ollako vaiko eikö olla?
Mielialani heittelevät laidasta laitaan; hetkittäin tunnen, että suhteemme on todella hyvä ja onnellinen ja seuraavana päivänä jostain miehen "väärästä" sanasta saatan tuntea kauheaa epävarmuutta ja pelkään, että hän jättää minut. Kerron hieman taustoja.. Olemme siis seurustelleet nyt pari vuotta. Ennen tätä suhdetta sain edellisessä suhteessa pahasti siipeeni ja sen jälkeen on ollut vaikea rakentaa luottamusta nykyiseen miesystävään.
Seurustelumme alussa mies ahdistui sitoutumisen pelostaan ja olikin lopettamassa suhdettamme moneen kertaan aina pienimmänkin kriisin tai riidan yhteydessä. Saimme kuitenkin aina tilanteet selvitettyä ja nyt viimeisen vuoden aikana ongelmat on selvitetty puhumalla, eikä riidan tullen ole tarvinnut heti alkaa erosta vouhkaamaan. Hylkäämisen kokemukset jättivät kuitenkin särön luottamukseen ja minussa elää vieläkin pelko, että mies saattaa lähteä lätkimään hetkenä minä hyvänsä. Ymmärrän toki, että niinhän se on aina ja jokaisessa suhteessa; koskaan ei voi olla toisesta täysin varma, mutta haluaisin jotenkin voida tuntea tai tietää, ettei eroa tarvitse pelätä, jos se ei oikeasti ole mikään uhka. Jos esim. mies on jonakin päivänä pahalla tuulella ja vaikuttaa siksi viileältä, mielessä käväisee pelko, että johtuuko se minusta ja aikooko se sittenkin jättää.. Ja sitten taas suurimmaksi osaksi yhteiselomme on hauskaa ja lämmintä, läheisyyttä ja hellyyttä piisaa ja seksi on loistavaa. Silloin tunnen oloni hyväksi ja suhteemme vakaaksi.
Suurin ongelma taitaa siis olla minun luottamuspulani. Pienetkin negatiiviset hailahtelut miehessä tai meidän suhteessamme saavat minut sydän kurkussa pelkäämään, että kohta se jättää. Olen puhunut tästä tunteesta miehelle ja kertonut, että kun hän suhteemme alku aikoina pisti suheemme poikki, se on jättänyt minuun jäljet ja luottamusta on vaikea korjata. Hän on sanonut olevansa pahoillaan ja kertoo, ettei ole minua jättämässä, mutta en silti osaa luottaa siihen, että se pitäisi vielä seuraavanakin päivänä, viikon kuluttua tai milloin tahansa, kun ilmenee jotain kriisin tapaista. Luotan kyllä, ettei hän pettäisi minua, mutta pelkään heittäytyä suhteeseen täysin rinnoin ja avata sydämeni, kun on vähän väliä epävarmuus siitä, että haluaako se sittenkään olla mun kanssa.. Ja nyt tässä yritän analysoida sitä, että onko kyse vain omasta epävarmuudestani, vai onko "vika" miehessä.
Vietämme paljon aikaa yhdessä, lähes tulkoon asumme yhdessä, mutta hän ei silti halua muuttaa yhteen. Se on tietysti yksi epävarmuus tekijä.. Se saa minut epäilemään, onko hän sittenkään tosissaan kanssani. Mutta toisaalta hän kuitenkin haluaa viettää paljon aikaa kanssani ja jos emme joka päivä tapaisikaan, hän soittaa kuitenkin joka päivä vaikka vain kysyäkseen mitä kuuluu tai toivottaakseen hyvää yötä. Arvostamme toistemme ajattelutapaa ja älyä, nauramme samoille asioille ja vällyjen alla on vilkasta ja meillä on hyvä olla yhdessä. Mutta joku painaa silti mieltäni.. Haluaisin jonkunlaisen lupauksen siitä, ettei hän ole jättämässä minua, vaikka tajuankin, että se on ihan naurettavaa... Tunnen oloni turvattomaksi tässä suhteessa, mutta mietin myös, että olenko ihminen, joka tuntee olonsa turvattmaksi tämän suhteen takia, vai tästä suhteesta huolimatta?
Jos suhteen alussa on ollut karikkoja ja erojakin, voiko suhde silti kukoistaa myöhemmin, vai jääkö eron uhka leijumaan yllemme lopullisesti? Jos mies ei halua muuttaa yhteen, niin voiko se silti rakastaa minua? Jos mies osoittaa kahdn kesken avoimesti hellyyttä, mutta vaivaantuu koskettamisesta ja suukottelusta muiden nähden, niin onko se huono merkki vai ihan normaalia miehen käytöstä? Jos mies sanoo, että olen hänelle tärkeä, eikä hän halua erota, voiko siihen luottaa, vaikkei hän tulisikaan valkealla ratsulla oveni taakse timanttisormusta tarjoten? Äh.. En osaa nyt oikein pukea ajtuksiani sanoiksi, mutta halusin nyt jotain purkaa itsestäni tänne. Tärkein huolen aihenei on se, olenko itse vain liian epävarma ilman syytä, vaikka suhteessamme on kaikki hyvin, vai olenko epävarma siksi, ettei mies ole onnistunut vakuuttamaan minua siitä, että hän on kanssani tosissaan. Hitto kun en ota selvää miehistä, enkä omien ajatusteni sekamelskasta, joihin sekoittuu kaikki menneet loukkaukset, joilla ei välttämättä edes ole mitään tekemistä nykyhetken kanssa.
Tulipa pitkä jorina... Jos joku sai tästä jotain tolkkua, otan mielelläni mielipiteitä ja muiden kokemuksia vastaan.
Seurustelumme alussa mies ahdistui sitoutumisen pelostaan ja olikin lopettamassa suhdettamme moneen kertaan aina pienimmänkin kriisin tai riidan yhteydessä. Saimme kuitenkin aina tilanteet selvitettyä ja nyt viimeisen vuoden aikana ongelmat on selvitetty puhumalla, eikä riidan tullen ole tarvinnut heti alkaa erosta vouhkaamaan. Hylkäämisen kokemukset jättivät kuitenkin särön luottamukseen ja minussa elää vieläkin pelko, että mies saattaa lähteä lätkimään hetkenä minä hyvänsä. Ymmärrän toki, että niinhän se on aina ja jokaisessa suhteessa; koskaan ei voi olla toisesta täysin varma, mutta haluaisin jotenkin voida tuntea tai tietää, ettei eroa tarvitse pelätä, jos se ei oikeasti ole mikään uhka. Jos esim. mies on jonakin päivänä pahalla tuulella ja vaikuttaa siksi viileältä, mielessä käväisee pelko, että johtuuko se minusta ja aikooko se sittenkin jättää.. Ja sitten taas suurimmaksi osaksi yhteiselomme on hauskaa ja lämmintä, läheisyyttä ja hellyyttä piisaa ja seksi on loistavaa. Silloin tunnen oloni hyväksi ja suhteemme vakaaksi.
Suurin ongelma taitaa siis olla minun luottamuspulani. Pienetkin negatiiviset hailahtelut miehessä tai meidän suhteessamme saavat minut sydän kurkussa pelkäämään, että kohta se jättää. Olen puhunut tästä tunteesta miehelle ja kertonut, että kun hän suhteemme alku aikoina pisti suheemme poikki, se on jättänyt minuun jäljet ja luottamusta on vaikea korjata. Hän on sanonut olevansa pahoillaan ja kertoo, ettei ole minua jättämässä, mutta en silti osaa luottaa siihen, että se pitäisi vielä seuraavanakin päivänä, viikon kuluttua tai milloin tahansa, kun ilmenee jotain kriisin tapaista. Luotan kyllä, ettei hän pettäisi minua, mutta pelkään heittäytyä suhteeseen täysin rinnoin ja avata sydämeni, kun on vähän väliä epävarmuus siitä, että haluaako se sittenkään olla mun kanssa.. Ja nyt tässä yritän analysoida sitä, että onko kyse vain omasta epävarmuudestani, vai onko "vika" miehessä.
Vietämme paljon aikaa yhdessä, lähes tulkoon asumme yhdessä, mutta hän ei silti halua muuttaa yhteen. Se on tietysti yksi epävarmuus tekijä.. Se saa minut epäilemään, onko hän sittenkään tosissaan kanssani. Mutta toisaalta hän kuitenkin haluaa viettää paljon aikaa kanssani ja jos emme joka päivä tapaisikaan, hän soittaa kuitenkin joka päivä vaikka vain kysyäkseen mitä kuuluu tai toivottaakseen hyvää yötä. Arvostamme toistemme ajattelutapaa ja älyä, nauramme samoille asioille ja vällyjen alla on vilkasta ja meillä on hyvä olla yhdessä. Mutta joku painaa silti mieltäni.. Haluaisin jonkunlaisen lupauksen siitä, ettei hän ole jättämässä minua, vaikka tajuankin, että se on ihan naurettavaa... Tunnen oloni turvattomaksi tässä suhteessa, mutta mietin myös, että olenko ihminen, joka tuntee olonsa turvattmaksi tämän suhteen takia, vai tästä suhteesta huolimatta?
Jos suhteen alussa on ollut karikkoja ja erojakin, voiko suhde silti kukoistaa myöhemmin, vai jääkö eron uhka leijumaan yllemme lopullisesti? Jos mies ei halua muuttaa yhteen, niin voiko se silti rakastaa minua? Jos mies osoittaa kahdn kesken avoimesti hellyyttä, mutta vaivaantuu koskettamisesta ja suukottelusta muiden nähden, niin onko se huono merkki vai ihan normaalia miehen käytöstä? Jos mies sanoo, että olen hänelle tärkeä, eikä hän halua erota, voiko siihen luottaa, vaikkei hän tulisikaan valkealla ratsulla oveni taakse timanttisormusta tarjoten? Äh.. En osaa nyt oikein pukea ajtuksiani sanoiksi, mutta halusin nyt jotain purkaa itsestäni tänne. Tärkein huolen aihenei on se, olenko itse vain liian epävarma ilman syytä, vaikka suhteessamme on kaikki hyvin, vai olenko epävarma siksi, ettei mies ole onnistunut vakuuttamaan minua siitä, että hän on kanssani tosissaan. Hitto kun en ota selvää miehistä, enkä omien ajatusteni sekamelskasta, joihin sekoittuu kaikki menneet loukkaukset, joilla ei välttämättä edes ole mitään tekemistä nykyhetken kanssa.
Tulipa pitkä jorina... Jos joku sai tästä jotain tolkkua, otan mielelläni mielipiteitä ja muiden kokemuksia vastaan.
Ja sitähän minä en voi saada koskaan keneltäkään.