Parisuhdeongelma takerrun

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "mies36"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Kyllä mun mielestä vaikuttaa kertomasi perusteella siltä, että vaimollasi on kiikarissa toinen mies tai jos ei ketään tiettyä, niin ainakin vapauden huuma. Kai jokainen joskus haluaisi kokea uudelleen rakastumisen tunteen, kaikki eivät vaan käsitä miten isot panokset joutuu peliin siitä hyvästä asettamaan. Olen sitä mieltä, että on aika ajatella itseäsi ja lakata suostumasta hyväksikäytetyksi lastenhoitajana tai muutenkaan.

Eikä se vaimosi taida oikeasti teitä muita niin ajatella vaan tekee hyvin itsekkäitä ratkaisuja aivan omista henkilökohtaisista lähtökohdistaan, tuntuu vaan kivammalta itsestäkin kun uskottelee tekevänsä ne muitten parhaaksi. Oli ikäkriisi tai ei niin ei taida eukko ansaita noin pitkämielistä ja ymmärtävää kumppania.
Ei tarvitse olla toista miestä. Ja en tajua, miksi kenenkään tarvitsisi väkipakolla roikkua suhteessa, josta ei tule enää mitään. Se on väkivaltaa itseä ja myös sitä perhettä kohtaan. En ymmärrä tuota, ettei ansaitse pitkämielistä ja ymmärtävää kumppania. Ei se aina ole niin, että se pitkämielisys ja ymmärtäväisyys olisi edes hyve, vaan se voi olla takertumistakin.
 
Sehän oli minun mielipiteeni, ap:n puoliso ei omalla parisuhdekäyttäytymisellään minun mielestäni ansaitse moista kärsivällisyyttä (nimitä sinä sitä sitten vaikka takertumiseksi) osakseen. Jos puoliso on ap:n takertumisesta kärsinyt, niin eipä ole suhteesta lähtenyt vaan itse roikottaa toista löysässä hirressä epätietoisena suhteen tulevaisuudesta - vaikka kuitenkin on jo sanonut ettei enää tätä rakastakaan. Eihän puoliso ole suhteessa väkipakolla roikkunut vaan roikottanut siinä pitkämielistä ja ymmärtävää kumppaniaan. Siksihän ap on suhteeseen takertunut, kun toinen ei ole tarkoitusperiään tehnyt selviksi vaan jättänyt jatkon ikään kuin roikkumaan.

Ja kuten ehkä huomaat, jos luet kommenttini huolella, kirjoitin nimenomaan, ettei puolisolla tarvitse olla toista miestä olemassa tai edes kiikarissa, vaan haluaa vain eroon entisestä ehkä uusien kokemuksien toivossa.
 
Me sovittiin että keskustellaan tänään kun tulen kotiin.... tulin 22.30. Ododotin että täällä ollaan valmiina.lapset ei kotona.... :) no ensin katsoo tallennetun televisiosarjan viimeisen jakson...odotan. En edes jaksa itkeä tää alkaa jo naurattaa. Taidan muuttua yhtä passiiviseksi... :) Voiko näin tosiaan olla? Uskomatonta. ei ole sanonut sanaakaan.... siis... huh huh...
 
No, sun pitää varmaan päättää, että riittääkö sulle tuommonen suhde vai haluatko jotain parempaa. Ja joskus ne ratkaisut ja muutokset on vain tehtävä jos meinaa että asioihin tulee muutoksia. Helppoohan se ei välttämättä ole. Itse viivyin liian kauan juopottelevan miehen luona.
 
No niin pääsimme keskusteluun ja yllättävää kävimme sen lämpimässä hengessä, tämä on tässä. Ymmärrän vaimoani, vaikka se sattuukin. Sattuu tosiaan kovasti, mutta nyt on alettava katsoo eteenpäin. Kyyneleitä tulen kyllä vuotamaan mutta ehkä tästä selvitään...
 
No niin pääsimme keskusteluun ja yllättävää kävimme sen lämpimässä hengessä, tämä on tässä. Ymmärrän vaimoani, vaikka se sattuukin. Sattuu tosiaan kovasti, mutta nyt on alettava katsoo eteenpäin. Kyyneleitä tulen kyllä vuotamaan mutta ehkä tästä selvitään...

Voi kun minäkin ymmärtäisin. Ehkä ymmärtäisinkin jos hän olisi minun kanssa puhunut. Kai hän kuitenkin on yrittänyt lapsiakin ajatella.

Edelleen vain ihmettelen, miksi ihmiset eivät mene keskustelemaan ongelmista ajoissa, ennen kuin päättävät että ne ovat nyt liian suuria korjattaviksi. No, eihän sitä aina osaa olla viisas ennen kuin mokaa...

ääh... ärsyttää ja tekee mieli kiukutella. Erolapsi minussa turhautuu. Hyvähän se kuitenkin on, että jotain liikahdusta tapahtuu. Ja aina parempi sentään erota yhteisymmärryksessä kuin nykäisemällä.

Älkää unohtako lapsianne sinne teidän välille. Seuraavassa draamassa te olette kuningas ja kuningatar, ja lapset saattavat jäädä lakeijan rooliin, vaikka he ovat se osapuoli joka todellisuudessa menettää eniten.
 
En ymmärrä sinun oivoi terapeuttiuskoasi yhtään. Kaikki ei vaan ole korjattavissa ja aina ei siihen tarvita ulkopuolisia ihmisiä sitä sanomaan. Eiköhän tässä ole asiaa mietitty puolin ja toisin.
 
Voi kun minäkin ymmärtäisin. Ehkä ymmärtäisinkin jos hän olisi minun kanssa puhunut. Kai hän kuitenkin on yrittänyt lapsiakin ajatella.

Edelleen vain ihmettelen, miksi ihmiset eivät mene keskustelemaan ongelmista ajoissa, ennen kuin päättävät että ne ovat nyt liian suuria korjattaviksi. No, eihän sitä aina osaa olla viisas ennen kuin mokaa...

ääh... ärsyttää ja tekee mieli kiukutella. Erolapsi minussa turhautuu. Hyvähän se kuitenkin on, että jotain liikahdusta tapahtuu. Ja aina parempi sentään erota yhteisymmärryksessä kuin nykäisemällä.

Älkää unohtako lapsianne sinne teidän välille. Seuraavassa draamassa te olette kuningas ja kuningatar, ja lapset saattavat jäädä lakeijan rooliin, vaikka he ovat se osapuoli joka todellisuudessa menettää eniten.

Tää on tässä... En voi tälle mitään, ei ole asiaa mistä en olisi voinut puhua ei tekoa jota en olisi voinut tehdä. Mutta voi hävitä tekemättä virhettäkään kun meitä on kaksi. ... ja mulle on sanottu "tiedän miltä sinusta tuntuu" vastasin "et tiedä, sä olet se jolla ei ole tunteita". Me saadaan asiat järjestykseen emme riitele, sovimmme. Muutan lähelle, se on parempi lapsille. Lapset on ollu mun kanssa paljon ja tulevat toki saamaan huomioni niinkuin ennenkin. Puhun asiasta lapsieni kanssa en halua opettaa heitä piilottelemaan tunteitaan. Se sattuu mutta lopulta on tärkeää olla aito...
 
  • Tykkää
Reactions: emeleia
Mutta muista, että ei tarvitse aina olla aivan korrekti ja ei tarvitse alkaa nyt leikkimään mitään ystävyyseroa, jossa kahvitellaan puolin ja toisin, vaan saa näkyä ulospäinkin, että sattuu ja voi olla parempi pitää etäisyyttä aluksi. Voimia! :hug:
 
[QUOTE="vieras";25752674]En ymmärrä sinun oivoi terapeuttiuskoasi yhtään. Kaikki ei vaan ole korjattavissa ja aina ei siihen tarvita ulkopuolisia ihmisiä sitä sanomaan. Eiköhän tässä ole asiaa mietitty puolin ja toisin.[/QUOTE]

Sano nyt vielä, että olet itse terapeutti...

En minäkään siihen usko, että monikaan niistä ihmeitä osaa tehdä. Mutta minusta on tärkeää se, että ihmiset pitäisivät tapanaan raahata elämänsä isoimman ongelmatilanteen ratkaisuyrityksineen myös ulkopuolisten eteen. Puolin ja toisin miettiminen ei riitä, vaan pitää miettiä yhdessä, pitkään ja poikin.

Vastustan sitä keskinäisen hymistelyn kulttuuria, jota sinäkin nyt edustat. Varmasti minullakin menee raja, minkä yli ei tarvitse tai edes kuulu yrittää korjata mitään. Mutta yleissääntö se ei saa olla, että kyllä ihminen tietää milloin homma on ohi. Kun totuus on kuitenkin se, että se tieto saavuttaa ihmiset vuosi vuodelta aiemmin, ellei eroamista vastaan muisteta puhua myös. Se tarkoittaa, että lapset menettävät perheensä joka ikäluokassa nuorempina ja nuorempina.

Ihminen on kuitenkin niin ylpeä olento, että oma kerrytetty loukkaantuneisuus on tärkempi mitään muuta, jopa omia lapsia. Vasta kuolinvuoteella päästään kiukusta eroon. Ero otetaan ennen kuin on opittu, miten yhdessä voidaan pärjätä ja tarpeista puhua. Ja vaikka hän niin luuleekin, en tässä moiti niinkään ap:tä kuin hänen vaimoaan, joka oli nimenomaan keskustelu- ja korjaamisyrityksiä vastaan. Ja tämänkin teen tietysti sikäli suruttomasti, että minähän en vaimoparan näkemyksestä tiedä yhtikäs mitään.
 
Sano nyt vielä, että olet itse terapeutti...

En minäkään siihen usko, että monikaan niistä ihmeitä osaa tehdä. Mutta minusta on tärkeää se, että ihmiset pitäisivät tapanaan raahata elämänsä isoimman ongelmatilanteen ratkaisuyrityksineen myös ulkopuolisten eteen. Puolin ja toisin miettiminen ei riitä, vaan pitää miettiä yhdessä, pitkään ja poikin.

Vastustan sitä keskinäisen hymistelyn kulttuuria, jota sinäkin nyt edustat. Varmasti minullakin menee raja, minkä yli ei tarvitse tai edes kuulu yrittää korjata mitään. Mutta yleissääntö se ei saa olla, että kyllä ihminen tietää milloin homma on ohi. Kun totuus on kuitenkin se, että se tieto saavuttaa ihmiset vuosi vuodelta aiemmin, ellei eroamista vastaan muisteta puhua myös. Se tarkoittaa, että lapset menettävät perheensä joka ikäluokassa nuorempina ja nuorempina.

Ihminen on kuitenkin niin ylpeä olento, että oma kerrytetty loukkaantuneisuus on tärkempi mitään muuta, jopa omia lapsia. Vasta kuolinvuoteella päästään kiukusta eroon. Ero otetaan ennen kuin on opittu, miten yhdessä voidaan pärjätä ja tarpeista puhua. Ja vaikka hän niin luuleekin, en tässä moiti niinkään ap:tä kuin hänen vaimoaan, joka oli nimenomaan keskustelu- ja korjaamisyrityksiä vastaan. Ja tämänkin teen tietysti sikäli suruttomasti, että minähän en vaimoparan näkemyksestä tiedä yhtikäs mitään.
En ole terapeutti, enkä ole sitä mieltä, että hymistellään vaan, mutta en pidä ajatuksesta, että parisuhdeneuvonta on joku standardiratkaisu, johon pitää turvautua, ennen kuin "on lupa" erota, vaikka olisi asiaa miten paljon itse pohtinut. Ja en usko, että lapset menettävät perheensä aiemmin ja perheitä on minusta erilaisia. Avioeroperhekin on perhe ja parempi, kuin sellainen perhe jossa teeskennellään lasten takia. Vaikka käytännön perhe-elämä sujuisikin kuinka hyvin, niin kyllä se lapsille aina mallin suhteesta antaa, jos vanhempien suhteesta puuttuu lämpö.
 
Tää on tässä... En voi tälle mitään, ei ole asiaa mistä en olisi voinut puhua ei tekoa jota en olisi voinut tehdä. Mutta voi hävitä tekemättä virhettäkään kun meitä on kaksi. ... ja mulle on sanottu "tiedän miltä sinusta tuntuu" vastasin "et tiedä, sä olet se jolla ei ole tunteita". Me saadaan asiat järjestykseen emme riitele, sovimmme. Muutan lähelle, se on parempi lapsille. Lapset on ollu mun kanssa paljon ja tulevat toki saamaan huomioni niinkuin ennenkin. Puhun asiasta lapsieni kanssa en halua opettaa heitä piilottelemaan tunteitaan. Se sattuu mutta lopulta on tärkeää olla aito...

Niin emmä sua tarkoittanu tuolla, vaan sitä vaimoriepua. Sua nyt moitin ehkä siitä, että olisit voinut mekastaa ja pistää kampoihin toisella tapaa, mutta se nyt taitaa olla teoriaa vain, ja olithan sitäkin kai kokeillut tehdä.

Nykylapset mua surettaa sillätapaa enemmänkin kuin oman ikäpolveni kummajaisina pidetyt erolapset, että kun niin moni eroaa ja asia alkaa olla niin arkea ja lapsia ajatellaan eron yhteydessä paremmin, niin on ehkä vaikea itse ymmärtää menettäneensä mitään erikoista. Minäkin olen alkanut oivaltaa omien menetysteni loppusumman päälle vasta keski-iässä. Pärjäsin mielestäni vallan hyvin, ja nyt vasta tiedän että niin ei todellakaan ole ollut eikä ole vieläkään.

Pidä siis huolta, että tunnet lapsesi vastedeskin niin tarkkaan kuin mahdollista ja tiedät mitä heidän päässään liikkuu. Sopeutuminen on se helpoin asia. Menetyksen käsittely on jo vaikeampaa. Mutta vaikeinta on menetettyjen asioiden paikkaaminen, koska ihminen ei itse tiedä mitä hän jää paitsi, kun hän menettää mahdollisuuden kasvaa aikuiseksi vanhempiensa vuorovaikutussuhteen ympäröimänä.

Omaan aikuisuuden malliin jää silloin aukkoja ja suorastaan loppupuolisko tehtäväkirjaa tyhjäksi. Samaten nuoruuden ristiriitatilanteet vanhempien kanssa saattavat jäädä jopa vallan käsittelemättä, koska väistely on helpompaa kuin konfrontaatio. Tuloksena on pärjäämisen ja itsenäisyyden illuusio ja epäselvä käsitys omista tarpeista ja tehtävistä. Minusta tuli suorastaan pakoeläin, vaikka olin rohkea ja itsetietoinen lapsi ja kuvittelin sitä olevani edelleenkin.

Voimia sinne, ja kertoile toki missä mennään.
 
[QUOTE="vieras";25752728]En ole terapeutti, enkä ole sitä mieltä, että hymistellään vaan, mutta en pidä ajatuksesta, että parisuhdeneuvonta on joku standardiratkaisu, johon pitää turvautua, ennen kuin "on lupa" erota, vaikka olisi asiaa miten paljon itse pohtinut. Ja en usko, että lapset menettävät perheensä aiemmin ja perheitä on minusta erilaisia. Avioeroperhekin on perhe ja parempi, kuin sellainen perhe jossa teeskennellään lasten takia. Vaikka käytännön perhe-elämä sujuisikin kuinka hyvin, niin kyllä se lapsille aina mallin suhteesta antaa, jos vanhempien suhteesta puuttuu lämpö.[/QUOTE]

No miksi olet niin sitä vastaan? Sellainen standardiratkaisu oli vielä jokin aika sitten pakollinen kaikille, miksi se nyt olisi täysi turhake - vaikka tuskin se pakollisena voi olla mitenkään laadukas systeemi. Mutta tärkeintä asiassa on mielestäni juurikin se, että ihmiset itse myöntäisivät että eroaminen ei ole yksityisasia eikä yksilön kuulu olla aina omien ratkaisujensa ainoa tuomari.

Ehkä jopa tärkeämpää kuin terapian todellinen hyöty on siis valmius myöntää, että eroaminen vaatisi paljon enemmän työtä kuin ilmoituksen tunteiden kuolemasta.

Jos olet itse ollut terapeuttien tukemissa kulississa kasvanut kylmyyden jäädyttämä lapsi, niin ymmärrän näkökulmasi, mutta kykenisimmekö sopimaan siitä, että vaikka joissain tilanteissa ero on lapsillekin parempi ratkaisu, niin se on kuitenkin silloinkin pienempi kahdesta pahasta kuin varsinaisesti hyvä asia?
 
Ei helv.... siis onko naiset sitten tässätilanteessa tälläisia? Nyt hänelle on tärkeää hoitaa kaverin ero kriisiä kun heillä koira josta ei pääse sopuun.... Olisko täällä kotona jotakin jota pitäisi sovitella? Onneksi meikäläinen sai nk. kenkää.... voiko arvot olla todella sekaisin? Onneksi kotona vain vanhin lapsi... Kyselee missä äiti on.... Touuuu!!!!
 
Huomenna pankkiin... jotenkin yllättävän helpottunut olo. Tärkeetä on nyt saada elämä raiteilleen muualla. en aio muuttaa kauas koska haluan että lapsilla on mahdollisuus tulla isälle ja olenhan lähes aina paikalla(vuorotyön etu). Todella iloinen olen lapsista jotka tänäänkin halusivat leikkiä juuri minun kanssa :). Mulla sattui yllättäen läheltä koulua asunto kiikariin ja olisi aivan loistava! toivottavasti saan sen ostettua. Kun olen funtsannut suhdettamme niin olen huomannut kuinka olen antanut rakkauden sokaista, olen oppinut paljon ja tulen vielä oppimaan! :) Ihmetyttää tämä positiivinen olo mutta välillä virtaa kyyneleet. Mut se on selvää että pohjalla on käyty ja alkaa hidas nousu. :) :) :)
 
Kurja tilanne! Mutta todella julmaa mun mielestä vaimoltasi sanoa että hän ei halua erota mutta ei rakasta sinua. Olen itse sen verran nuori että en ole tuollaista noin pitkää parisuhdetta ehtinyt kokea, ehkä muuten näkisin asian vähemmän mustavalkoisesti? Itse en vaan haluaisi enää jatkaa jos mieheni ajattelisi noin..

Tuntuu että hän ajattelee vain itseään mutta haluaa pitää sinut arkea pyörittämässä. Hankalaa sinulle kun rakastat häntä!
 
Otin viimeisen kerran puheeksi, oliko tämä tässä. Paras ratkaisu kuulemma meille molemmille... Sanoin musta kurjaa kun ei tätä voinut käydä juuriaan myöten läpi. Kaikki loppui liian halvalla, aivan liian halvalla. 12 vuotta loppui muutaman tunnin keskustelulla. Täällä on ollut ketjuja joissa joku miettii kuinka kauan vielä aikoo jatkaa... voin kokemuksesta sanoa että suurinta itsekkyyttä edustaa se joka päätöksen on tehnyt ja miettii milloin on oikea aika. Selitykseksi itselle annetaan että onhan tuo toinen onnellinen... Kuinka monta katkeraa kyyneltä pitää vuotaa kun tietää vihdoin jo toisen tienneen.....
 
... Pitkästä aikaa lueskelin ketjua uudelleen, muistelin omia tuntoja tuola ajalta... Nyt asioihin niin paljon välimatkaa että voi itsekkäästi todeta että näin oli parempi :) nukun nykyään öisin ja lasten kanssavietetty aikakin on laadukkaampaa:)
 
Voitolla ollaan!!! Elämä voittaa :-) olen oppinut aivan käsittämättömän paljon viimeisen vuoden aikana. Olen myös ottanut opiksi. Hyvää on myös se että katsoin homman loppuun asti, elämä jatkuu puhtaalla omallatunnolla. Olen myös tavannut ihanan ihmisen :-) just tältä sen pitääkin tuntua ;-) lasten kanssa loistavat välit vaikka aika joskus jääkin vähemmälle. Ex... Joo kiehuu nykyään mulle kaikesta, olen kuulemma nykyisin maailman itsekkäin ihminen joka ajattelee vain omaa parastaan :-) ei harmita menneet yhtään :-) hyvä kesää kaikille kannustaneille, kiitos tuesta! Olitte tärkeä tuki täällä palstalla synkinpinä hetkinä :-) kiitos!
 

Similar threads

H
Viestiä
90
Luettu
2K
V
T
Viestiä
22
Luettu
2K
Aihe vapaa
Turhautunut M35
T
K
Viestiä
27
Luettu
2K
T

Uusimmat

Yhteistyössä