Parisuhteen

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja ""päivitys""...
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
P

""päivitys""...

Vieras
eli esittäkääpä kysymyksiä, niin vastaan
ja jos se vähän valottaisi itsellekin että on tässä sittenkin kaikki ihan hyvin. Tällä hetkellä sellainen olo että tekisi mieli heittää hanskat tiskiin ja lähteä. Mutta jospa tällä tavalla löytyisi niitä hyviäkin asioita kun katselisi juttuja vähän ""ulkopuolisen"" silmin...
 
Olipas hyvä aloitus. Täälläkin on haudotu asiaa jo jonkin aikaa. Miehellä ei ole aikaa nähdä, kavereille ja harrastuksille riittää aikaa. Seksi ei ole miestä kiinnostanut. Viime aikoina seksiä on harrastettu kerran kuussa. Miehen mukaan tilanteessa ei ole mitään outoa, ja kun vilaukselta nähdään hän on hellä, mutta poissaoleva.

Olen omalta osaltani käyttäytynyt tyhmästi olemalla ""surusta sekaisin"". Homma näyttää lipsahtaneen jotenkin raiteiltaan. Pelkään menettäneeni rakkaan ihmisen. Olen luultavasti vain pahentanut tilannetta puhumalla hänelle asiasta. Joskus tuntuu, ettei tällaiset asiat ainakaan parane puhumalla, jos paranee lainkaan.
 
Vähän noin päin on minullakin vaikka roolit ovat toisin päin. Vaimolla on menoja sinne sun tänne, rahaa muksut harkkoihin ja vaikka minne. Ja sitten kaikki asiat tökkii ja seksin saanti on noin kerran kuukaudessa jos sitäkään. Vaimo ei vvaan jaksa tai ei huvita. Yritän itse auttaa kun hän pyytä apua asioihin, mutta se ikävä puoli onkin että kun minä pyydän apua nii sitä ei tuu.
Olen monesti ytittänyt puhua koska uskon että puhumalla asiat paranee....vai paraneeko ne? Tuntuu että ei!
 
Niin, kyllähän se on niin että varsinkin pitkässsä parisuhteessa niitä alamäkiä tulee ja menee. Vaikka joskus meinaa usko loppua, niin kummasti sitä on vaan ylös noustu. Ehkäpä tälläkin kertaa.
 
Ehkä, vaikka kieltämättä fiilis on niin että vaikka tekee ihan mitä tahansa niin vaimo löytää aina vikoja ja mitä olen taas tehnyt väärin ja huonosti. Sitten kun ehdottelee seksiä niin sitten alkaa varsinainen selityskerho... Mistä saa voimia kaikkeen?
 
Niinpä, itse olen antanut vaan ajan kulua ( tietysti rajansa silläkin ). Minua auttoi n. vuosi sitten kun kävin yksin juttelemassa seurakunnan perheneuvojan luona. Moni asia selkiytyi ja aloin katsomaan asioita hieman eri tavalla ja myös tiedostamaan senkin että kaikki asiat ei ole minun ongelmia. Ja ystävät on ollut suuri apu.
Kyllä minä monta kertaa suostun seksiin mieheni kanssa vaikkei nyt niin itseäni huvittaisikaan kun tiedän että se on toiselle tärkeää. Eihän se aina niin kiihkeää tarvitse ollakaan.

Onkohan vaimollasi lievä masennus ( oireet viittaa sellaiseen... ), tunnistan nimittäin entisen minäni tuosta kuvauksestasi....

Tsemppiä sinulle!
 
Kyllä tarvitaan todella paljon tsemppiä. Ehkä pitäisi tehdä samoin kuin sinä, anna ajan vaan kulua. Mitä se sitten auttaa? Tuntuu välillä että haluan enemmän, myös seksin suhteen mutta kun tuntuu että hakkaan päätäni seinään. Ei muuta taule kuin päänsärkyä. On sekin kurjaa että joutuu tyydyttämään itseni monesti. Joo minusta tuntuu että ne harvat kerrat kun ollaan sekstailtu niin hän ei ole itse ollut niin halukas. Olen myös kertonut sitä hänelle että seksi on minulle tärkeää, ja vastaus on ollut että kyllä me ehditään sitten. En todellakaan tiedä miten saan hänet tajumaan asian ydin. Siinä on varmasti suurin syy miksi kaikki tuntuu niin vaikealta…ehkä hänellä on joku lievä masennus.
 
Voi ei, kylläpä kolahti. Voisin kuvitella että mieheni olisi kirjoittanut tuon tekstin vuosi sitten. Ja kun näin ulkopuolisena lukee niin tuntuu tosi pahalle...... Meillä oli juuri tuollaista mitä kirjoitit. Mies yritti ja minä torjuin. Seksiä ehkä kerran kahdessa kuukaudessa... Mutta niin vain siitä selvittiin ja nyt seksikin maistuu. Päätä hakkasin minäkin seinään ja mies varmaan vielä enemmän. Kaiken kaikkiaan pari vuotta kahlattiin eikä erokaan ollut kaukana. Mieheni ei puhu, mutta ehkäpä se auttoi kun minä puhuin. Ja kun muistaa että ihminen ei ole mikään kone joka nappia painamalla muuttuu. Kaikki vie aikansa.
Toivottavasti teilläkin tilanne selviää, olen hengessä mukana kun en oikein muutenkaan pysty auttamaan :)
 
kun mieheni jäi kiinni pettämisestä, osasin katsoa häntä vieraan naisen silmin ja näin hänet uudestaan. Avioliitossa oli oltu tuolloin 8 vuotta. Noh se päättyi aikanaan eroon mutta yritettiin kuitenkin.

Nykyisessä suhteessa kun oikein tympii, ajattelen samoin. Mitä jos näkisin hänet toisen naisen kanssa? Hyvä lääke. Osaa arvostaa hyviä puolia suhteessa / miehessä ihan toisella tavalla.

Sitten jos ajattelu ei aiheuta minkäänlaisia tuntemuksia sydämessä, on ehkä syytä vaihtaa toiseen.
 

Yhteistyössä