Parisuhteeta - miten toimia silloin, kun ei jaksa oikein mitään?

[uuvahtanut]

Olen yh ja seurustelusuhteessa. Minun mottoni suhteessa on, että haluan antaa ja jakaa hyviä asioita ja kokemuksia sekä toisaalta jakaa arjen huolia puolin ja toisin. Tällä hetkellä tuntuu, että arki on yhtä kaaosta, terveys reistailee ja työt kaatuu päälle. En haluaisi olla miehen kanssa tekemisissä nyt, koska en voi kerta kaikkiaan antaa hänelle mitään. Olen vain ihan poikki, uupunut ja rikkinäinen. Miehen asennekin on se, että hän kehoittaa minua ryhdistäytymään ja ihmettelee, miten en saa hoidettua elämääni paremmin, mutta noin muutenkin haluaisin ja olen ottanutkin etäisyyttä.

Nyt mies haluaisi viettää aikaa yhdessä vapaapäivinä. Minä haluaisin vain koomailla lasten kanssa kotonani. En jaksaisi tsempata iloista, kepeää seuraa enkä jaksaisi komentaa lapsia ruotuun, kuten miehen luona aina täytyy kerrostalossa hissuksiin olla.

Kuinka saisin esitettyä asian miehelle niin, että hän ei suuttuisi tai loukkaantuisi? Hän raivostuu siitä, jos kerron kokevani, että en riitä tai en olisi jotakin tarpeeksi. Hän ei myöskään pidä siitä, että olen voimaton ja väsynyt, vaikka jollakin tasolla sen ymmärtääkin.

Olisin valmis myös viheltämään koko pelin poikki, mutta mies ei ole valmis keskustelemaan eroamisesta, vaan on heti täysin hyökkäys- ja puolustusasemissa. Tätä tosin en voi ymmärtää, koska ei minusta ole kenellekään yhtään mitään iloa tällaisena. Pääsisi hyvä mies vapaaksi etsimään parempaa ja sopivampaa seuraa itselleen ja minä pääsisin syyllisyyden ja riittämättömyyden tunteistani, kun en pysty olemaan se paras kumppani.

 

[astrolabe]

Ei parisuhde ole riippakivi, jota pitäs yrittää jaksaa kaiken muun kakan keskellä, vaan se on se vaijeri, joka pitää sen skeidan yläpuolella. Jos parisuhde vaan vie voimavaroja niin ehkä parempi poikkasta koko homma alkuunsa.

 

["a p"]

Miten juttelen asiasta miestä loukkaamatta? Olen yrittänyt, mutta häntä satuttaa aivan valtavasti se, etten saisi raivattua elämästäni tilaa hänelle.

 

[astrolabe]

[QUOTE="a p";29346851]Miten juttelen asiasta miestä loukkaamatta? Olen yrittänyt, mutta häntä satuttaa aivan valtavasti se, etten saisi raivattua elämästäni tilaa hänelle.[/QUOTE]

"En jaksa olla parisuhteessa juuri nyt. Heippa"

 

[dfdf]

Tuollainen mies vie sinulta voimia ja on todellinen rasite. Kukaan ei voi sano toisen puolesta, miltä tuntuu ja miten saa toimia. Eti sinä ole hänelle mitään selityksiä velkaa. Jos ei ymmärrä, että olet väsynyt, etkä jaksa lähteä minnekään, niin anna olla. Asiasta riiteleminen on täysin naurettavaa. Suosittelen unohtamaan suhteen kokonaan.

 

["a p"]

Olet oikeassa. Toisaalta mies myös yrittää kannustaa minua ja saada murheita oikeisiin mittasuhteisiin. Tosin nyt on ollut NIIN rankkaa, että hänen kommenttinsa kuulostavat vähättelyltä, enkä ole häntä nähnyt auttamassa viimeisiin kuukausiin minua konkreettisesti kertaakaan.
En kuitenkaan usko, etteikö hän haluaisi minulle vain hyvää. Uskon, että niin hän haluaa itselleenkin. Siksi en ymmärrä, miksi hän "roikkuu" minussa. Häntä ei ole koskaan jätetty ja hänen täytyy olla se jättäjä - muuta hänen itsetuntonsa ei kestä. Miksi hän ei jätä minua, kun olen kuitenkin luuseriruikuttuja...Itse en ole aivan tätä mieltä, vaan elämäni on yksinkertaisesti aivan liian täynnä haasteita ja kaikkea en mitenkään ehdi.

 

[dfdf]

Tuollainen vähättely on henkistä väkivaltaa. Minä en sellaiseen alistuisi (enää). Olen kerrasta oppinut.

 

["Muusa"]

Niin tai sitten vaihdat laiskamato asennetta! Saamattomuutesi aiheuttaa sen, että elämäsi lipuu ohitsesi. Kuitenkin arvostettu parisuhde tulee kaipuuseen, mutta tuolla asenteella et ansaitse ketään. Masentele läävässäsi kun muut porskuttavat eteen päin. Pyh!

 

["a p"]

[QUOTE="Muusa";29347053]Niin tai sitten vaihdat laiskamato asennetta! Saamattomuutesi aiheuttaa sen, että elämäsi lipuu ohitsesi. Kuitenkin arvostettu parisuhde tulee kaipuuseen, mutta tuolla asenteella et ansaitse ketään. Masentele läävässäsi kun muut porskuttavat eteen päin. Pyh![/QUOTE]

Nimenomaan! Juuri näin! Olen yrittänyt vähän tätä hänelle avata, mutta hän mylvii heti, että minulla on riittämättömyysongelma ja minun pitäisi tajuta, että riitän kyllä tällaisena kuin olen kaikille jne. Minä en todellakaan riitä, en kotona, en töissä, en hänelle, enkä itselleni. Enkä todellakaan ansaitse ketään tai silloin tällöin harvoin voisin antaa jotakin jollekin, joka kaipaisi myös aikuista seuraa silloin tällöin. Mutta jos tarvitsee ja kaipaa yhtään enempää, niin sellaiseen minusta ei todellakaan ole.