Paskat kummit, mitä tekisitte?

[fiov]

Eli esikoiselle tuli valittua harvinaisen paskat kummit. Miehen sisko ja veli välttämättä halusivat sylikummeiksi ja siihen ne kumminhommat sitten jäivätkin. Ei me mitään lahjoja ja muuta odoteta, haluttaisiin vaan, että kummit kävisivät kylässä, soittaisivat syntymäpäivänä ja laittaisivat vaikka kortin. Olisivat yleensäkkin kiinnostuneita kummilapsen elämästä.

Kahdella nuoremmalla onkin sitten ihanat kummit, käyvät kylässä, vievät välillä puistoon retkelle ja lähettävät nimppari- ja synttärikortteja. Ostavat lahjaksi vaikka mitä hauskaa, esim. muumihullulle liput muuminäytelmään. Esikoinen täytti juuri viisi ja kummit eivät sitä mitenkään noteeranneet. Oli pienellä paha mieli, eivät ole edes synttärijuhliin pariin vuoteen vaivautuneet osallistumaan, aina on ollut jotain kiirettä, esim. pitänyt mennä metsästämään.

Mitä te tekisitte? Pojalla on tosi paha mieli, kun sisarusten kummit ovat mukana heidän elämässään ja hän onkin kysynyt pari kertaa, että voisivatko he olla hänenkin kummejaan. Miksi pitää välttämättä vaatia pääsyä kummiksi, jos ei tosiaan vaivaudu edes soittamaan synttäripäivänä?

 

[hsghi]

Pyytäkää joku/jotkut uusiksi kummeiksi. Kummeja voi lisätä ihan virallisestikin. Yli jonkun vuosimäärän pitää kysyä lapselta itseltään suostumus uuteen kummiin. Kannattaa kysyä paremmin seurakunnasta.

 

[voi harmi]

Mitä jos pyytäisit lähipiiristä jotain ihmistä/pariskuntaa sellaiseksi "kummiksi",
joka tekisi lapsen kanssa samoja juttuja kuin toisten lasten kummit.

 

[AikaKaukanaTäydellisestä]

Miksi joillekin kummiasiat ovat noin tärkeitä?

 

["mama"]

Tosi kurjaa lapsen kannalta. Voisittekohan te pyytää uusia kummeja lapselle, joka haluaisi osallistua lapsen elämään? Itsellä sama homma myöskin mietinnässä, tosin esikoisen omasta pyynnöstä. Meillä on minun siskoni pojan kummeja ja kyllä he muistavat syntymäpäivät, mutta siihen se homma sitten yleensä jääkin. Ja harvoin tulevat meille edes synttäreinä vaan meidän pitää viedä juhlat heidän luokseen (tai siis äidilleni), jotta ovat paikalla. Toisaalta en haluaisi loukata sisaruksiani, mutta toisaalta tekisi mieli pyytää pojalle joku aktiivisempi ihminen kummiksi, kun sisariani ei tunnu kiinnostavan.

 

[....]

Voiko muuten kummiutta poistaa? Oon tätä miettiny,että onko mahollista.

 

[Katylina]

Voiko muuten kummiutta poistaa? Oon tätä miettiny,että onko mahollista.

ei

 

["vieras"]

Minusta kummeista ei kannata tehdä niin iso haloota, voittahan itse tehdä lapsen kanssa kahdestaan kaikkea mukavaa, silloin kun nuoremmat ovat kummiensa kanssa touhuilemassa.

 

[fiov]

Meillä on kaikilla lapsilla pelkkiä lähisukulaisia kummeina ja mieleen tosiaan tuli, että pyydän toisen lapsen kummeja epävirallisiksi kummeiksi, käyvät meillä muutenkin lähes viikottain kylässä, itse olen heidän yhden lapsensa kummi. Muilla lapsilla on mun puolen sukulaisia pelkästään kummeina ( paitsi nuorimmalla yksi kummi on miehen nuorin veli) , joten tiedän, että miehen äiti tästäkin asiasta sukuriidat vetää. Olen pari kertaa sanonut hänelle tästä tilanteesta, siitä kuinka surullinen esikoinen on, kun hänellä ei kuulemma ole ollenkaan kummeja ja miehen äiti on kehunut omat lapsensa maasta taivaaseen ja kertonut kuinka hyviä kummeja he ovat. Me ei sitä vaan huomata.

 

["vieras"]

Miksi joillekin kummiasiat ovat noin tärkeitä?

Se tuntuu nykyään olevan jotenkin paljon tärkeämpi asia kuin ennen. Omista kavereista muistan yhden, jonka kummit oikeasti tekivät jotain kummilapsensa kanssa. Toiset sai kummeiltaan lahjoja ja toiset ei sitäkään. Tiedän myös joitakin tapauksia, jotka eivät edes tienneet, kuka heidän kumminsa on

 

[nää kummikysymyksethän]

ne on niit elämää suurempia kysymyksiä. voi vitsi!!

 

["Amanda"]

Mielestäni kummeja voi poistaa,kysy asiaa seurakunnasta.Itse aion myös poistaa yhden paskan kummin jos se vaan on mahdollista.Kummit ovat tärkeitä lapsille =)

 

["vieras"]

Tänä päivänä ei oikein uskalla ryhtyä enää kummiksi, kun kummilta odotetaan niin hirveän paljon aikaa yms.

 

["jepjep"]

Olisin varmaankin onnellinen siitä, että ongelmani ovat noin mitättömän pieniä ja koittaisin ajatella asioita vähän laajemmassa mittakaavassa.

 

[fiov]

Minulla on vielä todella läheiset välit kummeihini, samoin miehelläni. Lapsuudessani äiti oli yksinhuoltaja ja kummit olivat todella tärkeitä elämässäni, vieläkin tapaan kahta kummia lähes viikottain. Ja jos mulla on jotain ongelmia, niin tiedän, että kummeiltani saan aina apua, oli kyse sitten lastenhoitoavusta tai kyyditysongelmista.

 

[Huonokummisen äiti]

Mun lapsellakin on yksi kunnon kummi - mun sisko miehineen on loistanut poissaolollaan...
Kummiutta ei voi ns perua virallisesti.
Lisää kummeja voi nimetä myöhemmin.

Itse opin sen , ettei ei-lapsirakkaita tai muitakaan ihmisiä voi kummiudella sitoa lapseen.
Sellainen ajatus mulla oli - kummivalinnoissa.
Näitä kaikkia ei vaan aina ajallaan hokasaa, vaan vasta aika näyttää...

 

["vieras"]

Minulla on vielä todella läheiset välit kummeihini, samoin miehelläni. Lapsuudessani äiti oli yksinhuoltaja ja kummit olivat todella tärkeitä elämässäni, vieläkin tapaan kahta kummia lähes viikottain. Ja jos mulla on jotain ongelmia, niin tiedän, että kummeiltani saan aina apua, oli kyse sitten lastenhoitoavusta tai kyyditysongelmista.

Mä en edes rehellisesti tiedä ketkä mun kummeja on, eikä nyt niin kauheasti kiinnostakkaan. Myöskään mun miehelläni ei ole mitään varmaa tietoa kummeistaan, kai ne ovat joitakin äidin tai isän siskoja ja veljiä.

Meille on ollut tärkeää, että lapsilla on rakastavia aikuisia ihmisiä elämässään, riippumatta siitä ovatko he kummeja tai ei. Kummius ei ole tae rakastavasta aikuisesta tai läheisestä ihmisestä.

 

[fiov]

[QUOTE="vieras";27182756]Tänä päivänä ei oikein uskalla ryhtyä enää kummiksi, kun kummilta odotetaan niin hirveän paljon aikaa yms.[/QUOTE]

Minusta on sitten parempi kieltäytyä kummintehtävistä, jos kokee, että ei ole aikaa niihin.
Meilläkin nuorimman lapsen yksi kummiehdokas kieltäytyi kunniasta, koska sanoi, ettei hänestä tue
hyvää kummia. Se oli meistä oikein tehty, emmekä loukkaantuneet lainkaan.

Eikä se paljon aikaa vaadi, että vaikka synttärinä, nimpparina ja jouluna kortit laittaa ja soittaa kerran kuussa, jos ei ole mahdollisuutta kyläillä. Kysymys on mielestäni priorisoinnista,

 

[nöppäri]

Meillä on keskimmäisellä kummit jotka eivät osallistu muksun elämään mitenkään, eivät ole yhteydessä koskaan (toisin kuin kuviteltiin), esikoisen kummi taas aina otti myös keskimmäisen kaikkeen mukaan, joten kysyimme josko hän haluaisi myös toisen muksun kummilapsekseen ja kyllä ilman muuta halusi.
Nyt kaikilla meidän muksuilla on kummit jotka muistaa muksuja ja ovat kiinnostuneet niiden tekemisistä.

Älä välitä vaikka joku hallaa tykkäisikin uusien kummien ilmestymisestä, en minäkään välittänyt, kun lapsen kummisetä ilmeisen selkeästi otti nokkiinsa, itseppä eivät yhteyttä pitäneet.

Ja kun joku ihmetteli kummiuden tärkeyttä, niin mulle olis ihan sama onko kummi vai, kunhan kaikilla muksuilla olisi joku kodin ulkopuolelta joka touhuaisi asioita lapsen kanssa. Ei se ole sille yhdelle sama asianjos toiset menevät niiden kummiensa kanssa ja yksi sitten tekee omien vanhempiensa kanssa, ei todellakaan

Pyydä siis uudet kummit

 

[Nenja]

Tää on se suurin syy miksi en edes kastanut lasta, kummiuden pakko + ne pettymykset.

 

["höh"]

Kummejani ovat isän ja äidin sisarukset. Eivät muistaneet lapsena yhtään mitenkään. Ei tullut mitään traumoja, enkä odottanutkaan sellaista. Olivat se pakollinen nimi kirjassa. Heillä oli omat perheeet. Yhdellä maatalo ja hoiti sitä, alkoholiin menevä. Toisella oma iso perhe, joka aina ykkönen. Kolmas muisti joskus jouluna paketilla, mutta muuten tunnekylmä ihminen, omia lapsiaan kohtaan ja muitakin, kaikkia ihmisiä.

Omat lapseni asuvat kaukana kummeista ja kummit jääneet nimeksi kirjaan. En usko heidän kärsivän, kun me vanhemmat emme tee tästä numeroa.

 

["niinpä"]

[QUOTE="vieras";27182756]Tänä päivänä ei oikein uskalla ryhtyä enää kummiksi, kun kummilta odotetaan niin hirveän paljon aikaa yms.[/QUOTE]

pakollinen muodollisuus on saanut aivan merkilliset mittasuhteet! miks sitä ei voi olla ihmisten kaa tekemisissä sen mukaan et miten se MOLEMPIEN VAPAASTA TAHDOSTA luonnikkaasti sujuu? miks ihminen pitää pakottaa olemaan kinnostunut lapsesta kummiuden perusteella?

mä oon kieltäytynyt jokaisesta kummiuskunniasta sen jälkeen kun aloin lukea tätä palstaa (N4 vuotta sitten) kun täälä olen nähnyt sen hulluuden miten todellakin voidaan kummiuteen suhtautua kieroutuneesti ja just elämää suurempana kysymyksenä.

 

["vaimo"]

Se on tullut huomattua että surkeimpia kummeja pitkässä juoksussa ovat juuri ne jotka ovat jo raskausaikana toitottaneet haluavansa kummeiksi ja miten ihania juttuja kummilasten kanssa voikaan tehdä. Valitettavasti näiden tyyppien kummitoiveet tuli lasten kohdalla täytettyä. Nyt jos valitsisin, valitsisin toisin. Ne kummit jotka ollaan pyydetty kummeiksi, ovat olleet pyytämisen arvoisia. Samaten onneksi lähipiirissä onkin ollut useita ns. "mustia hevosia", joita ei edes olla kummeiksi tajuttu pyytää, mutta ovat ajan oloon olleetkin sitten todella kiinnostuneita lapsistamme, halunneet heidän kanssaan tehdä ja harrastaa, tuoneet lahjoja ja viettäneet enemmän aikaa kuin kummit yhteensä. Onneksi sillä nimikkeellä ei ole niin paljon merkitystä. Meillä ainakin "naapurin Kalle" on lapsille tärkeämpi aikuinen ystävä kuin "Liisa-Kummi".

 

["täti"]

Miksi kummiudesta tehdään iso haloo??Jos haluaa kummin osallistuvan lapsen elämään suuresti,hankitaan kummi jolla EI ole omia lapsia!!Sellainen ihminen jaksaa viedä sirkuksiin ja teattereihin,muut tekevät niitä omien lapsien kanssa,miksi vielä pitäisi sama rumba tehdä kummilapsien kanssa??

 

[.......]

Kyllä mä odotan kummilta läsnäoloa lapsen elämässä..En sitä,että se syytää kaiken maaliman lahjoja lapselle,vaan tekee sen lapsen kans jotain. En mä kummeja valittaessa ajattele lahjoja,vaan sitä ett onko tää ihminen valmis olemaan sitten myös sen lapsen elämässä..
Kummius on kunnia asia,jos kokee ettei pysty "virkaa" suorittamaan niin sitten kieltäytyy siitä. Meille on syntymässä 4. lapsi ja hänelle on kummit jo valmiina,nyt uskon ett ollaan valittu sellaset jotka pysyykin sen lapsen elämässä,eivätkä unohda heti ristiäisten jälkeen.
Muilla lapsilla onkin sitten sellanen tilanne,että osa on luikkinu pakoon ja eivät ole nähneet kummilasta moneen vuoteen. Mitä lapsi tekee sellasella ihmisellä elämässään,jota ei sitten kiinnostanutkaan ja silti suostu tehtävään.