Parisuhteen yli-analysointi

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja ollako vaiko eikö olla?
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Alkuperäinen kirjoittaja Pakko puuttua keskusteluun..:
Alkuperäinen kirjoittaja hui ja hai:
Oletko parisuhteessa? en
-Käytkö töissä? en
-Ajatteletko joskus asioita? aika harvoin
-Puhutko joskus ihmisten kanssa? liikaa
-Kirjoitatko koskaan? (No ainakin tänne kirjoitat.) just nyt
-Oletko koskaan matkustellut? en
-Entäpä käytkö koskaan lenkillä tai uimassa tai harrastatko jotain muuta liikuntaa pitääksesi huolta terveydestäsi? en
-Syötkö ja juotko jotain ravintoa ja nestettä päivittäin? liikaa
-Oletko joskus ilahduttanut itseäsi käymällä kampaajalla, kauneushoitolassa tai kylpylässä? en
-Makoiletko joskus kotisohvallasi? en

Et käy töissä, et ole parisuhteessa, et juurikaan ajattele asioita, et ole koskaan matkustellut, et pidä huolta terveydestäsi; syöt liikaa, etkä liiku, et rentoudu koskaan kotisohvallasi... Hmm. Kertomasi mukaan et tee juuri muuta, kuin syöt, juot ja puhut liikaa. Aika pahalta kuulostaa... ehkä siinä myös syy siihen, ettei ole parisuhdetta.

Minäkin elän parisuhteessa ja tarkemmin sanottuna avioliitossa. Meillä on yksi lapsi (8-v) ja käyn kyllä töissä päivittäin, kampaajalla kuukausittain, lenkillä viikottain ja matkustelemme vuosittain. Ja kotisohvalla myös rentoudun joka ilta.

Kaipa meitä on moneen junaan, mutta minusta tuo pelkkä syöminen ja juominen ja puhuminen kuulostaa aika tyhjältä elämältä.

Tyhjä elämä on ihan yes. Vaihtelu virkistää.
 
Alkuperäinen kirjoittaja se on itse sitä miksi toista haukkuu:
Alkuperäinen kirjoittaja Epä-imbesilli:
Alkuperäinen kirjoittaja tuo on selkeä:
mielialan häiriö!

Ei täällä kyllä kovin kummoisia järjen jättiläisiä pyöri... On se kätevää, kun kaiken maailman imbesillit voivat ihan täällä internetissä jaella diagnooseja tuntemattomien ihmisten psyykeen tilasta! :)

Mielialani vaihtelee päivittäin kertoi ap kirjoittaja itse. Muutenkin ap vaikuttaa levottomalta tyypiltä, joka ei pysy paikoillaan ja siirtää näin persoonaansa parisuhteessa toiseen ihmiseen epäillen toista näistä asioista, mitä itse on.


Emme ole tavanneet koskaan. Emme ole keskustelleet koskaan. Et koko pitkän elämäni aikana ole kuullut minusta mitään, et nähnyt minua, et tiennyt minusta mitään. Sitten yhden kerran jään pohtimaan ihmissuhdettani ja kirjoitan siitä tänne ja sinä tunnet minut yllättäen paremmin, kuin minä itse tai minun läheisimmät ystäväni. Onneksi olkoon!
 
Tyhjä elämä on ihan yes. Vaihtelu virkistää.[/quote]


Nyt puhut vähän ristiin... "Tyhjä elämä on yes" ja "vaihtelu virkistää". Tyhjässä elämässäsi ei näyttäisi paljonkaan vaihtelua olevan. Mutta elä sinä vaikka täällä muiden ihmisten kautta, ehkä siinä sinulle riittämiin vaihtelua.

Anteeksi, että kysyn, mutta ovatko vanhempasi sisaruksia keskenään?

 
Tyhjä elämä on ihan yes. Vaihtelu virkistää.[/quote]


Nyt puhut vähän ristiin... "Tyhjä elämä on yes" ja "vaihtelu virkistää". Tyhjässä elämässäsi ei näyttäisi paljonkaan vaihtelua olevan. Mutta elä sinä vaikka täällä muiden ihmisten kautta, ehkä siinä sinulle riittämiin vaihtelua.

Anteeksi, että kysyn, mutta ovatko vanhempasi sisaruksia keskenään?

 
Alkuperäinen kirjoittaja ap.:
Alkuperäinen kirjoittaja se on itse sitä miksi toista haukkuu:
Alkuperäinen kirjoittaja Epä-imbesilli:
Alkuperäinen kirjoittaja tuo on selkeä:
mielialan häiriö!

Ei täällä kyllä kovin kummoisia järjen jättiläisiä pyöri... On se kätevää, kun kaiken maailman imbesillit voivat ihan täällä internetissä jaella diagnooseja tuntemattomien ihmisten psyykeen tilasta! :)

Mielialani vaihtelee päivittäin kertoi ap kirjoittaja itse. Muutenkin ap vaikuttaa levottomalta tyypiltä, joka ei pysy paikoillaan ja siirtää näin persoonaansa parisuhteessa toiseen ihmiseen epäillen toista näistä asioista, mitä itse on.


Emme ole tavanneet koskaan. Emme ole keskustelleet koskaan. Et koko pitkän elämäni aikana ole kuullut minusta mitään, et nähnyt minua, et tiennyt minusta mitään. Sitten yhden kerran jään pohtimaan ihmissuhdettani ja kirjoitan siitä tänne ja sinä tunnet minut yllättäen paremmin, kuin minä itse tai minun läheisimmät ystäväni. Onneksi olkoon!



Vielä haluaisin tarkentaa, että mihin perustat väitteesi, jonka mukaan olen levoton tyyppi, joka ei pysy paikoillaan?
 
Miksi täällä niin moni purkaa omaa kiukkuaan, tyhjyyttään ja turhautumistaan kiusaamalla muita? Täällä näyttäisi olevan kirjoittajia kolmea eri lajia, tunnistatko itsesi:

- Parisuhdepalstalle sopivista aiheista kirjoittavia tavallisia ihmisiä, joilla on sydämen päällä jotakin, jonka haluavat jakaa ja keskustella aiheesta vaikkapa samanlaisia ajatuksia jakavien kanssa.

-Vastailijoita, jotka parhaansa mukaan yrittävät samastua alkuperäisen kirjoittajan tunteisiin ja tilanteeseen ja sen pohjalta kirjoittavat omista kokemuksistaan ja antavat neuvoja, jos vain osaavat.

-Ja sitten on se kolmas ryhmä: Nuo hieman yksinkertaiset ihmiset, jotka eivät edes keskustele parisuhteista, jota varten koko palsta on olemassa. Sen sijaan he lukevat vahingoniloisina toisten ongelmista, saavat tyydytyksensä siitä, jos jollain ihmisellä on paha olo jonkun asian suhteen ja sitten siirtyvät suoraan ala-arvoiseen piikittelyyn ja mielisairauksien diagnosointiin, sekä alkuperäisen ongelmastaan avautuvan henkilön haukkumiseen, syyttämiseen ja arvosteluun.

Mihin ryhmään sinä kuulut tai haluaisit kuulua? Onko tuon viimeisimmän ryhmän toiminta osoitus heidän paremmuudesta, älystä ja viisaudesta? Vai onko se sittenkin osoitus kirjoittajan omasta pahasta olosta, empatian puutteesta, elämän kokemuksen puutteesta, tilannetajun puutteesta, käytöstapojen puutteesta ja kyvyttömyydestä keskustella? Jokainen siihen ryhmään kuulumaton tietää vastauksen.
 
Miehesi hankki vallan suhteessanne erouhkailuillaan. Vaikuttaa dominoivalta, ehkä omaa epävarmuuttaan. Ei ihme että et voi avautua kunnolla. Pelko pistää liekaan.
 
Alkuperäinen kirjoittaja I'm bossy:
Miehesi hankki vallan suhteessanne erouhkailuillaan. Vaikuttaa dominoivalta, ehkä omaa epävarmuuttaan. Ei ihme että et voi avautua kunnolla. Pelko pistää liekaan.


Sanoissasi voi olla perääkin.. En usko, että hän olisi tietoisesti laskelmoimalla valtaa haalinut uhkaillessaan erolla. Se oli kenties hänen omaa pelkoaan ja epävarmuuttaan tai kyvyttömyyttä hoitaa ongelma-tilanteita. Mutta oli se sitten laskelmoitua tai ei, valtaa hän sillä sai, eikä se totisesti helpota avautumistani. Mutta toisaalta, hänkin on avautunut minulle kipeistä asioista ja kertonut sellaisia asioita, joita hän ei ole koskaan aiemmin kertonut kenellekään.. Mutt se valta tulee ehkä siitä, että minä koen olevani suhteessa heikommilla, kun toinen on osoittanut voivansa jättää minut noin vain. Toisaalta taas ne tilanteet, joissa mies ennen uhkaili erolla, on sittemmin hoidettu paljon kypsemmin, eikä erouhkailuja ole enää tullut vaikka olisi ollut pahempikin kriisi päällä. Jokainen kriisissä lauottu erouhkaus rikkoi luottamustani, mutta sen jälkeen jokainen kriisi, josta on selvitty puhumalla ja ilman erouhkailuja on myös auttanut korjaamaan luottamusta.

No, aika näyttää ja elämä opettaa.
 
Miten vähän minulla onkaan ongelmia. Olen naimisissa, yli viisikymppinen ja puolisoni jonkin verran nuorempi. En analysoi mieheni jokaista elettä, en pelkää hänen lähtevän, en mieti, olenko hänen kanssaan ensi vuonna. En voi ymmärtää, että ihmiset nykyaikana ovat menettäneet kykynsä rakastaa ilman ehtoja. Ilmankos suhteet ovatkin kertakäyttöisiä. Kannattaisi varmaan unohtaa kaikenlainen analysointi ja elää elämää rakastamansa ihmisen kanssa päivä kerrallaan. Koskaan et voi toista omistaa. Et myöskään rajoittaa hänen ajatuksiansa etkä etenkään muuttaa toista sellaiseksi kuin haluat. Jos rakastaa toista ehdoitta, ei tarvitse miettiä turhia. Se rakkainkin puoliso voi sitä paitsi jäädä huomenna auton alle, ja on tosi kurjaa jos kaikki yhteinen aika on kulunut hänen ja parisuhteen analysointiin.
 
Alkuperäinen kirjoittaja päivikki1:
Miten vähän minulla onkaan ongelmia. Olen naimisissa, yli viisikymppinen ja puolisoni jonkin verran nuorempi. En analysoi mieheni jokaista elettä, en pelkää hänen lähtevän, en mieti, olenko hänen kanssaan ensi vuonna. En voi ymmärtää, että ihmiset nykyaikana ovat menettäneet kykynsä rakastaa ilman ehtoja. Ilmankos suhteet ovatkin kertakäyttöisiä. Kannattaisi varmaan unohtaa kaikenlainen analysointi ja elää elämää rakastamansa ihmisen kanssa päivä kerrallaan. Koskaan et voi toista omistaa. Et myöskään rajoittaa hänen ajatuksiansa etkä etenkään muuttaa toista sellaiseksi kuin haluat. Jos rakastaa toista ehdoitta, ei tarvitse miettiä turhia. Se rakkainkin puoliso voi sitä paitsi jäädä huomenna auton alle, ja on tosi kurjaa jos kaikki yhteinen aika on kulunut hänen ja parisuhteen analysointiin.


Ymmärrän pointtisi ja olet varmasti oikeassa. Mutta heitänpä tähän nyt silti pienen ajatusleikin... Entäpä, jos aviomiehesi olisi suhteenne alussa uhkaillut erolla? Entäpä jos edellinen miehesi olisi pettänyt sinut pahimmalla mahdollisella tavalla? Entäpä jos sitä edellinenkin rakkauden kohteesi olisi loukannut sinua pahasti? Entäpä jos isäsi olisi hylännyt sinut lapsena ja äitisi olisi ollut tunnekylmä työnarkomaani? Uskotko, että tuollainen menneisyys saattaisi vaikuttaa tapaasi ajatella rakkaudesta ja luottamuksesta? Kuvailin tuossa omaa menneisyyttäni, enkä halua ola katkera mistään tai heittäytyä uhriksi, mutta se nyt vaan on väistämätön tosiasia, että ympäristö ja tärkeät ihmissuhteet vaikuttavat ihmiseen. Jos isä, äiti ja edelliset mieheni eivät olisi vaikuttaneet minuun teoillaan millään tavalla, olisin varmasti aikamoinen robotti. Haluan päästä yli menneistä "traumoistani" ja oppia luottamaan, mutta ymmärtänet varmaan, että ihmisillä on erilaisia elämän tarinoita ja jokaisen tarina jättää yksilölliset jäljet.

En koe valinneeni epäluottamuksen tunnetta, enkä missään nimessä halua, että se jää ikuiseksi harmikseni. Kärsin tästä tunteesta ja haluaisin kovasti päästä siitä yli ja elää juuri niin kuin kaikki neuvovatkin: "elä hetkessä, älä murehdi huomista, nauti rakkaudesta päivä kerrallaan... " Mukavia ajatuksia kaikki ja toivoisin sydämeni pohjasta voivani napsauttaa itseni siihen tilaan. Mutta kun pelko ja epävarmuus kirvelee sydäntä ja mieltä, niin minkäs teet? Ehkä menen terapiaan tai sitten vaan vaan yritän opetella rentoutumaan pelkojeni kanssa. Mutta yhtä kaikki pelkoni ovat ainakin vielä toistaiseksi osa minua, halusin sitä tai en.
 
Totean saman, minkä joku tässä ketjussa jo aiemmin. että on hienoa, että tiedostat itse ongelmasi ja sen aiheuttajan/aiheuttajat. Ihan varmasti nuo mainitsemasi kokemukset ovat vaikuttaneet siihen, että luottaminen on vaikeaa. Kivestähän sitä olisi, jos ei vaikuttaisi!
Äläkä välitä näistä kirjoittajista, jotka tuovat omaa erinomaisuuttaan esiin tai sitten noista ääliöistä, jotka tekevät alatyylisiä diagnooseja mielenterveydestäsi. Enempi ne kommentit kertovat heidän omista ongelmistaan, kuin sinusta.
Koska, ainakaan kertomasi perusteella, tämä epätietoisuus ei häiritse elämääsi niin, että istuisit illat kotona kynsiäsi nakerrellen puhelin kourassa silloin kun miehesi ei ole luonasi tai sitten liimautuneena häneen kysellen koko ajan, että mitä mietit ( minulla oli kerran tuollainen poikaystävä, joka kysyi toistuvasti tuota "mitä mietit", jos olin hetkenkin hiljaa) niin uskoisin ( täysin amatööripohjalta ), että pystyt itse ja kenties kumppanisi avulla, samaan ongelmaasi pienemmäksi. Kyllä sinä itse tiedät, milloin se on ottanut sinusta yliotteen ja on aika mennä ammattilaisen juttusille ( ei paha).
Onnea matkaan ja tsemppiä!
 
Kiitos Kukunorille vastauksesta! Ymmärsit yskäni. :) Olen ihan tavallinen nuori nainen, jolla on hyvä työ, läheisiä ystäviä ja mukavia harrastuksia. Olen suhteellisen tasapainoinen ja ihan fiksukin. Minulla on ihana miesystävä ja kiva koti ja olen terve. Kaikki on siis periaatteessa oikein hyvin, mutta täydellistä elämä ei toki ole. Ja se minun epätäydellinen säröni, joka tuntuu joskus raskaalta, on tuo luottamisen vaikeus parisuhteessa. Ihanaa, että joku ymmärsi, etten ole neuroottinen seköpää, joka vaan sotkee maanisesti elämäänsä vailla järje häivääkään, vaan olen ihan tavallinen nainen ja luultavasti ihan tavallinen on ongelmanikin. Olisi kiinnostavaa kuulla vielä sellaistenkin naisten tarinoita, jotka kokevat suhteessaan samankaltaista luottamuspulaa tai ovat joskus kokeneet ja siitä "parantuneet".
 

Yhteistyössä