M
Meriko
Vieras
olen juuri muuttanut asumaan miesystäväni kanssa ja hieman hämmentynyt. Jätin oman asuntoni ja asun hänen luonaan. Hän on lapsuutensa vuoksi traumatisoitunut (isä petti äitiä jatkuvasti) ja itse ei hyväksy uskottomuutta ollenkaan. Viime aikona hän on alkanut lukemaan kännykkääni ja vahtaa sitä koko ajan, se on vähän rasittavaa. Kerta viikkoon on hirveä riita typeristä asioista, miksi vaihdoin soittoäänen, miksi se on "piilossa" laukussani, miksi en lue viestejä heti kun ne tulee etc. Hän äitinsä on ollut viimeiset puoli vuotta vakavasti sairas ja kuoli nyt viime maanantaina, sen vuoksi olen yrittänyt antaa asioiden mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos, antaa aikaa. Eilen illalla sitten taas kerran veivattiin näitä asioita ja hän sanoi että jos jään kiinni uskottomuudesta hän tappaa minut, eikä se ollut pilaa. Kielisin häntä uhkailemasta edes leikillään tollaisilla asioilla ja hän vaan totesi että se ei ole mikään uhkaus, hän on vaan rehellinen. uskottomuus on hänesta maailman likaisin ja iljettävin asia. En ole ajatellut olla uskoton, mutta tälläset kommentit saa jotenkin olon epämukavaksi. Hän ei ole väkivaltainen (ainakaan vielä ollut), en tiedä, pitäisikö antaa menna äidin kuolemasta johtuvan shokin piikkiin??? Mitä mieltä olette?