Parisuhteen kaava-ko?!

[_Sini-]

Oma parisuhteeni on saanut minut miettimään, mitä parisuhteelta oikein
voi toivoa/vaatia/yrittää saada irti...
Olen nuori ja elämä edessä. Olen seurustellut 5vuotta, josta yhdessä asuttu 3vuotta. Älkää käsittäkö väärin...olen suhtkoht onnellinen...kuitenkin...

Meneekö kaikki parisuhteet näin (te vanhemmat, kokeneemmat ja viisaammat kertokaa);
Aluksi ihastutaan...rakastutaan...suudellaan,pussaillaan,halitaan,sexiä useammin kuin laki sallii,käydään ulkona syömässä/elokuvissa/rannoilla/baareissa/joka paikassa!
Vuoden päästä voi olla jo pientä kriisiä käyty läpi, mutta elämä on silti ihanaa. Ihanaa kun voi olla toisen seurassa vapautuneesti/oma itsensä.
Vuodet kuluvat ja tietysti niihän mahtuu ylä- ja alamäkiä, rakkaus säilyy silti!
Vuosia alkaa kerääntyä ja yhtäkkiä vain huomaat, että olette yhdessä, asutte yhdessä, mutta pusuttelu/suuteleminen/halailu/sexi/ulkona käyminen/yhdessä tekeminen on vähentynyt...jos ei sitten kokonaan loppunut! Elämä on hyvää ja välittää toisesta ihmisestä suuresti, mutta intohimo on kadonnut.

Voiko parisuhde pidemmän päälle siis olla "tavanomaista" parempaa/ihmeellisempää...vai pitääkö tyytyä tavanomaiseen yhdessäoloon.
Onko kyse vain siitä miten paljon itse on valmis satsaamaan/tekemään töitä...
vai onko vain elokuvissa kaikki mahdollista...!?!?

 

[elokuvissa]

Aamun lööpissä luki, että Remu sanoo hänestä tehtävän elokuvan käsikirjoituksen olevan hanurista.

Tänä iltana ruotsalaisella tv-kanavalla tuleva Fellinin italialainen Dolce Vitan suihkulähdekohtaus on filmattu talvella. Luin aamulla lehdestä, että Anita on palellut kohtausta purkitettaessa.

Mikä näyttää ihanalta ja hyvältä tv-ruudussa tai elokuvateatterin valkokankaalla, on pitkän ja kivuliaan puurtamisen tulosta.

Taustalla häärii iso koneisto.

Elävässä elämässä me tavis Ellit kyhäämme käsikirjoituksemme kullekin aamulle seuraavin tykötarpein.

Aikaisin aamulla herätyskello soi. Sitten loikoilemme sängyssä, syömme aamiaista, luemme lehteä ja lähdemme työmatkalle. Taas lehtien lukemista, töihin, netti auki ja kahvin juontia.

Miten se ilta taas hurahti niin nopeasti.
Tytär oli käväissyt isällään. Riitelin puhelimessa toisen neidin kanssa.
Suosittelin rahanyörien kiristämistä.

Lueskelin aamulla tälläkin palstalla pariskuntien yhteisestä ajanvietosta.
Ehkä mekin aikoinaan elimme tuollaista Dolce Vitaa. Katsoimme jopa aikoinaan kesämökillä tuon elokuvan uutena vuotena. Rakastan tuota elokuvaa yli kaiken.

Elokuvateattereissa en ole käynyt vuosiin. Kirjoja luen erittäin harvoin.

Kristallipallopalstalla Pia kertoi lokin pelastamisesta liikenteen seasta.
Moni muukin selvittää samaa työmatkaa Pasilan aseman kautta. En ole huomannut omituiseen paikkaan pesivää lintua. Auton alle jääneitä lintuja olen nähnyt ihmeen paljon tänä kesänä. Eilen ihailin rautatieasemalla valkoista sulkaa. Ajattelin, että tuolla sulalla voisi raapusta best sellerin.

Seuraa ap. Sinkun elämä sarjan uusintoja. Niistä opit eniten elämänviisauksia.

Katsoin eilen kohtausta, jossa Carrie mutusteli karkkeja rannalla. Hän vilkaisi selän takana puiston penkillä olevaa keski-ikäistä pariskuntaa. Mies ihaili auringonlaskua ja nainen totesi siihen jotain miehen ainaisista auringonlaskun ihailuista.

Sanoin ääneen lapselleni, että en kaipaa tuollaista miestä.

Aurinko laskee jossakin puolella maapalloa ja nousee toisella puolella.
Luontoa voi ihailla yksinkin. Sokeanakin elämä on ihanaa.

Ei elämässä ole standardia, vakiota, johon pyrkiä. On vain tämä siunattu hetki.

Exäni mielenterveys on kiikun kaakun. Lapseni eivät pahoita hänen mieltä millään tavalla. En minäkään.

Olen kuitenkin melko varma, että hänkin viihtyy Ellien palstoilla.

Elämäämme kuuluu vain hyvää. Toivottavasti muidenkin Ellien.

On vain rakastettava itseään omana itsenään.

Rakastan kellumista vedessä. Kävin viime sunnuntaina uimassa Hietaniemen rannassa. Kelluin meressä ja katselin taivaan pilviä. Sitten poimitin laukkuuni ruusuja rannan ruusupensaasta.

Aamulla katselin kuihtuneita kukkia vaaseissa. Yo-kuvausruusukin oli kuihtunut.

Ruusut kuihtuvat. Päivä vaihtuu toiseksi. Elämän käsikirjoitus on ihan toimiva.
Uudet kukat avaavat nuppunsa. Lokit nousevat lentoon. Elämä kantaa.
Voi vain olla ja elää. Katson taas illalla Dolce Vitan tai jätän väliin.
Tulee varmasti uusintana niin kauan kuin elän. Fellinin elokuvat ovat ihania.
Kävin aikoinaan Riminissä. Riccionen rannalla filmattiin jotain otosta.
Silloin tajusin, että tuo pala oli vain yksi ruutu kilometrejä pitkällä turistirannalla. Oikea elämä on paljon ihanampaa. En ikinä unohda hetkeä, kun pieni poika suuttui kesken hiekkakakun teon ja isä nappasi rääkyvän italiaanon syliin. Aallot kohisivat, me kävelimme ehjänä perheenä pitkin rantoja. Tuo muisto kantoi vaikeiden vuosien läpi. Dolce vita. Ihana elämä.
Tässä ja nyt. Ei sen kummoisempaa.

 

[tre]

Kuva parisuhteesta on idealisoitunut. Sen pitäisi olla aina hohdokasta, intohimoista jne., ei riitoja, ei aallonpohjia, ei ikäviä tunteita. Jos on riitaa tai Joku asia pielessä, se ei ole Täydellistä ja sitten ahristaa. No ei vaiskaan. Kaipa suurin osa ihmisistä on ihan "jalat maassa" tämänkin asian suhteen.

Mutta mielestäni kyse on siitäkin, miten yksilönä suhtautuu elämään. Antaako oman elämänsä tylsistyä, eikö enää kiinnostu uudesta, eikö jaksa nähdä vaivaa. Intohimoisesti elämäänsä suhtautuvan, iloisen ja huumorintajuisen ihmisen luulisi olevan iloisempi parisuhteessakin kuin kaiken kaikkiaan elämäänsä kyllästyneen. Ei siinä ainakaan sitä toista voi pelkästään alkaa syyttää..

 

[vaimo]

No kyllä sen voi tuollaisiksikin sanoiksi pukea. Paitsi, että kyllä pidempään kestäneessä parisuhteessakin on intohimoa mutta myönnettäköön, että harvemmin kuin alussa ja erilaista. Itse ajattelen nimenomaan niin, että suhteen edetessä ja toiseen ihmiseen enemmän tutustuessa suhde saa uusia ulottuvuuksia. Esimerkiksi seksissä alkuajan intohimoa osittain "korvaa" esim. täysi estottomuus. Itse ainakin uskallan enemmän nauttia seksistä nyt kuin alussa. Ja sitten kun tähän estottomuuteen liittyy aika ajoin se intohimokin niin huh! SE ON HIENOO! Sekava selitys mutta itse en vaihtaisi pitkään kestänyttä parisuhdetta ja sen tylsiä päiviä ensihuumaan, niin hienoa kuin sekin on. Kaikki on tietysti kiinni siitä, mitä arvostaa ja näkeekö sitä "arvoa" joka omalla parisuhteella on.

 

[Onnellinen mies]

Olematta mikään parisuhdeasiantuntija, niin kyllä käsitykseni on, että useimmat parisuhteet kehittyvät juuri kuten Sini kuvailee, niin myös edellinen omani. Olimme lähes 20 vuotta naimisissa, intohimoisesti alkanut seurustelu viileni pikkuhiljaa, ja viimeiset 5-7 vuotta elimme kuin hyvät ystävät tai sisarukset. Meillä oli melko hauskaa yhdessä, emmekä juuri riidelleet. Tämä ei kummallekkaan riittänyt ja päädyimme eroon.

Nyt elän viidettä vuotta onnellisessa parisuhteessa, en tietenkään voi olla varma, että näin jatkuu ikuisesti, mutta ainakin omalta osaltani olen vihdoin ymmärtänyt että parisuhteen eteen pitää tehdä töitä. Minulle se tarkoittaa sitä, että yritän muistaa kertoa vaimolleni että rakastan häntä, sanoin, yritän muistaa, siksi että uskon että se noin keskimäärin on naisille luontevampaa kuin miehille. Hellyys on myöskin erittäin tärkeää, suhteen alun intohimossa se tietenkin on luonnollista, mutta huomaan, että helposti luisutaan vaan olemaan ja pitämään asioita itsestäänselvyyksinä. Itsestäni huomaan, että kun tietoisesti annan hellyyttä, se itsessään auttaa vahvistamaan sitä rakastumisen tunnetta mikä muuten pikkuhiljaa saattaa hiipua.

Toki ihmiset ovat erilaisia, ja jotkut elävät rakastuneina hyvässä parisuhteessa läpi elämänsä tekemättä mitään, mutta uskon että on myös monia, varsinkin miehiä, joille hyvä parisuhde on se, että saa ruokaa ja pillua.