Pelkäättekö te kaikkea mahdollista...

[Kippuravarvas]

ja mahdotonta? Siis tarkoitan että mietittekö kuinka paljon että mitä voi sattua tms..
Mä oon täällä taas ihan sydän syrjälläni kun mies on pojan kans ollut 1,5 tuntia reissussa..meni käymään papallaan...
Kaikki kolarit tms olen jo käynyt läpi..tää on ihan kauheeta.
Ja kyse ei oo siitä etten luottais mieheen..

Aina kun poika on pois silmistä niin nää jutut valtaa mielen :ashamed:

 

[pienenhetken]

mä pelkään ihan hirveesti lapset+meri (tai mikä tahansa vesi) yhdistelmää :$ :ashamed: mun on veden lähettyvillä koko ajan vahdittava lapsia,siis ihan silleen koko ajan vahdin...ja oon aivan lähietäisyydellä,niin että jos vaikka kaatuvat niin kerkeen napata kiinni...

 

[Bonaire]

en..mutta sopivasti huolissani olen läheisistäni..

 

[illuusia]

Mulla on tuo sama pelko, eli jos poika on reissussa ilman mua niin haluan aina ehdottomasti tietää koska ovat perillä.
Mun isäni kuoli työreissussa joten saattaa juontaa juurensa sieltä, ainakin jos on psykologia uskominen.
Muuten otan asiat suht rennosti.

 

[JONSERED Karhunkantaja]

En enää. Ennen adhd-lääkitystä aivot kävivät ylikierroksilla ja jumittuivat kauhuskenaarioihin. Nyt pystyn tietoisesti katkaisemaan ikävät ajatelmat.

 

[LisaMarie]

En enää. Ennen adhd-lääkitystä aivot kävivät ylikierroksilla ja jumittuivat kauhuskenaarioihin. Nyt pystyn tietoisesti katkaisemaan ikävät ajatelmat.

Mulla taas toimii lähes toisinpäin; puuttuu tyystin (itse)suojeluvaisto.
No ei nyt ihan. Kun esikoinen oli ekoja kertoja hoidossa soittelin kokoajan perään, mutta toisen ja kolmannen osasin jättää hoitoon paljon paremmin eikä mulla ole kotona mitään tarvetta miettiä mitähän vois tapahtua.
Olen alkanu tosiaan epäillä, että se on yksi ADH:n ilmentymä mulla, etten osaa nähdä tarpeelliseksi tuunata kotia lapsiystävälliseksi tai miettiä voiko se nyt kulkea isovanhempien kyydissä jne...