Parisuhdetilanne ahdistaa

[ap]

Pakko avautua jonnekin, kavereita en viitsi miljoonannen kerran häiritä. Mun tilanne on niin sekava ja hitto kun ahdistaa.

Mulla on siis parin kuukauden ikäinen lapsi erään miehen kanssa. Tapasin miehen reilu vuosi sitten, olin juuri eronnut avomiehestäni ja tarkoitus olla täysin sinkku, kunnes parin päivän päästä tapasin tosiaan tämän miehen.

Meillä oli juttua kesän ajan, tai siis käytännössä seurusteltiin, kun mokasin aika pahasti ja menin säätämään tän eksän kanssa. Tää mies sitten tuumasi että no ei se oikeastaan missään tuntunu, parempi olla siis kavereita. Tämän jälkeen pariin otteeseen kännissä tää mies halusikin olla mun kanssa, mutta aina seuraavana päivänä totes että no ei haluakaan. Mä olin aivan hajalla tilanteesta.

Syksyllä satuttiin samaan baariin, josta meille jatkoille josta tosiaan sai nykyinen tilanne alkunsa. Raskausaikana ei juurikaan nähty, puolen välin jälkeen mä jäin ahdistuksen ja masennuksen takia saikulle ja totesin tälle miehelle että mä en kertakaikkiaan pysty enää näkemään häntä.

Muutama viikko ennen lapsen syntymää kuitenkin otin yhteyttä jos pystyttäisiin sopimaan asiat, ja pystyttiinkin. Pari viikkoa oltiin paljon yhteyksissä, pussailtiin jne. Mä sitten kysyin tältä mieheltä oisko hänen mielestä mahdollista että missään vaiheessa ikinä seurusteltais, ja hän sano et ei. Ymmärrettävästi tuntui aika pahalta ja totesin jo että tää oli sitten tässä, kunnes tulin toisiin ajatuksiin että hormonit tais mulle tehä vaan tepposet, ja parempi edes läheisyys ilman sen kummempia tunteita kuin ei ollenkaan.

Tästä viikon päästä lapsemme syntyi, ja siitä asti oltu todella tiiviisti yhdessä. Mitä enemmän aikaa kulunut, sitä läheisimmiksi ollaan tultu. Ollaan yhdessä tai ainakin yhteyksissä melkein joka päivä. Aina kun nähdään pussaillaan, ollaan todella lähekkäin ja meillä on todella hauskaa yhdessä. Usein myöskin tää mies sanoo että olen ihana, kiva jne. Hän on myös sanonut mun olevan hänelle todella tärkeä.

Mua niin hajottaa tää tilanne, kun en yhtään tiedä mitä hän musta oikeesti ajattelee. Kaiken järjen mukaan vaikuttaa siltä että oikeasti tykkäis musta, mutta kun olen niin monta kertaa aiemminkin kuvitellut että tykkäis, mutta sitten onkin käynyt ilmi että ei hän musta mitään sen kummempaa haluakaan. Mä en voi myöskään keskustella hänen kanssaan tästä, koska mä en pystyis jälleen kerran kuulemaan että ei hän musta sillä tavalla tykkääkään, ja ajatus siitä että ei enää oltais näin on vaan niin kamala.

Tiedän joo että ette oikeen voi mua auttaa, mutta oli pakko saada avautua tästä jollekin. Jos kukaan ois ollu ees vähäänkään samankaltaisessa tilanteessa vois kommentoida? Ja jos joku kokee tarvetta haukkua tyhmäksi kun tässä tilanteessa olen, antaa toki palaa jos helpottaa.

 

[ap]

Tiedän että pitkä teksti tuli, mut ei kukaan jaksaisi lukea?

 

[vierailija]

luin koko kirjoituksen, ekana tuli mieleen et taidat olla kovin nuori.

 

[ap]

luin koko kirjoituksen, ekana tuli mieleen et taidat olla kovin nuori.

Olenhan minä. Mutta siis jos olisin vaikka 40, tää tilanne ei olis ahdistava tai en tässä tilanteessa edes olisi vai mikä oli pointti?

 

[das]

No mä jaksoin lukea. Musta tuntuu, että mies tykkää susta kyllä ihan todella, mutta ei pysty luottamaan sinuun kumppanina (enää ikinä). Parisuhteen edellytys on luottamus. Sitä mies varmasti tarkottaa sanoessaan että tykkää sinusta ja olet tosi tärkeä, mutta että hän ei voi kuvitella teitä enää parisuhteeseen. En mäkään pystyisi luottamaan sellaiseen, joka olisi minua pettänyt. Yrittää voisin, mut tietäisin jo valmiiksi ettei siitä tulisi mitään.

Sinua ja sinun tunteitasi tärkeämpi on kuitenkin teidän lapsenne. Tärkeintä on varmasti, että pystyt säilyttämään hyvän ja tiiviin suhteen lapsesi isään. Sisältyy siihen sitten parisuhde tai ei. Ei kannata pilata teidän nykyisiä hyviä välejänne turhilla haaveilla, jos mies kuitenkin on tehnyt selväksi ettei halua seurustella kanssasi.

 

[hmm]

kiva jos mies on elämässäsi ja tutustuu lapseen! kokeile naisellisia temppuja, älä itse takerru häneen vaan anna hänen juosta sinun perässäsi! pidä vaihtoehdot avoimina kaikkiin suuntiin!

 

[das]

toi silmänisku tuli kyllä kaupanpäällisinä, ei sisältynyt mun tekstiini

 

[ap]

No mä jaksoin lukea. Musta tuntuu, että mies tykkää susta kyllä ihan todella, mutta ei pysty luottamaan sinuun kumppanina (enää ikinä). Parisuhteen edellytys on luottamus. Sitä mies varmasti tarkottaa sanoessaan että tykkää sinusta ja olet tosi tärkeä, mutta että hän ei voi kuvitella teitä enää parisuhteeseen. En mäkään pystyisi luottamaan sellaiseen, joka olisi minua pettänyt. Yrittää voisin, mut tietäisin jo valmiiksi ettei siitä tulisi mitään.

Sinua ja sinun tunteitasi tärkeämpi on kuitenkin teidän lapsenne. Tärkeintä on varmasti, että pystyt säilyttämään hyvän ja tiiviin suhteen lapsesi isään. Sisältyy siihen sitten parisuhde tai ei. Ei kannata pilata teidän nykyisiä hyviä välejänne turhilla haaveilla, jos mies kuitenkin on tehnyt selväksi ettei halua seurustella kanssasi.

Sitä mäkin olen miettinyt, että onko kyse siitä. Ymmärtäisin jos olisi, olisi munkin vaikea luottaa samassa tilanteessa. Mutta kun hän ei ole ikinä sanonut että kyse olisi siitä, kun tapahtuneesta kerroin hän totesi vain että "Ei se tuntunut oikeen miltään kun kerroit, et parempi olla vaan kavereita". Ja koskaan hän ei ole tätä asiaa ottanut esille, vaan aina vaan sanonut että ei tykkää musta sillä tavalla. Jos edes sitten myöntäisi johtuuko tämä kaikki siitä.

Ja sekin tässä on, että nytkin käyttäydytään niinkuin seurusteltaisiin, mutta ei sitten kuitenkaan seurustella. Lapsi ja lapsen etu on mulle toki tärkeintä, mutta nyt jos joku menisi pieleen tiedän etten lapsen isää pystyisi tapaamaan. Lapsi kuitenkin aina tulisi isäänsä näkemään niin usein kuin mahdollista, enkä meidän välien antaisi siihen vaikuttaa. Omat vanhemmat nimittäin eivät ole puhuneet 5 vuoteen, sitten heidän avioeron enkä omaa lasta ikinä haluaisi samanlaiseen tilanteeseen saattaa.

 

[papu]

koita olla vaan miehen kanssa ihan cool, tosiaan älä takerru äläkä kiukuttele. kyllä se siitä pikkuhiljaa alkaa asettua. muista huolehtia itsestäsi, koita pitää/saada hyvä kroppa ja käy mahdollisuuksien mukaan kampaajalla ja kosmetologilla kaunistautumassa. jos suhde tämän miehen kanssa ei syvene, tapaat kyllä ennen pitkää jonkun muun. on kuitenkin kiva jos lapsella on yhteys isäänsä. miehellä voi olla vähän paniikkia uudesta lapsesta, joten koita järjestää kivoja tapaamisia teidän kolmen kesken, älä painosta miestä äläkä vaadi mahdottomia liian nopeasti.

on kokemusta vähän samantapaisesta tilanteesta, kaksi vuotta meni ennen kuin suhde syveni ja siitä lähtien on mennyt hyvin nyt jo 10 vuotta. lapsia kaksi ja naimisissa ollaan.

 

[das]

No kuullostaa siltä, että mies haluaa vain kaveruutta kanssasi. Tai sitten ei halunnut tunnustaa, kuinka paljon tekosi oikeasti satutti. Tuolla tavalla pystyi "säilyttämään kasvonsa"

Mitä tarkoitat sillä, että käyttäydytte kuin seurustelisitte? Kuljette yhdessä parina? Onko teillä seksielämää? Nukutteko yhdessä?

Tää on kyllä sellainen asia, että mielestäni sinä pohdit tätä ihan turhaan yksiksesi ja sekoitat pääsi. Mielestäni ainoa vaihtoehtosi on kertoa tälle miehelle tunteesi ja ajatuksesi. Sanot, että et halua painostaa, mutta oman mielenterveytesi vuoksi haluat nostaa kissan pöydälle ja selvittää tilanteen. Kerrot sitten tyytyväsi tilanteeseen, mutta että sinun on pakko saada selkeät peliohjeet...

 

[ap]

No kuullostaa siltä, että mies haluaa vain kaveruutta kanssasi. Tai sitten ei halunnut tunnustaa, kuinka paljon tekosi oikeasti satutti. Tuolla tavalla pystyi "säilyttämään kasvonsa"

Mitä tarkoitat sillä, että käyttäydytte kuin seurustelisitte? Kuljette yhdessä parina? Onko teillä seksielämää? Nukutteko yhdessä?

Tää on kyllä sellainen asia, että mielestäni sinä pohdit tätä ihan turhaan yksiksesi ja sekoitat pääsi. Mielestäni ainoa vaihtoehtosi on kertoa tälle miehelle tunteesi ja ajatuksesi. Sanot, että et halua painostaa, mutta oman mielenterveytesi vuoksi haluat nostaa kissan pöydälle ja selvittää tilanteen. Kerrot sitten tyytyväsi tilanteeseen, mutta että sinun on pakko saada selkeät peliohjeet...

Siis viikossa on yleensä ehkä yksi päivä kun ei nähdä. Muuten tavataan joka päivä, mies on usein meillä yötä, nukutaan aina sylikkäin, on seksiä, pussaillaan paljon ja mies silittelee mua jne. Ollaan lähdössä yhdessä ulkomaille ensi kuussa, ja sitten miehen vanhempien mökille. Ja hän tosiaan usein sanoo mun olevan ihana, kiva, sulonen jne.

Mä todella paljon haluaisin puhua tästä, ja se varmasti olisi fiksuinta, mutta kun mä en vaan tiedä miten kestäisin kuulla taas sen että ei hän musta mitään haluakaan. Olen miettinyt, että kun viimeksi tästä keskusteltiin ja hän totesi ettei voi kuvitella seurustelevansa mun kanssa, oltiin oltu väleissä vasta muutama viikko ja lapsikaan ei ollut syntynyt, että oisiko hän voinut muuttaa mielensä kun tilanne jatkunut näin pitkään ja koko ajan vain lähennytään entisestään. Kun mä en vaan ymmärrä miten joku voisi olla näin läheinen toisen kanssa ilman sen suurempia tunteita.

 

[das]

No jos tilanne on tuollainen, niin koita jaksaa ja anna ajan kulua. Kyllä se mies sinusta varmasti todella välittää. Uskot siihen, että teot kertoo miljoona kertaa enemmän kuin sanat Itse arvostaisin tuollaisen käytöksen ja toiminnan kautta sitoutumisen paljon korkeammalle kuin sanat...Sanat ja lupaukset voivat olla niin tyhjiä Mies varmasti loukkaantui ja satutti itsensä aiemmin, vaikka väittikin toista...Ja nyt ei uskalla sitoutua myös sanallisesti. Anna siis ajan kulua, kyllä ne sanatkin sieltä tulevat tekojen tueksi Voimia!

 

[ap]

No jos tilanne on tuollainen, niin koita jaksaa ja anna ajan kulua. Kyllä se mies sinusta varmasti todella välittää. Uskot siihen, että teot kertoo miljoona kertaa enemmän kuin sanat Itse arvostaisin tuollaisen käytöksen ja toiminnan kautta sitoutumisen paljon korkeammalle kuin sanat...Sanat ja lupaukset voivat olla niin tyhjiä Mies varmasti loukkaantui ja satutti itsensä aiemmin, vaikka väittikin toista...Ja nyt ei uskalla sitoutua myös sanallisesti. Anna siis ajan kulua, kyllä ne sanatkin sieltä tulevat tekojen tueksi Voimia!

Täytyy yrittää. Kiitos kannustuksesta! Vaikea on tilanne ja kaduttaa kyllä se viime kesäinen, mutta täytyy vaan toivoa että tilanne tästä jossain vaiheessa selkiintyisi.

 

[vieras]

En voi tietää, mutta luulen, ettet ole sille ihan ässävaihtoehto parisuhderintamalla eli se ei ole sinusta riittävän kiinnostunut. Menet paremman puutteessa. Monesti, kun tässä tilanteessa nainen kysyy, että mikä tämä meidän suhde on, tykkäätkö musta, haluatko suhteen ym., niin mieheltä tulee epämääräistä vastausta ja välttelyä. Sitten nainen miettii pahimmassa tapauksessa vuosia, että miksei suhde mene mihinkään, vaikka joskus välillä on kuitenkin jotakin.

Tietysti sinulla voi olla eri juttu, jos tosiaan olet oikein nuori. Nuoren miehen on ikävä sitoutua parisuhteeseen, jossa lapsi on jo valmiina, koska siinä pitäisi olla alusta asti erilailla tosissaan. Siihen ei kannata myös ikinä itseään tunkea, että suostuu suhteisiin, joissa pelisäännöt on epämääräiset. Millekään oikealle suhteelle ei ole yleensä mahdollisuuksia, jos kiinnostavin alkuaika käytetään kaveri-panokaveri-olisko jotakin kuitenkin-hyppimiseen. Siinä väljähtyy vähäinenkin kiinnostus. Pistä tauko kaikelle muulle kuin lapsi-isätapaamisille (ja sano se myös suoraan miksi niin teet), muuten voi sattua vielä pahemmin myöhemmin. Vasta sitten voi katsoa, onko teissä ainesta mihinkään muuhun. Itseään pitää arvostaa tarpeeksi, ettei suostu tunneasioissa mihin tahansa.