Pelästyin päivällä... tärisen vieläkin....

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja vieras
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

vieras

Vieras
Päivällä kävin lasten kanssa kaupoissa. Paluumatkalla melkein törmäsin n.2 v lapseen. Tiellä rajoitus oli 60 km/h. Matkalla kuunneltiin lasten kanssa musiikkia ja keskusteltiin. Yhtäkkiä huomasin että pikkulapsi oli kävelemässä ajotielle. Jarrutin ja kova. N. 1 metrin välissä sain auton pysäytetyksi. Lapsen äiti seisoi kävelytiellä ja keskusteli kaverin kanssa. Hän huomasi tilanteen ja juoksi myös tielle.
Sitten sain kuulla miten paska kuski olen, olisin ollut vastuussa jos lapsi olisi jäänyt auton alle ja kaikenlaista muuta. Järkytyksestä en pystynyt sanomaan mitään... Tyttäreni (13 v.) huusi sille naiselle missä itse olit ja miksi et vahtinnut omaa lasta? Siihen naisen huuto loppui.

Tultiin kotiin lasten kanssa, kerroin miehelle tästä tilanteesta. Yrittii rauhoittaa minua, mutta vieläkin tärisen järkytyksestä.

Omia lapsia aina olen opettanut että kävellään kauempana tieltä. Ja jos olen pysähtynyt keskustelemaan kavereiden kanssa niin samalla vahdin ettei ne lapset menee tielle.

 
No äitihän siinä vasta pelästykin, ja vaistomaisesti haki syytä muusta kuin itsestään, ei sitä nyt itteensä kannata ottaa. Enkelit oli paikalla ja sait auton pysähtymään, monasti on käynyt toisinkin.
 
Voin vain kuvitella, miten tuollainen järkyttää. Lapsen äitikin varmasti säikähti ja siitä & syyllisyydestä hänen reaktionsa varmaan johtui. Hänen vikansahan se tilanne oli. En voi ymmärtää ihmisiä, jotka eivät katso pienten lastensa perään.
 
Kamala tilanne. Saattoi olla kyllä äidin shokkireaktio tuo sulle räyhääminen. Itse olin vuosia sitten syyllinen kolmen auton ketjukolariin (ei onneks kenelläkään käynyt kuinkaan) eli ajoin kahden edessä pysähtyneenä olevan auton perään. Etummaisessa autossa oli mun tuttu, joka kertoi jälkeenpäin, että olin mennyt ekana hänen luokseen kysymään, että "kuinka sä nyt tolleen ajelet!?" Ite en muista tuollaisia laukoneeni ja varsin hyvin tiesin alusta lähtien, että vika oli mussa. Joku ihme reaktio tilanteeseen oli moinen kommentti.
 
Tietenkin se äiti pelästyi. Vai ajattelitko, että sen jälkeen äiti olisi ollut täydellisen järkevä ja kyennyt käymään tilanteen analyyttisesti läpi.. Mutta onneksi tosiaan kaikki selvisivät säikähdyksellä.
 
No eihän se sun syy ollut millään tavalla. Ihmiset on vaan niin kummallisia, että kun pelästyvät tosissaan niin käyttäytyvät aggressiivisesti (adrenaliini) ihan vääriä ihmisiä kohtaan :( Kyllä sitä äitiäkin varmasti jälkeenpäin harmitti, kun tajusi tilanteen kokonaisuudessaan. Monestiko esim jos lapsi putoaa jostakin tai teloo itseään, niin itse adrenaliinia veressään ärisee että olenko minä kieltänyt...Ja oikea tapa olisi vastata lapsen hätään ihan toisella tavalla.
 
Ei ollut sun vika, älä huoli. se vaan tosiaan on niin että kun säikähtää niin sitä vaistomaisesti ärähtää.
mun kaverin tyttö (sillon 2.v) juoksi autotielle, kun me purettiin ostoksia autosta. mun kaveri myös siinä alkoi huutamaan tytölle, vaikka toki oli ihan hänen (meidän) vika. säikähti vaan niin pirusti.
 
Alkuperäinen kirjoittaja äippä:
Varmaan äitikin pelästyi ja siksi huusi sinulle. :/

Kerropas sitten miksi kyseinen äiti,( sen jälkeen kun lähdin pois, pysähdyin lähipysäkille ja katsoin peilistä) niin meni juttelemaan kaverin kanssa ja lapsi taas oli menossa tielle, ei se hakennut lasta sieltä pois... En mennyt takaisin koska en halunnut taas kuulla kaikenlaista paskaa...
 
Olen ollut kauan sitten vastaavassa tilanteessa, tosin äiti ei mulle huutanut. Olin suojatien reunassa koirani kanssa(pysähtyneenä) kun vastapäätä juoksee lapsi suoraan tielle. Viitoin heti lähestyvälle autolle pysähtymään, ei olisi muuten ehtinyt jarruttamaan, vaikkei kovin kovaa tullutkaan. Niin pientä lasta ei vaan nää. Äiti lampsi kaukana takana puhuen kännykkään ja mulkoili mua, mutta onneksi kai tajusi vakavuuden kun ohitettuani heidät käännyin katsomaan ja lasta kovasti näytti puhuttelevan. Sydän hakkas mulla pitkään sen jälkeen.

Ja anteeksi vaan, vaikka autoilija olisikin vastuussa kaikesta mitä tapahtuu, kyllä se on sen kävelijän/pyöräilijän oltava itse varuillaan. Vaikka kuinka on varovainen kuski, joskus ei kevyen liikenteen kulkijoita huomaa jos yhtäkkiä eteen astuvat. Siinä ei vastuu paljon auta jos lapsi menettää henkensä. Itse ainakin olen varovainen autoillessa, kävellessä ja pyöräillessä, ja varsinkin lasten/eläinten kanssa.
 

Yhteistyössä