T
Tupunainen
Vieras
Pitääpä kysyä mielipidettänne seuraavaan asiaan, koska olen niin kokematon parisuhteissa. Vasta pari kuukautta sitten löysin ensimmäisen vakavamman poikaystäväni, jonka kanssa nyt seurustelen. Olen 25-vuotias jo, opiskeluni opiskellut ja uraani aloittelemassa oleva aktiivinen nainen.
Poikaystävälläni on 2-vuotias poika edellisestä suhteestaan. Olen tykästynyt tähän veijariin aika paljon ja on tullut vauvakuume. En ole koskaan halunnut aiemmin mitään kevytsuhteita, vaan olen aina halunnut vakavan suhteen. Ilmoitin leikkisästi poikaystävälleni, että minulla on vauvakuume ja haluaisin joskus lapsia. Poikaystäväni sanoi, että hän ei ainakaan lapsia halua 3-4 vuoteen. Helppohan hänen on sanoa, kun hällä on jo lapsi mutta mulla ei ole mitään. Olenko liian hätäinen, kun mietin että kai minäkin ansaitsisin miehen jonka kanssa voisin tehdä lapsia nopeamminkin, vai pitäisikö minun vain odottaa?
Missä vaiheessa on ylipäätään oikea aika odottaa suhteen etenemistä tässä iässä? Kuten yhteenmuuttoa tms.?
Mullahan on se tilanne, että osaisin olla hemmetin hyvin yksinkin. En ole koskaan halunnut hengailla kenenkään kanssa vain sen takia, että pitäisi olla joku. Haluan miehen sen takia, että voin jakaa arkea jonkun kanssa (+ taloutta ja asumiskuluja) ja voin tehdä perheen. Ja tietysti romantiikka tulee siihen plussana.
Poikaystävälläni on 2-vuotias poika edellisestä suhteestaan. Olen tykästynyt tähän veijariin aika paljon ja on tullut vauvakuume. En ole koskaan halunnut aiemmin mitään kevytsuhteita, vaan olen aina halunnut vakavan suhteen. Ilmoitin leikkisästi poikaystävälleni, että minulla on vauvakuume ja haluaisin joskus lapsia. Poikaystäväni sanoi, että hän ei ainakaan lapsia halua 3-4 vuoteen. Helppohan hänen on sanoa, kun hällä on jo lapsi mutta mulla ei ole mitään. Olenko liian hätäinen, kun mietin että kai minäkin ansaitsisin miehen jonka kanssa voisin tehdä lapsia nopeamminkin, vai pitäisikö minun vain odottaa?
Missä vaiheessa on ylipäätään oikea aika odottaa suhteen etenemistä tässä iässä? Kuten yhteenmuuttoa tms.?
Mullahan on se tilanne, että osaisin olla hemmetin hyvin yksinkin. En ole koskaan halunnut hengailla kenenkään kanssa vain sen takia, että pitäisi olla joku. Haluan miehen sen takia, että voin jakaa arkea jonkun kanssa (+ taloutta ja asumiskuluja) ja voin tehdä perheen. Ja tietysti romantiikka tulee siihen plussana.