H
Harmaa
Vieras
Olen. Mistä sitä nyt aloittaisi, tuntuu vaan etten enää "osaa" olla äiti, vai olenko ikinä osannutkaan. Tytär nyt reilu 4 vuotias, ja tuntuu etten osaa ja jaksa aina olla äiti. Rakastan kyllä paljon tytärtäni, hän on ihana ja valloittava persoona,mutta tuntuu että hän ansaitsee parempaa. Kaikki on tai pitäisi olla elämässämme hyvin, ihana mies ja vauva tulossa maaliskuussa ja muutenkin asiat kunnossa. Mutta tämä oma olo.. Toivon kovasti että johtuu nyt tästä raskaudesta, on koko tämän ajan ollut hermot todella kireenä ja muutenkin mielialat heitelly, herkistyn pienimmästäkin ja jos ei asia mene niinkuin haluan, raivoan ja kiukuttelen. Toisaalta pelottaa jos ei johdukaan raskaudesta, reilu vuosi sitten selvisin masennuksesta, en jaksa jos se taas alkaa.
Mutta tuosta tytöstä, sain hänet 2kk ennen 18vuotis syntymäpäiviäni, erosin hänen isästään kun tyttö oli n vuoden ikäinen, isä ei auttanut paljon missään asiassa, oli väkivaltainen jne, ja nykyään vähän tytön elämässä, siksikin haluaisisin olla parempi äiti kun isästäkään ei ole mihinkään. Mutta hänen syntymästä lähtien ollut vaikeata, en silloin jaksanut olla täysillä mukana ja kun yritin selvitä arjesta eteenpäin, jaksoin vaan tehdä lapseni eteen sen mikä oli riittävää, eli ruokin, hoidin jne. Nyt kyllä jaksaisin tehdä ja olla erilailla mutta tuntuu että tämä "totuttu tapa" on nyt sitten jäänyt elämään. Tulevan vauvan kanssa pystyn panostamaan ihan erilailla, koska elämä ja lähtökohdat täysin erilaiset kuin silloin tytön syntyessä, mutta onko liian myöhäistä luoda erilainen suhde tähän 4-vuotiaaseen, Osaanko minä, Pystynkö minä? Rakastan lapsia ja haluan olla äiti, mutta miksi äitiys tuntuu minusta näin vaikealta? Kaikki muut vaikuttaa vaan olevan parempia tässä ja saavat sen näyttämään niiin helpolta.
Tämä vaikuttaa sekavalta, en tiedä ymmärsikö kukaan mutta halusin purkaa sydäntäni...
Mutta tuosta tytöstä, sain hänet 2kk ennen 18vuotis syntymäpäiviäni, erosin hänen isästään kun tyttö oli n vuoden ikäinen, isä ei auttanut paljon missään asiassa, oli väkivaltainen jne, ja nykyään vähän tytön elämässä, siksikin haluaisisin olla parempi äiti kun isästäkään ei ole mihinkään. Mutta hänen syntymästä lähtien ollut vaikeata, en silloin jaksanut olla täysillä mukana ja kun yritin selvitä arjesta eteenpäin, jaksoin vaan tehdä lapseni eteen sen mikä oli riittävää, eli ruokin, hoidin jne. Nyt kyllä jaksaisin tehdä ja olla erilailla mutta tuntuu että tämä "totuttu tapa" on nyt sitten jäänyt elämään. Tulevan vauvan kanssa pystyn panostamaan ihan erilailla, koska elämä ja lähtökohdat täysin erilaiset kuin silloin tytön syntyessä, mutta onko liian myöhäistä luoda erilainen suhde tähän 4-vuotiaaseen, Osaanko minä, Pystynkö minä? Rakastan lapsia ja haluan olla äiti, mutta miksi äitiys tuntuu minusta näin vaikealta? Kaikki muut vaikuttaa vaan olevan parempia tässä ja saavat sen näyttämään niiin helpolta.
Tämä vaikuttaa sekavalta, en tiedä ymmärsikö kukaan mutta halusin purkaa sydäntäni...
