Parisuhteessa etenemisestä

[Tupunainen]

Pitääpä kysyä mielipidettänne seuraavaan asiaan, koska olen niin kokematon parisuhteissa. Vasta pari kuukautta sitten löysin ensimmäisen vakavamman poikaystäväni, jonka kanssa nyt seurustelen. Olen 25-vuotias jo, opiskeluni opiskellut ja uraani aloittelemassa oleva aktiivinen nainen.

Poikaystävälläni on 2-vuotias poika edellisestä suhteestaan. Olen tykästynyt tähän veijariin aika paljon ja on tullut vauvakuume. En ole koskaan halunnut aiemmin mitään kevytsuhteita, vaan olen aina halunnut vakavan suhteen. Ilmoitin leikkisästi poikaystävälleni, että minulla on vauvakuume ja haluaisin joskus lapsia. Poikaystäväni sanoi, että hän ei ainakaan lapsia halua 3-4 vuoteen. Helppohan hänen on sanoa, kun hällä on jo lapsi mutta mulla ei ole mitään. Olenko liian hätäinen, kun mietin että kai minäkin ansaitsisin miehen jonka kanssa voisin tehdä lapsia nopeamminkin, vai pitäisikö minun vain odottaa?

Missä vaiheessa on ylipäätään oikea aika odottaa suhteen etenemistä tässä iässä? Kuten yhteenmuuttoa tms.?

Mullahan on se tilanne, että osaisin olla hemmetin hyvin yksinkin. En ole koskaan halunnut hengailla kenenkään kanssa vain sen takia, että pitäisi olla joku. Haluan miehen sen takia, että voin jakaa arkea jonkun kanssa (+ taloutta ja asumiskuluja) ja voin tehdä perheen. Ja tietysti romantiikka tulee siihen plussana.

 

[Elämää kokenut]

Tutustukaa nyt kaikessa rauhassa ensin,ei pari kuukautta riitä toisen tapojen ja luonteenpiirteiden tuntemiseen,vaikka olisi kuinka rakastunut.Lapsen hankkiminen eritoten on asia,josta pitäisi olla molemmilla sama mielipide ja parisuhde niin vakaalla pohjalla toisen tuntemisen kautta,että se arki sujuu.Hätäillä ei kannata eikä painostaa toista,suhde etenee omalla painollaan.Oikea hetki tulee yhteenmuutolle ja perheen perustamiselle,jos on tullakseen.Tai sitten huomaat,että hän ei ollut se oikea.

Olet iässä,jossa helposti "saa vauvakuumeen".Mutta et todellakaan ole vielä pitkään aikaan "liian vanha"saamaan lapsia,joten malttia.3-4 vuotta ei ole pitkä aika katsoa ja tutustua,tehdä töitä ja uraa.Usko minua,tiedän että se kannattaa.Luulen,että äitisi sanoisi sinulle samoin,kuten meillekin on aikanaan kokeneemmat sanoneet,uskoimme sitten tai emme...

 

[Nainennnn.]

Jos teistä todellakin tulee pitkäaikainen pariskunta niin onhan miehesikin lapsi myös sinun. Häntä hoivaamallahan voit suurimpia vauvakuumeita lepyytellä.
Asuminen, muuttaminen yhteen, ne voivat nykyään tapahtua piankin jo parin k tuntemisen jälkeen jos molemmista se tuntuu hyvältä ratkaisulta. Lapsia ei parin kuukauden jälkeen vielä tosissaan aleta tekemään, tietänet sen itsekkin. Rakastunutta höpötystä ja yhdessä haaveiluahan sa kyllä harrastaa.

Mutta pakko kyllä kommentoida kirjoituksesi yleissävyä, jotenkin tosi kliininen tatsi sulla "Haluan miehen sen takia, että voin jakaa arkea jonkun kanssa (+ taloutta ja asumiskuluja) ja voin tehdä perheen. Ja tietysti romantiikka tulee siihen plussana." hmmm... Ottakaahan rauhassa ja tutustelkaa toisiinne ja asettukaa aloillenne.

 

[Tupunainen]

Jos teistä todellakin tulee pitkäaikainen pariskunta niin onhan miehesikin lapsi myös sinun. Häntä hoivaamallahan voit suurimpia vauvakuumeita lepyytellä.
Asuminen, muuttaminen yhteen, ne voivat nykyään tapahtua piankin jo parin k tuntemisen jälkeen jos molemmista se tuntuu hyvältä ratkaisulta. Lapsia ei parin kuukauden jälkeen vielä tosissaan aleta tekemään, tietänet sen itsekkin. Rakastunutta höpötystä ja yhdessä haaveiluahan sa kyllä harrastaa.

Mutta pakko kyllä kommentoida kirjoituksesi yleissävyä, jotenkin tosi kliininen tatsi sulla "Haluan miehen sen takia, että voin jakaa arkea jonkun kanssa (+ taloutta ja asumiskuluja) ja voin tehdä perheen. Ja tietysti romantiikka tulee siihen plussana." hmmm... Ottakaahan rauhassa ja tutustelkaa toisiinne ja asettukaa aloillenne.

Niin, aika tässä varmaan onkin valttia. Varmaankin ihan turha hötkyillä.