V
vierailija
Vieras
"Jokainen saa olla millainen haluaa, mutta siinä vaiheessa, kun se vaikuttaa myös kaikkiin ympärillä oleviin ihmisiin, niin siitä on tasa-arvo kaukana."
04.11.2017 00:21, 761 lukukertaa
Personal trainer -yrittäjä Pauliina Pakarinen kirjoittaa blogissaan:
Kuulin tänään, että on oikeasti olemassa sukupuolineutraaleja pukuhuoneita.
Tälläinen löytyy ala-asteelta, jossa luokalla on kolme sukupuolineutraalia lasta. Vanhemmat ovat päättäneet, että lapsella ei ole sukupuolta. Neuvolassa lapsesta saatetaan puhua ”henkilönä”, ei tyttönä tai poikana.
En ole vielä kertaakaan ottanut kantaa tähän aiheeseen, mutta nyt on pakko kommentoida itsekin, koska toimet asian ympärillä alkavat saada uskomattoman isoja piirteitä.
Olen aiemmin kirjoittanut sukupuolirooleista ja siitä, että olen vanhojen sukupuoliroolien kannalla. Tämä tarkoittaa mulle sitä, että olen naisena vahvasti tietoinen itsestäni ja esimerkiksi miehen kanssa saman katon alla asuessani teen mielelläni kotityöt. Toki on ihanaa, että mies auttaa kotitöissä, mutta en vaadi sitä.
Teen mielelläni naisten työt ja mies saa hoitaa miesten työt. Monesti kun nykyaikana tästä aiheesta avaa suunsa, saa aikaan kiivasta keskustelua. Monelle nykyajan naiselle on vaikeaa ymmärtää, että joku oikeasti nauttii kotitöiden tekemisestä.
Uutisista on saatu viimeaikoina lukea, että jopa liikennemerkkejä suunnitellaan muutettavaksi sukupuolineutraaleiksi, koska se on nykyajan suunta. Mielestäni tämä muutos on lähinnä pelottavaa.
On pelottavaa, että aikuiset ihmiset voivat määrätä, että lapsella ei ole sukupuolta ja vielä sellaisessa iässä, että lapsella ei ole vielä siitä itsekään tietoa.
Mitä tapahtuu, kun lapsi kasvaa ja hänellä on identiteetti täysin kadoksissa ja todellinen maailma tulee eteen? Yhteiskunnastamme löytyy varmasti tärkeämpiäkin aiheita, joihin käyttää aikaa ja rahaa, kuin liikennemerkkien korjaileminen.
Tällä hetkellä tämä muutos saattaa tuntua vielä pieneltä, mutta luulen että isoja ongelmia tullaan näkemään vasta parin sukupolven jälkeen. Huomaan, että nykyajan lapsilla on todella paljon auktoriteettiongelmia. Voisiko olla, että nykyajan lapsilla ei ole välttämättä kotona sitä miehen mallia ja auktoriteettia, joka sanoo kaapin paikan?
Kun kaikki on mahdollista ja kaikki sallitaan, on vaikeaa erottaa oikeaa väärästä. Pahimmassa tapauksessa poliisi tai joku muu viranomainen on ensimmäinen auktoriteetti, jonka lapsi joutuu elämässään kohtaamaan. Itse arvostan kasvatusta, jossa on sekä rajoja, että rakkautta.
Jokainen olkoon mitä haluaa, mutta itse kuulun niihin, joka haluaa olla rehellisesti nainen. Arvostustani ei vie pois se, että teen niitä kotitöitä tai että tykkään pukeutua naisellisesti ja nauttia omasta naisellisuudestani.
Mielestäni menee liian pitkälle, että koko yhteiskunta yritetään muuttaa tämän uuden suuntauksen mukaisesti.
Olen itse periaatteessa siinä parhaimmassa lapsentekoiässä, mutta mulle asia ei ole vielä ajankohtainen, ja saan puistatuksia pelkästään siitä ajatuksesta, että joku neuvolantäti alkaisi nimitellä omaa lastani henkilöksi ja sivuuttaisi kokonaan ihmisen sukupuolen.
En todellakaan hyväksyisi sellaista tapaa. Se nyt kun vain on ihan biologinen juttu, vaikka toki jotain poikkeuksia löytyy ja se nyt on ihan asia erikseen.
Se, että joku tietty ryhmä haluaa määrittää kaikki ihmiset sukupuolineutraaleiksi, ei todellakaan ole tasa-arvoa.
Jokainen saa olla millainen haluaa, mutta siinä vaiheessa, kun se vaikuttaa myös kaikkiin ympärillä oleviin ihmisiin, niin siitä on tasa-arvo kaukana.
Mielestäni tätä asiaa ei ole mietitty pidemmän päälle, niin kuin ei ole montaa muutakaan asiaa tässä yhteiskunnassa. Luulen, että tässäkin asiassa mennään metsään ja pahasti, vaikka vaikutukset eivät vielä näy. Välillä tekisi mieli paeta jollekin toiselle planeetalle, kun seuraa mitä tässä maailmassa tapahtuu.
Lähde: pauliinafitworld.fitfashion.fi
04.11.2017 00:21, 761 lukukertaa
Personal trainer -yrittäjä Pauliina Pakarinen kirjoittaa blogissaan:
Kuulin tänään, että on oikeasti olemassa sukupuolineutraaleja pukuhuoneita.
Tälläinen löytyy ala-asteelta, jossa luokalla on kolme sukupuolineutraalia lasta. Vanhemmat ovat päättäneet, että lapsella ei ole sukupuolta. Neuvolassa lapsesta saatetaan puhua ”henkilönä”, ei tyttönä tai poikana.
En ole vielä kertaakaan ottanut kantaa tähän aiheeseen, mutta nyt on pakko kommentoida itsekin, koska toimet asian ympärillä alkavat saada uskomattoman isoja piirteitä.
Olen aiemmin kirjoittanut sukupuolirooleista ja siitä, että olen vanhojen sukupuoliroolien kannalla. Tämä tarkoittaa mulle sitä, että olen naisena vahvasti tietoinen itsestäni ja esimerkiksi miehen kanssa saman katon alla asuessani teen mielelläni kotityöt. Toki on ihanaa, että mies auttaa kotitöissä, mutta en vaadi sitä.
Teen mielelläni naisten työt ja mies saa hoitaa miesten työt. Monesti kun nykyaikana tästä aiheesta avaa suunsa, saa aikaan kiivasta keskustelua. Monelle nykyajan naiselle on vaikeaa ymmärtää, että joku oikeasti nauttii kotitöiden tekemisestä.
Uutisista on saatu viimeaikoina lukea, että jopa liikennemerkkejä suunnitellaan muutettavaksi sukupuolineutraaleiksi, koska se on nykyajan suunta. Mielestäni tämä muutos on lähinnä pelottavaa.
On pelottavaa, että aikuiset ihmiset voivat määrätä, että lapsella ei ole sukupuolta ja vielä sellaisessa iässä, että lapsella ei ole vielä siitä itsekään tietoa.
Mitä tapahtuu, kun lapsi kasvaa ja hänellä on identiteetti täysin kadoksissa ja todellinen maailma tulee eteen? Yhteiskunnastamme löytyy varmasti tärkeämpiäkin aiheita, joihin käyttää aikaa ja rahaa, kuin liikennemerkkien korjaileminen.
Tällä hetkellä tämä muutos saattaa tuntua vielä pieneltä, mutta luulen että isoja ongelmia tullaan näkemään vasta parin sukupolven jälkeen. Huomaan, että nykyajan lapsilla on todella paljon auktoriteettiongelmia. Voisiko olla, että nykyajan lapsilla ei ole välttämättä kotona sitä miehen mallia ja auktoriteettia, joka sanoo kaapin paikan?
Kun kaikki on mahdollista ja kaikki sallitaan, on vaikeaa erottaa oikeaa väärästä. Pahimmassa tapauksessa poliisi tai joku muu viranomainen on ensimmäinen auktoriteetti, jonka lapsi joutuu elämässään kohtaamaan. Itse arvostan kasvatusta, jossa on sekä rajoja, että rakkautta.
Jokainen olkoon mitä haluaa, mutta itse kuulun niihin, joka haluaa olla rehellisesti nainen. Arvostustani ei vie pois se, että teen niitä kotitöitä tai että tykkään pukeutua naisellisesti ja nauttia omasta naisellisuudestani.
Mielestäni menee liian pitkälle, että koko yhteiskunta yritetään muuttaa tämän uuden suuntauksen mukaisesti.
Olen itse periaatteessa siinä parhaimmassa lapsentekoiässä, mutta mulle asia ei ole vielä ajankohtainen, ja saan puistatuksia pelkästään siitä ajatuksesta, että joku neuvolantäti alkaisi nimitellä omaa lastani henkilöksi ja sivuuttaisi kokonaan ihmisen sukupuolen.
En todellakaan hyväksyisi sellaista tapaa. Se nyt kun vain on ihan biologinen juttu, vaikka toki jotain poikkeuksia löytyy ja se nyt on ihan asia erikseen.
Se, että joku tietty ryhmä haluaa määrittää kaikki ihmiset sukupuolineutraaleiksi, ei todellakaan ole tasa-arvoa.
Jokainen saa olla millainen haluaa, mutta siinä vaiheessa, kun se vaikuttaa myös kaikkiin ympärillä oleviin ihmisiin, niin siitä on tasa-arvo kaukana.
Mielestäni tätä asiaa ei ole mietitty pidemmän päälle, niin kuin ei ole montaa muutakaan asiaa tässä yhteiskunnassa. Luulen, että tässäkin asiassa mennään metsään ja pahasti, vaikka vaikutukset eivät vielä näy. Välillä tekisi mieli paeta jollekin toiselle planeetalle, kun seuraa mitä tässä maailmassa tapahtuu.
Lähde: pauliinafitworld.fitfashion.fi
