Pelkään koko ajan vauvan menettämistä:(

[exa]

En tiedä onko tämä ihan normaalia? Syytän itseäni koko ajan jostain, olen ahdistunut joka päivä. Poltin rv 14 asti, josta ruoskin itseäni koko ajan. lisäksi söin alkuraskaudessa "kiellettyjä" ruokia, ja pelkään koko ajan listeriaa. pelkään suunnattomasti rakenneultraa, joka on ensi viikolla. mua itkettää kaikki asiat, mm. ikävät uutiset telkkarissa tai lehdessä. luin kirjoituksia myöhäisistä keskenmenoista ja ahdistun lisää. en tunne vieläkään liikkeitä ja pelkään jonkun olevan vialla. olen niin ahdistunut että on vaikea olla mitenkään päin. mikä avuksi? pelkään koko ajan, että vauvalla on joku vialla, tai en saa sitä ikinä syliini.

 

[MargeSimpson]

:hug: Mä pelkään hetkittäin vieläkin, vaikka vauva on jo syntynyt... Raskausaikana mikään viikko ei tuntunut "turvalliselta", aina joku pelko.
Jotenkin sitä vaan pelkää että mikähän on tällä kertaa pielessä :| Vaikka toisaalta järjen kanssa kun ajattelee, kaikki on ok.
Mutta huoli se on kuulema äidillä aina, enemmän tai vähemmän, oli lapsi sitten minkä ikäinen tahansa :hug:

 

[nade]

En tiedä onko tämä ihan normaalia? Syytän itseäni koko ajan jostain, olen ahdistunut joka päivä. Poltin rv 14 asti, josta ruoskin itseäni koko ajan. lisäksi söin alkuraskaudessa "kiellettyjä" ruokia, ja pelkään koko ajan listeriaa. pelkään suunnattomasti rakenneultraa, joka on ensi viikolla. mua itkettää kaikki asiat, mm. ikävät uutiset telkkarissa tai lehdessä. luin kirjoituksia myöhäisistä keskenmenoista ja ahdistun lisää. en tunne vieläkään liikkeitä ja pelkään jonkun olevan vialla. olen niin ahdistunut että on vaikea olla mitenkään päin. mikä avuksi? pelkään koko ajan, että vauvalla on joku vialla, tai en saa sitä ikinä syliini.

kyllä muakin pelotti.se on ihan normaalia.jos tulisin uudestaan raskaaksi.pelkäisin vieläkin.raskaus on pelottava, koska ei voi tietää mitä voi tapahtua,mut sun pitäis ajatella positiivisesti.

 

[nade]

:hug:

 

[moikka]

Tiedän tunteen mäkin pelkäsin koko tuon esikoisen odotusajan kaikkea ja pelkäsin menettäväni hänet..kaikki meni kuitenkin hyvin ja koko lapsen ekan vuoden pelkäsin sitten kätkyt kuolemaa..lapsi nyt 3v. ja pelkään vieläkin että esim. sattuu jotain ulkona kun että että juoksee tielle tms... eli kokoajan pelkään mutta palkäämisen aihe vain muuttuu.. nyt odotan toista lasta tämän odotus ei ole ollut samanlaista pelkäämistä kuin ekan.. mutta tosi asia on niin että se pelkääminen ei auta mitään jos jotai on tapahtuakseen tapahtuu se siitä huolimatta vaikka pelkää. en tiedä auttoko tää kirjotus yhtään mitään, mutta tiedät ainakin että on meitä muitakin #halaus#

 

[Rötväles]

Voi kuule, synnytyksestä se huoli vasta alkaakin :hug:

 

[exa]

kiitos teille kun vastasitte. tuntuu että olen vaan ihan yksin huolieni kanssa. mies ottaa asiat lunkisti, kokee itsestään selvyytenä että kaikki menee hyvin. mä taas maalailen mielessäni kauhukuvia vaikka mistä, ja ruoskin itseäni virheistä. samalla mietin sitä hetkeä, kun saan rakkaan vauvan syliini, kuinka paljon häntä rakastan. ja kuinka paljon pelkään menettämistä. ja tää itkeminen ja herkkyys on pahinta. esim. en ymmärrä, miten en onnistunut lopettamaan polttamista aiemmin, enkä tajua, miksi en silloin alussa ottanut vakavasti noita ruokasuosituksia. tuntuu, että missä tahansa vaiheessa voi tapahtua jotain ikävää. haluaisin jonku n "takuulapun", että kaikki menee hyvin. sehän ei ole mahdollista.

 

[moikka]

kiitos teille kun vastasitte. tuntuu että olen vaan ihan yksin huolieni kanssa. mies ottaa asiat lunkisti, kokee itsestään selvyytenä että kaikki menee hyvin. mä taas maalailen mielessäni kauhukuvia vaikka mistä, ja ruoskin itseäni virheistä. samalla mietin sitä hetkeä, kun saan rakkaan vauvan syliini, kuinka paljon häntä rakastan. ja kuinka paljon pelkään menettämistä. ja tää itkeminen ja herkkyys on pahinta. esim. en ymmärrä, miten en onnistunut lopettamaan polttamista aiemmin, enkä tajua, miksi en silloin alussa ottanut vakavasti noita ruokasuosituksia. tuntuu, että missä tahansa vaiheessa voi tapahtua jotain ikävää. haluaisin jonku n "takuulapun", että kaikki menee hyvin. sehän ei ole mahdollista.

Takuutahan ei ole mistään. mutta todennäköisesti kuule kaikki on hyvin ja ne liikkeet ei ekaa odottaessa tunnu välttämättä kovin aikasten varsinkaan jos istukka on edessä, missä sulla on? ja rakenneultran jälkeen varmasti vähän helpottaa (ainakin hetkeksi) kun kuuleet ja näät että kaikki kunnossa. oikeasti se tosi stressaavaa kokoajan pelätä ja kun sille tunteelle ei voi mitään..järki sanoo toista ja tunne toista.

 

[epävarmuuteen tottuu]

Mulla on uhkaavasta alkuraskauden keskenmenosta nyt muutama viikko ja tilanne on vieläkin epävarma. Eli mulla on ihan syytäkin pelätä. Mutta nyt olen alkanut huomaamaan, että kun riittävästi pelkää siihen jotekin tottuu, eikä jaksa enää pelätä. Tulee vain sellainen olo, että tässä käy niin kuin käy. Onhan se tavallaan koko ajan takaraivossa, mutta jotenkin epävarmuudesta tulee normaalia.

 

[Niini]

Tosi tuttua! En polttanut kyllä, mutta söin vahingossa alkuraskaudessa "kiellettyjä" ruokia ja oli aromaterapiakynttilöitä ja ties mitä, ennen kuin tiesin mitä saa ja mitä ei saa tehdä. Ruoskin itteäni aivan tolkuttomasti, pienimmästäkin asiasta, kaiken piti mennä JUST oikein tai kaikki oli pilalla. Nyt jälkeenpäin ajateltuna suurin osa, lähes kaikki, huoli oli aivan turhaa enkä pystynyt nauttimaan raskausajasta niin kuin olisin halunnut. Tiedän että se on vaikeeta, mutta älä anna ylenpalttiselle huolehtimiselle otetta.. Se ei hyödytä mitään. Todennäköisesti kaikki on kuitenkin hyvin. Kuinka pitkällä olet? Eihän kaikki tunne ekassa raskaudessa liikkeitä ennen kuin vasta 20+ viikoilla.

:hug: