Parisuhdekriisiä, apuja kaivataan

[Harmistunut]

Tosta "Unelmia vai muistoja" osiosta tuli jollain tavalla mieleen tää mun tilanne, ja kaipaan apuja. Kirjoitan nyt nikittä, joku voi mut silti tunnistaa mutta siinähän tunnistaa.

Mä en tiedä mitä mä haluan tehdä. Mua ahdistaa jotenkin ihan kauheasti. Mua ahdistaa ajatus että erottais, toisaalta se tuntuu kauhean vapauttavalta ajatukselta, saisi olla ja mennä ja elää itsenäistä, omaa elämää lasten kanssa ja muutamana viikonloppuna kuussa ihan itsekseen. Minusta tuntuu että tää arki kaataa mut täysin, ja tunteet miestä kohtaan on - niin, en mä tiedä. Mä välitän hänestä kauheasti ja hän on paras ystäväni, mutta missä on se rakkaus? Missä ikävä ja mustasukkaisuuden tunne? Miksi minusta ei oikein tunnu miltään? Me on puhuttu erostakin, ja kyllähän se itkettää, mutta jotenkin itkettää se ns. itsesääli, se että "miksi meille on käynyt näin?". Paljon on puhuttu ja nyt tuntuu ettei jaksa edes puhua asiasta.

Me on oltu ihan kauheasti yhdessä , aina puuhailtu kaikkea yhdessä, ja nyt tuntuu että kaipaa sitä omaa elämää ja omaa reviiriä. Kesälomalla sovimme, että vietämme osan lomaa erillään, niin että meillä on kummallakin "omat lomat", yhteinen loma ja koko perheen yhteinen viikko. Minusta tuntuu kauhealta, mutta odotan sitä minun omaa lomaa eniten. Mies ja lapset menevät mummilaan ja tiedän että lapset on siellä hyvässä hoidossa. Miehellä saattaa olla tylsää, koska hänellä ei ole juuri muita ystäviä kuin minä (no on tietysti muutamia) eikä siellä paikkakunnalla oikeastaan ketään. No, kyllä kai hän muutaman päivän kestää.

Tuntuu niin että "tässäkö tämä nyt on?" Lapset tehty, hyvä ammatti, hyvä koulutus, omistusasunto (no joo, pankin), auto pihassa ja kaikki ulkoisin puolin hyvin. Mies on ihan oikeasti ihana, hyvä sängyssä, kiltti, hyvä isä, muistaa kaikki hääpäivät ja muut, kaikki tämä johtuu täysin minusta.

Olenko hirviö?

 

[Kotilehmä]

Et ole hirviö. Kipinä vaan on kadonnut ja nyt pitää päättää lähdetkö etsimään uutta kipinää vai tyydytkö siihen elämään mikä sinulla nyt on. En tiedä kumpi on parempi vaihtoehto. Itse olen kerran vaihtanut ystävästä rakastajaan ja minulle se oli oikea ratkaisu, mutta lapsia ei ollut ja siksi se oli niin helppo. Mieti mitä SINÄ haluat, asiat kyllä selviää :hug:

 

[vieras]

Minä en päästäisi irti tuommoisesta miehestä, voin sanoa ettei tämä yksinhuoltajan arki ole mitenkään hääppöistä tai tavoiteltavaa. Eniten kaipaan just sitä tasaisen tylsää arkea jonkun tutun ja turvallisen ihmisen kanssa.

 

[Ap]

Kiitos Kotilehmä, sehän se onkin kun lapsia on niin sitä pitää miettiä tarkkaan mitä haluaa, koska pitää pystyä aina pitämään yhteyttä. Kauheaa olis huomata vuoden päästä että kaikki tunteet on jo palanneet, ja toisella onkin jo uusi.

 

[KolmeKertaa]

Meillä länsimaalaisilla ihmisillä ei ole oikeita ongelmia, vaan kaikilla tahtoo olla tällaista (joutavaa) huuhailua jonkin perään, jota ei edes tajua eikä tiedä olevan olevan olemassa. Kaikki tarvitsevat omaa tilaa ja aikaa ilman muita perheenjäseniä, eikä siinä ole mitään pahaa. Kun oma elämä tuntuu tyhjältä ja merkityksettömältä, alkaa kasata ongelmia parisuhteeseensa. Hyvä, että näet miehesi hyvät puolet, mutta alussa kyllä puhut erosta turhan positiiviseen sävyyn. Eroaminen on todellisuudessa kovaa touhua, jossa kärsii kaikki osapuolet.

 

[poikia3]

Sen kipinänkin voi oikeasti saada takaisin. SE voi vaatia vähän työtä, mutta se on mahdollista.
Ja sitä pitää tietysti tahtoa. Aloittaa voi miettimällä mihin siinä miehessä on alunperin rakastunut.

Eikä parisuhteessa todellakaan aina leijuta pilvissä.

Tuo olotila, että kaikki on hyvin, muttei siltikään ole tyytyväinen, liittyy myös ikäkriiseihin. Noissa tilanteissa miettii mitä elämältään oikeasti haluaa, ja lopulta voikin olla ihan tyytyväinen siihenkin mitä on, tai saattaa vaikka vaihtaa ammattia.

Ja itse tuollaisessa tilanteessa, mietin, että elämää on paljon elämättä ja paljon kokematta, vaikka esim. on ammatti ja omakotitalo ja lapsi.

Keskusteluapukin voisi olla paikallaan, vaikka perheneuvolassa.

 

[been there]

Ei tuo kuulosta eron aineksilta! Kannattaa varmaan tehdä enemmän asioita erikseen.

Mulla päinvastainen ongelma. Teen jatkuvasti vain omia juttujani ja pidän yhteyttä omiin kavereihini ja mies tekee enimmän aikaa joko töitä tai irkkaa. Lasten ja yhteisen jääkaapin lisäksi ei ole välillä pitkiin aikoihin juuri mitään yhteistä. Heti, jos ehtii tehdä edes jonkin yhteisen jutun, alkaa mennä paljon paremmin...

 

[mun muru]

Sinä tiedät mitä haluat. Sinulla on ehkä monenlaisia tarpeita. Et ole hirviö. Ihmisen luonnolla on aina tarkoitus. Minä uskon että tuossa nyt on vain käynyt niin että olet niin "supernaisellinen" alkukantaisella tavalla ja dna:si huutaa sinua jatkamaan sukuasi muualle nyt kun lapset on kasvaneet pikkulapsi-iästä ja mies on "kokeiltu". Onhan noita piirteitä myös miehissä paljon että haluaa elää montaa elämää yhtä aikaa. Tuo on peruja varmaan kivikaudelta kun geenian jakautuminen ja ihmisen liikkuminen oli tarpeellista.

Ainoa "parisuhde" saattaa olla yhteiskunnan siipien suoja joka toimii. Eli että ihminen ( useat) on luotu yksilöksi. Toisaalta toivon että löydät tasapainon perheesi ja mahdollisesti sen kanssa että hankit toisen elämän sivuun.

 

[mun muru]

Onnellisuutesi on silti tärkeä myös lasten takia.

 

[vieras]

Sinä tiedät mitä haluat. Sinulla on ehkä monenlaisia tarpeita. Et ole hirviö. Ihmisen luonnolla on aina tarkoitus. Minä uskon että tuossa nyt on vain käynyt niin että olet niin "supernaisellinen" alkukantaisella tavalla ja dna:si huutaa sinua jatkamaan sukuasi muualle nyt kun lapset on kasvaneet pikkulapsi-iästä ja mies on "kokeiltu". Onhan noita piirteitä myös miehissä paljon että haluaa elää montaa elämää yhtä aikaa. Tuo on peruja varmaan kivikaudelta kun geenian jakautuminen ja ihmisen liikkuminen oli tarpeellista.

Ainoa "parisuhde" saattaa olla yhteiskunnan siipien suoja joka toimii. Eli että ihminen ( useat) on luotu yksilöksi. Toisaalta toivon että löydät tasapainon perheesi ja mahdollisesti sen kanssa että hankit toisen elämän sivuun.

No joo tais mennä vähän utopian puolelle tuo alkupuolen teksti =). Hyvä pistää asioita sen piikkiin, että evoluution tulos, ettei voida olla yhden kanssa.

Minusta ap:n elämä on vain siinä pisteessä, että mitään "jännää" tai "odotettavaa" ei ole tulossa ja elämä vaikuttaa tylsältä. Se ei todellakaan ole järkevä syy erota, harkita voi ja pitääkin, mutta jos lapsia on kuvioissa mukana niin se arki eron jälkeen ei ole mitään sinkkuelämää...kuten varmaan moni kuvittelee sen olevan. Uudet parisuhteet tulevat olemaan hankalampia kun kuviossa onkin mukana sinun, minun ja meidän lapset.

Nyt ap:n pitäisi ottaa vain irtiotto arjesta miehen kanssa kaksin ja herätellä niin arjen tohinassa unohtuneita tunteita takaisin. Suhde vaatii tahtoa, ei heti eron miettimistä ja uusien kumppaneiden etsimistä. Ei onni tule uutta vaihtamalla.

 

[peesaan]

Hyvä mies ei vaihtamalla parane. Seurasin kaverini vastaavaa tapausta: erosi kivasta ja hyvästä miehestä, jonka kanssa oli kipinä kadonnut, otti uuden miehen (minusta huonomman) ja eipä taida änenkään kanssa sen seksikkäämpää olevan.

 

[r u u s a]

=)

Tiedätkös, kun mä "erosin" ja elämä on kyllä ihan yhtä tylsää.

Mutta, ei ahdista.

 

[vieras]

Hyvä mies ei vaihtamalla parane. Seurasin kaverini vastaavaa tapausta: erosi kivasta ja hyvästä miehestä, jonka kanssa oli kipinä kadonnut, otti uuden miehen (minusta huonomman) ja eipä taida änenkään kanssa sen seksikkäämpää olevan.

Näinpä juuri ja huonoimmassa tapauksessa se jätetty mies löytääkin uuden kivan naisen, jonka kanssa elää elämänsä loppuun asti ja se ex-vaimo vieläkin vaihtaa kumppania kun olettaa sen onnen sillä löytyvät.

Kaikkien pitäisi muistaa,että parisuhde ei voi eikä perustu pelkästään intohimoon ja siihen, että "kipinät" lentelee vuosikymmeniä. Kuten eronnut kaverini sanoi, että hän luuli, että tunteet puolisoa kohtaa olivat "kuolleet", mutta eron jälkeen oli tajunnut että eihän ne mihinkään olleet hävinneet.

Arjessa pitää muistaa myös kumppanin kanssa tehdä kaksin jotain kivaa, toki niistä arjen pienistäkin asioista kannattaisi nauttia, mutta yhdessäolo ilman lapsia ja arjen rutiineja tuo uutta puhtia suhteeseen.

 

[vieras]

Teillä on menossa rakastumisesta rakastamiseen -vaihe, joka on todella haastava. Suosittelen luettavaksi kirjaa Onnellisen avioliiton reseptejä, ihan tosissaan se kannattaa lukea. Siinä puhutaan asiaa "hömpän" varjolla.
Ja yhdyn tuohon kommenttiin länsimaisista ihmisistä, joilla on liikaa aikaa ajatella ja ylianalysoida kaikkea. Tietysti tv ja elokuva kanssa vaikuttaa näihin uusiin utooppisiin parisuhdekriteereihin, joita ihmiset luovat.

 

[Ap]

Paljon sain vastauksia ja paljon olen noita jo miettinyt. Ihan sitäkin, että "luolamieskö" minussa nyt sitten jyllää joka ajaa eteenpäin, vai mikä? Mä olen muuttunut paljon nyt viimeaikoina ulkoisestikin, ja sisäisesti, joten joku muutoksen tarve on nyt kova. Pitää vaan toivoa että mies jaksaa tässä rytinässä seisoa rinnalla. Ikäkriisiä tämä on ihan varmasti ja siitä tämä lähti.

miehen kanssa yritetään tehdä jotain tosi kivaa ja "erilaista" pari päivää, tai ensin ollaan erossa pari päivää ja sitten ihan kaksin vaan muutama päivä, mennään vieraaseen kaupunkiin ja vaikka nukutaan autossa jos ei muuta keksitä, hotellilomat on jo kokeiltu ja sama tylsyys siellä jatkuu, vain seinät vaihtuu.

 

[Lynx]

Tuo on tyypillinen piirre ajatukselle "kun mikään ei riitä"! Et todellakaan ole hirviö vaan nyky-yhteiskunnan "tuotos"... jota mm. tuo leffa kuvaa hyvin.
Moni nykyään eroaa juuri noilla perusteilla ja juuri tuossa tilanteessa kun kaikki se mistä unelmoinut, saavutettu.
Tavallaan se on varmasti jotain ns. ikäkriisiäkin eli lapset tehty, koulutus ja ammatti plakkarissa, oma koti jne. Sitten tulee tilanne, että mitäs sitten...
Tunnistan itseäni sinun kertomuksessa, koska takana jo pitkä parisuhde. Silti jotenkin olen noina hetkinä, kun ajatukset tuolla tasolla, yrittänyt ajatella järkevästi ja onneksi nuo ajatukset menneet ohitse.
Nyt minulla vaihe, että oma mies on taas maailman ihanin
:heart: , välillä on ollut tilanteita että fiilis kuin ei mitään rakkautta ja intohimoa enää olisi.
Sitten aina muistutan itseäni, että mistä löydän toisen samanlaisen ihmisen, jonka kanssa jaksan päivästä toiseen sen rakastumisen huuman jälkeen. Enkä usko sellaisia miehiä kovin monia olevan minua varten.
Mutta itse teet ratkaisut elämässäsi, mutta mieti tarkkaan juuri lapsiasi ja sitä mitä menetät, jos eroat ja taas sitä mitä saat jos eroat. Kumpi vaaka painaa enemmän...