Pelkään että ex jäi mun elämäni ensimmäiseksi ja viimeiseksi mieheksi

[tulevaisuus pelottaa]

siis sellaiseksi jonka kanssa elää oikeeta elämää,ainahan niitä panoja saa jos haluaa mutta mä haluan kunnollisen miehen jonka kanssa elää.mutta niin vain pelkään että se oli mun elämäni eka ja viimeinen rakkaus.Surullista.

 

["Vieras"]

Koskaan ei ole myöhäistä, vielä kahdeksankymppisenäkin voi rakastua..

 

["vieras"]

No ei tietenkään se vika ollut, nyt vain joudut hetken nuolemaan haavojasi ja jossakin vaiheessa huomaat että joku on tarttunut matkan varrella mukaan kulkemaan.

 

[tulevaisuus pelottaa]

[QUOTE="Vieras";24837347]Koskaan ei ole myöhäistä, vielä kahdeksankymppisenäkin voi rakastua..[/QUOTE]

Toivottavasti sinne asti ei tarvitse odotella siihen olis vielä 50vuotta aikaa.

 

["shihtzu"]

Kieltämättä itsellä välillä samoja ajatuksia, etenkin kun olen todella huono lähestymään toista sukupuolta olevia ja en muutenkaa käy juuri missään missä voisin miehiin törmätä.

 

[Kermakakku]

Varsin mahdollista, etenkin jos olet noin kolmikymppinen. työ- ja tuttavapiiriini kuuluu useampia naisia, jotka ovat eronneet noin kolmikymppisinä, ja kuvitelleet löytävänsä jostakin uuden (ja/tai paremman). Nyt on mittarissa kohta viiskymppiä eikä sitä uutta koskaan tullut...

Siihen sihahti lapsenteot ja parisuhde-elämä. Jäljellä on loppupuoli elämästä sinkutellen (sinkkuhan on niin kivan pirteä ja hauska sana) eikä se totisesti näytä olevan lystiä.

 

[tulevaisuus pelottaa]

[QUOTE="shihtzu";24837431]Kieltämättä itsellä välillä samoja ajatuksia, etenkin kun olen todella huono lähestymään toista sukupuolta olevia ja en muutenkaa käy juuri missään missä voisin miehiin törmätä.[/QUOTE]

Mä olen tosi huono tekemään aloitteen ja olen muutenkin ehkä liian ujo tai no ujo on väärä sana mutten keksi muutakaan.En mäkään käy juuri missään,baareissa nyt jonkun kerran yksin mutta en usko sieltä löytäväni ketään vaikka exän tavallaan baarissa tapasin mutta se oli tutun tutun kanssa liikkeellä ja tuli samaaan seurueeseen ja siitä se lähti. Mutta nyt en osaa aloittaa mistään.Musta sais joku aivan valtavan hyvän elämänkumppanin!

 

[-----]

Varsin mahdollista, etenkin jos olet noin kolmikymppinen. työ- ja tuttavapiiriini kuuluu useampia naisia, jotka ovat eronneet noin kolmikymppisinä, ja kuvitelleet löytävänsä jostakin uuden (ja/tai paremman). Nyt on mittarissa kohta viiskymppiä eikä sitä uutta koskaan tullut...

Siihen sihahti lapsenteot ja parisuhde-elämä. Jäljellä on loppupuoli elämästä sinkutellen (sinkkuhan on niin kivan pirteä ja hauska sana) eikä se totisesti näytä olevan lystiä.

Joopa joo. Ei se nainen ole aina syypää siihen eroon tai halua sitä.

Itse olen kylläkin nelikymppinen, kun mieheni päättikin haluta vapautta. Sitä ei estänyt reilun kahdenkymmenen vuoden yhdessäolo eikä yhteiset lapsetkaan. Kieltämättä minuakin pelottaa, että tässäkö oli nyt minun "elämäni". Mieheni oli ensimmäinen seurustelusuhteeni ja se ainoa kumppanini. Vaikealta tuntuisi aloittaa jotain jonkun muun kanssa... Etenkin, kun minä olen näiden pienten lasten kanssa.

 

["noh"]

Varsin mahdollista, etenkin jos olet noin kolmikymppinen. työ- ja tuttavapiiriini kuuluu useampia naisia, jotka ovat eronneet noin kolmikymppisinä, ja kuvitelleet löytävänsä jostakin uuden (ja/tai paremman). Nyt on mittarissa kohta viiskymppiä eikä sitä uutta koskaan tullut...

Siihen sihahti lapsenteot ja parisuhde-elämä. Jäljellä on loppupuoli elämästä sinkutellen (sinkkuhan on niin kivan pirteä ja hauska sana) eikä se totisesti näytä olevan lystiä.

Missä ne miehet on? Ja oletko sä sitten itse parempi näitä sun sinkkuystäviäsi?

 

[tulevaisuus pelottaa]

Joopa joo. Ei se nainen ole aina syypää siihen eroon tai halua sitä.

Itse olen kylläkin nelikymppinen, kun mieheni päättikin haluta vapautta. Sitä ei estänyt reilun kahdenkymmenen vuoden yhdessäolo eikä yhteiset lapsetkaan. Kieltämättä minuakin pelottaa, että tässäkö oli nyt minun "elämäni". Mieheni oli ensimmäinen seurustelusuhteeni ja se ainoa kumppanini. Vaikealta tuntuisi aloittaa jotain jonkun muun kanssa... Etenkin, kun minä olen näiden pienten lasten kanssa.

mä en olisi halunnut erota ja yritin kaikkeni ettei erottais mutta silloin en tiennyt että taustalla häilyy toinen nainen joten mitkään mun yritykset pelastaa suhde oli yhtä tyhjän kanssa.

 

[Kermakakku]

[QUOTE="noh";24837504]Missä ne miehet on? Ja oletko sä sitten itse parempi näitä sun sinkkuystäviäsi?[/QUOTE]

Ne miehet luuhaa kapakoissa, taluttelee mäyräkoiria, mölisee jääkiekko-otteluissa, rassaavat toyotanromujaan tai niillä on jo liuta kakaroita tai eksiä eli ovat toisella tai kolmannella kierroksella.

Jos fiksuja miehiä hakee, niin ne on kolmikymppisellä aika vähissä - näin olet nähnyt ja kuullut.

Ja mitä minuun tulee, niin olen onnistunut elämään liki 20 vuotta varsin mainiossa parisuhteessa, jolle ei loppua näy. Siinä mielessä olen siis onnistunut paremmin, kuin nämä sinkut, jotka kokevat todella osan elämästä menneen hukkaan.

 

[Kermakakku]

Joopa joo. Ei se nainen ole aina syypää siihen eroon tai halua sitä.

Itse olen kylläkin nelikymppinen, kun mieheni päättikin haluta vapautta. Sitä ei estänyt reilun kahdenkymmenen vuoden yhdessäolo eikä yhteiset lapsetkaan. Kieltämättä minuakin pelottaa, että tässäkö oli nyt minun "elämäni". Mieheni oli ensimmäinen seurustelusuhteeni ja se ainoa kumppanini. Vaikealta tuntuisi aloittaa jotain jonkun muun kanssa... Etenkin, kun minä olen näiden pienten lasten kanssa.

Riippumatta siitä, kumpi on jättäjä tai vaikka olisi yhdessä päätetty erota, niin kuvitelma uudesta onnesta ei ole aina helposti toteen muutettavissa - varsinkin kun ollaan 30 tai 40 eli ns. toisella kierroksella. Toiset onnistuvat, jotkut löytävät sen tosirakkauden ja uskomattoman onnen.

Olen vain huomannut, että näitä katkeroituneita 5-kymppisiä sinkkuja on työ- ja tuttavapiirissa aika monta. Voi olla, että olisivat vieläkin kurjempia, jos eivät olisi eronneet, voi olla etteivät. Mistäs sen tietää. Kukin tekee, kuten parhaaksi näkee. Mutta monelle näyttää jäävän luu käteen.

 

[tulevaisuus pelottaa]

Eipä olisi pitänyt aloitusta tehdä tuli vaan pahempi olo ja nyt vollotan täällä niin etten eteeni näe kun silmät valuu kyyneleitä.Tätä olen pelännyt ja pelkään! En mä jaksa ja halua olla yksin kun elämästä yli puolet elämättä! Ja mun kun piti olla kaveripiiristä eka jolle tulee perhe ja kaikki.Nyt olen ainoa jolla ei ole edes miestä.

 

[ihmetyttää]

Millaisia nuo naiset on muuten? Ovatko koulutettuja ja pitävätkö itsestään huolta? Miten toisia onnistaa ja toisia ei. Maailma on ihan väärä paikka!

 

[tulevaisuus pelottaa]

Tää aloitus vaikutti vielä tänäänkin,itkin niin paljon aamulla ja vielä töissäkin sen lisäks et illalla oli niin paha mieli. Miten voi pelätäkin yksin jäämistä näin paljon,kyllä mä tiedän et nyt tarvii olla yksin ja eheytyä mutta kyllä se ajatus silti kytee tuolla jossain pään sisällä ja pelko että tässäkö se mulle tarkoitettu rakkaus nyt oli.
Ja nyt vielä nostan tätä niin että paha olo tulee taatusti takasin.

 

["höpsis"]

älä nyt itke ja masennu YHDEN aihevapaa palstan kommentoijan takia, jota et edes tunne ja joka ei tunne sua! voi olla vaikka teinipoika tai sitten muuten vaan katkera kotiäiti

tottahan se on, että jotkut ei löydä sitä uutta miestä mutta kyllä monet löytääkin, sinusta se on kiinni voin luvata on tässä maailmassa myös yksinäisiä miehiä, nyt vaan uutta matoa koukkuun... käyt kampaajalla ja laitattamassa vaikka kynnet, saat uutta fiilistä... pyydät jonkun kaverin sun kanssa johonkin iltaa viettämään, tai miksei harrastukseen missä tapais miehiä.

ja sitkun elämässä on paljon muutakin. kehitä vaikka sun ystäväpiiriä ja muuta tukiverkostoa

 

[tulevaisuus pelottaa]

[QUOTE="höpsis";24843592]älä nyt itke ja masennu YHDEN aihevapaa palstan kommentoijan takia, jota et edes tunne ja joka ei tunne sua! voi olla vaikka teinipoika tai sitten muuten vaan katkera kotiäiti

tottahan se on, että jotkut ei löydä sitä uutta miestä mutta kyllä monet löytääkin, sinusta se on kiinni voin luvata on tässä maailmassa myös yksinäisiä miehiä, nyt vaan uutta matoa koukkuun... käyt kampaajalla ja laitattamassa vaikka kynnet, saat uutta fiilistä... pyydät jonkun kaverin sun kanssa johonkin iltaa viettämään, tai miksei harrastukseen missä tapais miehiä.

ja sitkun elämässä on paljon muutakin. kehitä vaikka sun ystäväpiiriä ja muuta tukiverkostoa [/QUOTE]

Ei mulla ole ketään joka lähtis minnekään mukaan,pari kaveria ja nekin parisuhteissa ja näinollen ne ei lähe yhtään minnekään,olen kysyny.Eikä ainakaan illalla/yöllä.
Mä en osaa tutustua uusiin ihmisiin ja mitä vanhemmaks tulen sitä vaikeempaa se on.On mulla yks perheenjäsen jota voin pyytää mutta kun silläkin perhe ja työ joka vie kaiken ajan niin harvemmin sekään pystyy irtautumaan sieltä.
Mua ei kiinnosta oikeen mitkään jumpat tai kuntosalit niin en tiedä missä sitä sitten tutustuis niin miehiin kuin naisiinkin.

 

["höpsis"]

no etsi täältä seuraa baariin.. siis vaikka tuolta etsin ystävää palstalta...

 

[niukinnaukin]

Eipä olisi pitänyt aloitusta tehdä tuli vaan pahempi olo ja nyt vollotan täällä niin etten eteeni näe kun silmät valuu kyyneleitä.Tätä olen pelännyt ja pelkään! En mä jaksa ja halua olla yksin kun elämästä yli puolet elämättä! Ja mun kun piti olla kaveripiiristä eka jolle tulee perhe ja kaikki.Nyt olen ainoa jolla ei ole edes miestä.

Voi jessus!!! Älä nyt tollasta pelkää... Kyllä mukavia miehiä on PALJON vapaana.. Rohkeasti vain flirttaat jos et kehtaa suoraan numeroa tai treffeille pyytää!
Ja toi kermakakku nimimerkki on helvetin väärässä siinä että kaikki haluisi välttämättä miehen. Monet jotka on olleet sinkkuina pitkään ei enää huoli mitään haisevaa äijää nurkkiinsa. En tiedä YHTÄKÄÄN kuka ei SAISI miestä, vaan monelle se on oma valinta. Mitä pahaa siinä on? Kyllä taatusti saat vielä miehen usko pois!!! Jos olet vielä kunnon nainen, niin pian sulle taatusti on ottajia! Ja ellei muuten ehdi "kylillä hillua" niin treffisivustoille kirjautumaan mars!

 

[tulevaisuus pelottaa]

Voi jessus!!! Älä nyt tollasta pelkää... Kyllä mukavia miehiä on PALJON vapaana.. Rohkeasti vain flirttaat jos et kehtaa suoraan numeroa tai treffeille pyytää!
Ja toi kermakakku nimimerkki on helvetin väärässä siinä että kaikki haluisi välttämättä miehen. Monet jotka on olleet sinkkuina pitkään ei enää huoli mitään haisevaa äijää nurkkiinsa. En tiedä YHTÄKÄÄN kuka ei SAISI miestä, vaan monelle se on oma valinta. Mitä pahaa siinä on? Kyllä taatusti saat vielä miehen usko pois!!! Jos olet vielä kunnon nainen, niin pian sulle taatusti on ottajia! Ja ellei muuten ehdi "kylillä hillua" niin treffisivustoille kirjautumaan mars!

Mä olen hirveän epävarma itestäni ja se voi tietysti paistaa läpikin,en tiedä.Iskin silmäni aikoinaan exään mutta se oli sitten se joka illan päätteeks pyys jatkoille mukaan ja seuraavana päivänä jo sovittiin treffit mut nyt pitäis alkaa alusta ja olla kai sitten itse se aktiivinen.okei ,eihän tää ole nyt ajankohtaistakun erokin vielä aika tuore mutta kun mä otan stressiä ja paniikkia ihan kauhen paljon asioista joista ei vielä tarvis,en ole ees yli entisestä vielä ja tiedän ettei uuden aika ole vielä.Mutta miettiihän näitä...
Ja mä olen sellanen kunnon nainen ja ex menetti mussa kyllä parhaimman elämänkumppanin mitä mies voi saada! Mutta ite petinsä petas!
Kyllä joku kunnon mies saisi musta kunnon puolison!
Nettijuttuihin en kyllä uskalla mut jospa sitten ensi kesänä saisi fiilistä ja kun ihmiset avoimempia niin....

 

[Criminal Mind]

siis sellaiseksi jonka kanssa elää oikeeta elämää,ainahan niitä panoja saa jos haluaa mutta mä haluan kunnollisen miehen jonka kanssa elää.mutta niin vain pelkään että se oli mun elämäni eka ja viimeinen rakkaus.Surullista.

Paradoksi. Ei niitä ole.

 

[siltä näyttää]

Minulla on näin 17-vuoden aioliiron ja melkein 230-vuoden jälkeen. Yhden lapsen olen saanut vielä ja isäänsä en huolinutelä,ääni, kun isompiakin lapsia jo.'Hyvin on mennyt, mutta taidan olla loppuelämäni yksin.