boheemi. Miehen on helppoa olla boheemi varsinkin silloin, jos nainen hoitaa kodin, siivoamisen, ruoat jne. Yleensä arki, kotityöt, palkkatyö yms. tahtovat tappaa sellaista boheemiutta ja vapautta. Lisäksi palkkatyö on nykypäivänä niin vaativaa, että en itse todellakaan edes jaksaisi joka ilta lähteä töiden jälkeen tekemään jotain inspiroivaa, repäisevää ja yllättävää. Toiveet ja todellisuus eivät välttämättä kohtaa.

Kaikki mitä kirjoitit on täyttä asiaa. Itseäni vain mietityttää se, että mikä tyttöystäväni oikeasti haluaa, koska olemme hyvin samankaltaisia ihmisiä. Haluamme elämältä samoja asioita (esim. lapsia emme halua kumpikaan ja naimisiinkaan ei ole mikään kiire ollut). Hän itse sanoi että hän on miettinyt että olemmeko liian samankaltaisia ja reagoimme asioihin liian samanlaisesti ja sen vuoksi jännitys on suhteesta hävinnyt.

En aio pyytää häntä jäämään suhteeseen, jos hän ei itse tahdo. En tule itsekään onnelliseksi, jos tiedän että kumppanini on kanssani vain säälistä. Haluan että olen suhteessa tasavertainen kumppanini kanssa. Vaikka se onkin vaikeaa myöntää, niin ero tässä vaiheessa on parempi kuin vaikka 5 vuoden jälkeen. Siitä olenkin kiitollinen että tyttöystäväni puhui asiasta ennen kuin tilanne olisi kehittynyt niin pitkälle, että mitään harkintaakaan ei olisi voinut enää ajatellakaan.

 

[Lisa]

Yllätyin siitä, että tyttöystäväsi on 28-vuotias! Ihastumisen tarve ja suhteen arkipäiväistymisen pelko on tyypillisempää 18-vuotiaalle. Tosin aina löytyy niitä, jotka hyppäävät suhteesta toiseen parin vuoden välein etsien aina uutta huumaa ja uutta ihastusta.

Keskustelkaa siitä, millaista "kipinää" hän suhteeseenne haluaisi ja miksi hän ajattelee kipinän löytyvän paremmin jonkun muun kanssa. Jos hän on kanssasi vain siksi, että tyytyy sinuun, vaikka tahtoisi jotain muuta, niin teidän kannattaa erota heti eikä vasta sitten, kun hän on löytänyt paremman. Älä anna hänen pitää itseäsi hätävarana!