Pelkään pilaavani lapseni :(

["vieras"]

Olen ollut nyt kaksi kuukautta pienen pojan äiti ja pelkään pilaavani hänet, vaikka ajatus on järjetön. Pelkään että tahattomasti omalla toiminnallani aiheutan hänelle jonkin elinikäisen häiriön (alakuloinen luonne tms.).

Ensinnäkin en tiedä juttelenko vauvalle tarpeeksi. Esimerkiksi nyt olen koneella ja syön aamupalaa ja vauva makoilee vieressä sohvalla tarkkaillen ympäristöä ja viuhtoo samalla raajojaan enkä puhu hänelle mitään. Kuinka paljon vauvalle pitää puhua? Onko ok olla välillä ihan vain hiljaa, vaikka vartinkin verran?

En myöskään tiedä osaanko tarjota hänelle tarpeeksi virikkeitä. Sitterissä poika ei tykkää olla, joten usein hän makoilee sohvalla kyljellään ja sohvalta pälyilee ympärilleen. Pojan ollessa hereillä juttelemme välillä niin että otan hänet jalkojen päälle makaamaan, tuijottelemme toisiamme, juttelemme ja hymyilemme. Aina kun hän hymyilee uskallan taas luottaa siihen etten ole ainakaan vielä pilannut häntä. Mutta aina kun poika itkee, pelkään pilanneeni hänet.

Nyt kun luen tätä tekstiä ymmärrään kuinka järjettömiä ajatukseni ovat. Pitää kai ottaa asia puheeksi neuvolassa. Onko täällä ketään muuta, joka olisi kärsinyt samasta tai edes vähän samanlaisesta pelosta?

 

["jojo"]

Ilmoittaudun, esikoisen aikaan tuntui juuri tuolta. Kyllä se siitä, etenkin kun lapsi oppii ottamaan kontaktia, eikä suhteenne ylläpito ole enää vain sinun varassasi. :hug:

 

[g]

urbaani legenda kertoo yksinhuoltajan lapsesta joka ei oppinut puhumaan koska äitinsä ei koskaan jutellut tälle. että varo vaan, kannattaa höpöttää tauotta...

 

["äiti"]

Normaaleja äitiyden paineita. Vauva saa olla rauhassakin hetken. Kyllä hän sitten ilmoittaa jos tuntee olonsa yksinäiseksi ja kaipaa seuraa. Ei tuon ikäinen tarvitse vielä paljon virikkeitä. Riittää kun perustarpeet tyydytetään, eli saa ruokaa ja päällä on puhdas vaippa ja vanhempi lohduttamassa jos itkettää syystä tai toisesta. Kyllä sä sen sitten aina huomaat mitä se lapsi kaipaa. Siinä vaiheessa kun hän alkaa liikkua ja tutkimaan ympäristöään kunnolla, niin silloin on hyvä hankkia leluja ym kiinnostavaa virikettä. Älä turhaan stressaa.

 

[HyäkkäysVaunu]

Kyllä lapsi kertoo kun se kaipaa jotain enemmän, eikä se tarkoita että lapsi olisi "pilalla".
Muista myös että lapselle pitää suoda myös niitä takapakkeja ja pettymyksiä tulevaisuudessa (en todellakaan ole sen kannalla että muutaman kuukauden ikäiselle vielä), ei lapsi siitä mene rikki - päin vastoin vahvistuu ja oppii myös kestämään niitä tilanteita jolloin ei olekkaan se maailman napa.

Mutta ihanaa tuo esikoisen kanssa pelkääminen (ja kyllä toisinaan pelkää toisenkin kanssa, sitä kun ei voi samalla tavalla huomioida kun esikoista, koska esikoinenkin tarvitsee oman huomionsa), eiköhän se oo tuttua ihan jokaiselle

 

[Äiti -75]

Tuttuja tunteita äitiyden ensi kuukausilta. Itse koin myös (ja koen vielä välillä edelleen) tosi kovia paineita hyvästä äitiydestä.... kun haluaisin olla niin täydellinen ja antaa lapselleni kaiken hyvän. Todellisuus vain on hieman vaikeaa välillä ja varsinkin kun lapsi kasvaa, niin uhmakausina ym. tuntee olevansa koko ajan vain huono äiti. Mutta kyllä se lapsi varmasti kasvaisi hieman pienemmälläkin stressaamisella kunnolliseksi kansalaiseksi.

 

["vieras"]

Varsin tutulta kuulostaa! Tuollaista se oli esikoisen ollessa pieni. Luota vain siihen, että olet pojallesi paras mahdollinen äiti. Vauvalle ei tarvitse jutella tauotta. Hän varmasti nauttii yhtälailla ympäristön tutkimisesta eikä häntä haittaa, jos ei äiti jatkuvasti höpötä vieressä.

 

[Littledeath]

Niin mäkin istun koneella ja vauva (pian 8kk) on yksinään lattialla lelujensa kanssa. Näin on ollut koko hänen ikänsä ajan - aamuisin juon kahvit rauhassa ja istun koneella ja vauva touhuilee omiaan. Ihan hyvä sen vauvan on osata olla yksinäänkin välillä ja tuo ainakin ilmaisee sitten kun kaipaa seuraa

Fiiliksesi ovat muuten kyllä tuttuja. Itsekin välillä mietin että puhunko vauvalle tarpeeksi ja kuuleeko hän puhetta riittävästi, asumme vauvan kanssa kahdestaan.

 

["annika"]

todella tutullta kuulosta. kuulostaa myös siltä että sinulla on liikaa aikaa ajatuksillesi. suosittelen lämpimästi vaikka äiti-vauvaryhmää, esim srk:n ti mll:n, riippuu mitä teillä on tarjolla. näät samalla että samanlaisia univelkaisia jurottajia ne muutki pienen vauvan äidit on.

 

[kerhoihin mukaan]

Kannattaa mennä mukaan kerhoihin, tavata muita äitejä ja lapsia niin pääset peloistasi ja vauva tottuu muihinkin ihmisiin.

 

["Mie vaan"]

Onneksi olkoon, olet aivan normaali äiti! Noita pelkoja tulee ja menee. Teet parhaasi ja sen mikä tuntuu oikealta niin aivan varmasti vauvasi kehittyy hyvin ja onnelliseksi. Neuvolassa kyllä puututaan jos kehitys jää jälkeen jota en kyllä kohdallasi usko kun mietit jo noin aikaisin kaikkia aisoita